Vääriä opettajia tulee ilmaantumaanpa he pyrkivät johtamaan teidät pois ahtaalta portilta ja kapealta tieltä. Varokaa heitä. He ovat pukeutuneet lampaiden vaatteisiin, mutta itse asiassa he ovat raatelevia susia. Jeesus osoittaa miten väärät opettajat voidaan erottaa oikeista: “Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä, eikä ohdakkeista viikunoita?” Vu 153.1
Meidän ei tule arvostella heitä heidän kauniiden puheidensa eikä korkean tunnustuksensa perusteella. Jumalan sanan on oltava mittapuuna. “‘Pysykää laissa ja todistuksessa!’ Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole” (Jes. 8: 20). “Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista” (Sanani. 19: 27). Mikä on näiden opettajien sanoma? Saako se sinut kunnioittamaan ja pelkäämään Jumalaa? Saako se sinut osoittamaan rakkautesi häntä kohtaan olemalla kuuliainen hänen käskyilleen? Jos ihmiset eivät tajua siveyslain merkitystä, pitävät Jumalan säädöksiä yhdentekevinä, rikkovat yhtäkin hänen käskyistään ja kehottavat muita tekemään samoin, heillä ei ole lainkaan arvoa taivaan silmissä. Voimme olla varmoja siitä, että heidän väitteensä ovat perämättömiä. Heidän toimintansa on lähtöisin pimeyden ruhtinaasta, Jumalan vihollisesta. Vu 154.1
Eivät kaikki, jotka tunnustavat Kristuksen nimeä ja esiintyvät kristittyinä, ole hänen omiaan. Moni, joka on opettanut minun nimessäni, tullaan lopulta havaitsemaan puutteelliseksi, sanoi Jeesus. “Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’” (Matt. 7: 22, 23). Vu 154.2
On ihmisiä, jotka luulevat olevansa oikeassa vaikka ovatkin väärässä. Vaikka he tunnustavat Kristuksen Herrakseen ja näköjään tekevät suuria tekoja hänen nimessään, he itse asiassa edistävät vääryyden asiaa. “He osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä” (Hes. 33: 31). Jumalan sananjulistaja on heille kuin “rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan” (jae 32). Vu 154.3
Nimellisellä opetuslapseudella ei ole mitään arvoa. Pelastava usko Kristukseen ei ole sellaista kuin moni väittää sen olevan. “Usko vain”, he sanovat, “niin sinun ei tarvitse pitää lakia.” Mutta usko, joka ei johda kuuliaisuuteen, on luulottelua. Apostoli Johannes sanoo: “Joka sanoo: ‘Minä tunnen hänet’, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä” (1 Joh. 2: 4). Älköön kukaan luulko, että ajalliset siunaukset tai ihmeiltä vaikuttavat tapahtumat olisivat todisteita heidän työnsä tai puoltamiensa käsityksien aitoudesta. Kun ihmiset puhuvat väheksyvästi Jumalan sanasta asettaen omat vaikutelmansa, tunteensa ja kokemuksensa jumalallisen elämänohjeen yläpuolelle, tiedämme ettei heissä ole lainkaan valoa. Vu 155.1
Kuuliaisuus on opetuslapseuden tunnusmerkki. Se todistaa tunnustuksen ja rakkauden aitouden. Kun hyväksymämme oppi kuolettaa sydämessä olevan synnin, puhdistaa sielun saastasta ja tuottaa pyhityksen hedelmän, tiedämme että se on Jumalan totuutta. Kun elämässämme ilmenee hyväntahtoisuutta, ystävällisyyttä, lempeyttä ja myötätuntoa, kun kuuliaisuuden ilo täyttää sydämemme, kun korotamme Kristusta emmekä itseämme, tiedämme että uskomme on laadultaan oikeaa. “Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä” (1 Joh. 2: 3). Vu 155.2