Rikkaat ja köyhät, oppineet ja oppimattomat tutkistelivat näitä kirjoituksia suurella harrastuksella. Iltaisin kyläkoulujen opettajat lukivat niitä ääneen pienille ryhmille, jotka olivat kokoontuneet takkavalkean ympärille. Joka tilaisuudessa tulivat muutamat henkilöt totuudesta vakuuttuneiksi, ottivat sanan iloiten vastaan ja kertoivat vuorostaan hyvän sanoman muille. ST 191.2
Tällöin toteutuivat Raamatun sanat: “Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.” Ps. 119: 130. Raamatun lukeminen sai aikaan suuren muutoksen useiden sydämissä ja ajatuksissa. Paavin hallitus oli asettanut alamaisilleen rautaikeen, joka piti heitä tietämättömyydessä ja alennustilassa. Muotojen taikauskoisessa noudattamisessa oli oltu tarkkoja; mutta kaikessa jumalanpalveluksessa oli sydämellä ja ymmärryksellä ollut vain vähäpätöinen osa. Lutherin saarnat, jotka esittivät Jumalan sanan selviä totuuksia, ja itse sana, joka oli annettu kansan käsiin, herättivät ihmisten uinuvat voimat. Ne eivät ainoastaan vaikuttaneet puhdistavasti ja jalostavasti luonteeseen, vaan antoivat myös ymmärrykselle uutta voimaa. ST 191.3
Kaikensäätyisten henkilöiden nähtiin Raamattu kädessä puolustavan uskonpuhdistuksen oppeja. Paavin kannattajat, jotka olivat jättäneet Raamatun tutkimisen papeille ja munkeille, vaativat nyt näitä tulemaan esille ja kumoamaan uudet opit. Mutta kun papit ja munkit eivät tunteneet pyhiä kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa, tuottivat uskonpuhdistuksen kannattajat, joita he olivat sanoneet oppimattomiksi ja harhaoppisiksi, heille täydellisen tappion. Eräs katolinen kirjailija sanoi: “Onnettomuudeksi Luther on kieltänyt kannattajiaan perustamasta uskoaan mihinkään muuhun kuin Raamattuun.”167Ibid.Suurin joukoin ihmiset kokoontuivat kuulemaan totuutta, jota vähän oppia saaneet miehet puolustivat, väitellessään siitä oppineiden ja kaunopuheisten teologien kanssa. Näiden korkea-arvoisten miesten häpeällinen tietämättömyys tuli ilmeiseksi, kun heidän todisteluaan verrattiin Jumalan sanan selviin todistuksiin. Työmiehet, sotilaat, naiset, vieläpä lapsetkin olivat paremmin selvillä Raamatun opeista kuin papit ja oppineet tohtorit. ST 191.4
Evankeliumin ystävien ja paavillisen taikauskon puolustajien välinen suuri ero oli oppineiden piirissä yhtä ilmeinen kuin rahvaankin keskuudessa. “Päinvastoin kuin pappisvallan vanhat esitaistelijat, jotka olivat laiminlyöneet kielten ja kirjallisuuden tutkimisen — jalomieliset nuorukaiset antautuivat tutkimustyöhön, syventyen Raamattuun ja perehtyen muinaisajan mestariteoksiin. Tarmokkuutensa, ylevämielisyytensä ja pelottomuutensa avulla nämä nuoret miehet hankkivat lyhyessä ajassa sellaiset tiedot, ettei pitkään aikaan kukaan voinut heille vetää vertoja... Niinpä, kun nämä uskonpuhdistuksen nuorekkaat puolustajat kohtasivat jossakin seurassa Rooman tohtoreita, he kävivät heidän kimppuunsa sellaisella rauhallisella varmuudella, että nämä tietämättömät miehet joutuivat ymmälle, hämmentyivät ja saivat häpeän, jonka he kaikkien mielestä ansaitsivat.”168Ibid. ST 192.1
Kun katolinen papisto näki kuulijakuntansa vähenevän, se pyysi apua viranomaisilta ja koetti kaikilla mahdollisilla keinoilla saada kuulijansa takaisin. Mutta kansa oli saanut uudesta opista tyydytystä sydämensä tarpeisiin ja se kääntyi pois niistä, jotka niin kauan olivat ravinneet sitä taikauskoisten menojen ja ihmisten perimätietojen arvottomilla akanoilla. ST 192.2
Kun totuuden opettajia ruvettiin vainoamaan, he noudattivat Kristuksen kehotusta: “Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen.” Matt. 10: 23. Valo levisi kaikkialle. Pakolaiset löysivät aina jostakin heille vieraanvaraisesti avatun oven ja siellä asuen he saarnasivat Kristusta, joskus kirkossa tai, jos se heiltä kiellettiin, yksityisten asunnoissa tai paljaan taivaan alla. Jokainen paikka, mihin he saivat kuulijoita, oli pyhä temppeli. Tällaisen tarmokkaan ja vakuuttavan julistuksen avulla totuus levisi vastustamattomalla voimalla. ST 192.3
Turhaan pyydettiin kirkon ja valtion viranomaisia kukistamaan kerettiläisyyttä. Turhaan turvauduttiin vankeuteen, kidutukseen, tuleen ja miekkaan. Tuhannet uskovaiset sinetöivät uskonsa verellään, ja kuitenkin työ edistyi. Vaino oli vain apuna totuuden levittämisessä; ja hurma- henkisyys, mitä saatana yritti siihen yhdistää, selvensi saatanan työn ja Jumalan työn välillä vallitsevaa eroa. ST 193.1