“Eikö tämä ole puusepän poika?” AT 213.1
Kristuksen Galileassa suorittaman menestyksellisen toiminnan ylle lankesi eräs varjo. Nasaretin kansa hylkäsi Hänet. “Eikö tämä ole puusepän poika?” he sanoivat. AT 213.2
Lapsuudessaan ja nuoruudessaan Jeesus oli veljiensä kanssa osallistunut jumalanpalveluksiin Nasaretin synagoogassa. Toimintansa alettua Hän oli ollut poissa heidän luotaan, mutta he eivät olleet olleet tietämättömiä siitä, mitä Hänelle oli tapahtunut. Kun Hän jälleen ilmestyi heidän keskuuteensa, heidän mielenkiintonsa ja odotuksensa kohosi korkeimmilleen. Täällä olivat niiden henkilöiden tutut muodot ja kasvot, jotka Hän oli tuntenut lapsuudestaan saakka. Täällä olivat Hänen äitinsä, veljensä ja sisarensa, ja kaikkien silmät olivat kiinnitetyt Häneen, kun Hän sapattina astui synagoogaan ja istuutui jumalanpalvelukseen osallistuvien joukkoon. AT 213.3
Sen päivän tavanomaisen jumalanpalvelusjärjestyksen mukaan vanhin luki profeetoista ja kehoitti kansaa yhä vielä panemaan toivonsa siihen tulevaan, joka perustaisi kunniakkaan valtakuntansa ja kukistaisi sortajain vallan. Hän koetti rohkaista kuulijoitaan esittämällä todistuksia siitä, että Messiaan tulo oli lähellä. Hän kuvaili Hänen tulemisensa kunniaa pitäen selvänä, että Hän ilmestyisi sotajoukkojen johtajana vapauttaakseen Israelin. AT 213.4
Kun joku rabbiini oli saapuvilla synagoogassa, hänen odotettiin pitävän saarnan, ja kuka israelilainen tahansa saattoi lukea profeettoja. Sinä sapattina Jeesusta pyydettiin ottamaan osaa jumalanpalveluksen suorittamiseen. Hän “nousi lukemaan. Niin Hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja.” Luuk. 4: 16, 17. Hänen lukemansa raamatunkohdan ymmärrettiin viittaavan Messiaaseen: AT 214.1
“Herran Henki on minun päälläni,
sillä Hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille;
Hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen,
saarnaamaan Herran otollista vuotta.” AT 214.2
“Ja käärittyään kirjan kokoon Hän antoi sen palvelijalle,... ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat Häneen kiinnitetyt... Ja kaikki lausuivat Hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka Hänen suustansa lähtivät.” Luuk. 4: 20 — 22. AT 214.3
Jeesus seisoi heidän edessään itseään koskevien ennustusten elävänä tulkitsijana. Selittäen lukemansa sanat Hän puhui Messiaasta, joka poistaisi sorrettujen ikeen, vapauttaisi vangit, parantaisi sairaat, antaisi sokeille näkönsä ja ilmaisisi maailmalle totuuden valon. Hänen vaikuttava esitystapansa ja Hänen sanojensa ihmeellinen merkitys valtasivat kuulijat tavalla, jollaista he eivät olleet koskaan kokeneet. Jumalallisen voiman virta mursi kaikki esteet, ja Mooseksen lailla saivat hekin katsella Näkymätöntä. Pyhän Hengen tehdessä työtään heidän sydämissään he vastasivat hartain amen- ja ylistyshuudoin. AT 214.4
Mutta kun Jeesus ilmoitti: “Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen”, silloin heidän ajatuksensa äkkiä palasivat heihin itseensä ja Hänen vaatimuksiinsa, joka oli heille puhunut. Heidät, israelilaiset, Aabrahamin lapset, oli kuvattu orjiksi! Heille oli puhuttu kuten vangeille, jotka olisi vapautettava pahan vallasta, kuten pimeydessä oleville, jotka tarvitsivat totuuden valoa. Heidän ylpeyttään oli loukattu ja heidän epäluulonsa herätetty. Jeesuksen sanat osoittivat, että Hänen työnsä heidän hyväkseen tulisi olemaan kokonaan toisenlaista, kuin mitä he olivat toivoneet. Heidän tekojaan voitaisiin tutkia liian tarkoin. Siitä huolimatta, että he äärimmaisen tarkasti noudattivat ulkonaisia muotoja, he pelkäsivät Hänen kirkkaiden silmiensä tutkivaa katsetta. AT 214.5
Kuka on tämä Jeesus? he kysyivät. Hän, joka vaati itselleen Messiaan kunniaa, oli puusepän poika, ja oli harjoittanut tätä ammattia yhdessä isänsä Joosefin kanssa. He olivat nähneet Hänen vaeltavan heidän vuorillaan, he tunsivat Hänen veljensä ja sisarensa, tiesivät Hänen elämänsä ja työnsä. He olivat nähneet Hänen kehittyvän lapsesta nuorukaiseksi ja nuorukaisesta mieheksi. Vaikka Hänen elämänsä oli ollut nuhteetonta, eivät he tahtoneet uskoa, että Hän olisi se Luvattu. AT 215.1
Miten päinvastaisia asioita Hän opettikaan uudesta valtakunnasta, kuin mitä he olivat kuulleet vanhimmilta! Jeesus ei ollut sanonut mitään heidän vapauttamisestaan roomalaisten vallasta. He olivat kuulleet Hänen ihmetöistään ja toivoneet Hänen käyttävän voimaansa heidän hyväkseen, mutta eivät olleet nähneet merkkiäkään tällaisesta aikomuksesta. AT 215.2
Kun he antoivat sijaa epäilyksille, heidän sydämensä paatuivat vielä enemmän siksi, että ne hetkeksi olivat sulaneet. Saatana oli päättänyt, etteivät sokeain silmät ainakaan sinä päivänä aukeaisi eivätkä orjuudessa olevat sielut pääsisi vapaiksi. Hän työskenteli hyvin tarmokkaasti lujittaakseen heidän epäuskoaan. He jättivät kokonaan huomioonottamatta äsken saamansa merkin, jolloin he olivat olleet vakuuttuneita siitä, että heidän Lunastajansa puhui heille. AT 215.3
Mutta nyt Jeesus antoi todistuksen jumaluudestaan paljastamalla heidän salaiset ajatuksensa.“ Hän sanoi heille: ‘Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: Parantaja, paranna itsesi; tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa.’ Ja Hän sanoi: ‘Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan. Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta, ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan, eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan. Ja monta spitaalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen.’” Luuk. 4: 23-27. AT 215.4
Kertomalla nämä tapaukset profeettain elämästä Jeesus vastasi kuulijainsa kysymyksiin. Jumala ei sallinut niiden palvelijainsa, jotka Hän oli valinnut erikoista työtä varten, nähdä vaivaa kovasydämisen ja epäuskoisen kansan hyväksi. Mutta ne, joilla oli herkkä sydän ja i vastaanottava usko, saivat Jumalan erikoisina suosionosoituksina todistuksia Hänen voimastaan profeettain välityksellä. Elian aikana Israel oli luopunut Jumalasta. He pysyivät synneissään ja hylkäsivät ne Hengen varoitukset, joita Jumala lähetti sanansaattajiensa välityksellä. Näin he katkaisivat yhteytensä siihen kanavaan, jonka kautta Jumalan siunaukset saattoivat heille vuotaa. Herra kulki ohi Israelin kotien ja löysi palvelijalleen turvapaikan pakanamaalla, erään naisen luona, joka ei kuulunut valittuun kansaan. Mutta tämä nainen sai suosion, koska hän oli seurannut saamaansa valoa, ja hänen sydämensä oli avoin sille suuremmalle valolle, jonka Jumala lähetti hänelle profeettansa välityksellä. AT 215.5
Samasta syystä syrjäytettiin Elisan aikana Israelin spitaaliset. Mutta Naiman, pakanaylimys, oli uskollisesti noudattanut sitä, minkä tiesi oikeaksi, ja tuntenut suuren avuntarpeensa. Hän oli siinä tilassa, että hän saattoi vastaanottaa Jumalan armolahjoja. Hän ei ainoastaan puhdistunut spitaalistaan, vaan hän sai myös tiedon oikeasta Jumalasta. AT 216.1
Meidän asemamme Jumalan edessä ei riipu siitä, miten paljon olemme saaneet valoa, vaan siitä, miten käytämme sen, minkä olemme j saaneet. Niinpä pakanatkin, jotka valitsevat sen, mikä on oikein, mikäli he voivat sen erottaa, ovat otollisempia kuin ne, jotka ovat saaneet suuren valon ja jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa, mutta jotka hylkäävät valon ja joiden jokapäiväinen elämä on ristiriidassa heidän tunnustuksensa kanssa. AT 216.2
Jeesuksen sanat kuulijoilleen synagoogassa iskivät heidän itsevanhurskautensa perustukseen ja teroittivat heille sitä karvasta totuutta, että he olivat luopuneet Jumalasta ja menettäneet oikeutensa olla Hänen kansansa. Jokainen sana leikkasi veitsen tavoin, kun heidän todellinen tilansa asetettiin heidän silmiensä eteen. Nyt he halveksivat sitä uskoa, jonka Jeesus oli ensin heissä saanut syttymään. He eivät tahtoneet myöntää Hänen, joka oli syntynyt köyhänä ja halpana, olevan muuta kuin tavallisen ihmisen. AT 216.3
Epäuskosta puhkesi viha. He olivat Saatanan vallassa ja kiukuissaan vastustivat Vapahtajaa äänekkäästi. He olivat kääntyneet pois Hänestä, jonka tehtävänä oli auttaa ja parantaa, ja nyt heissä ilmenivät vihollisen ominaisuudet. AT 216.4
Kun Jeesus viittasi pakanoille annettuihin siunauksiin, heräsi Hänen kuulijainsa kiivas kansallinen ylpeys, ja Hänen sanansa hukkuivat yleiseen hälinään. Tämä kansa oli ylpeillyt lain noudattamisesta, mutta nyt, kun heidän ennakkoluulojaan loukattiin, he olivat valmiit tekemään murhan. Kokous hajaantui, ja he kävivät käsiksi Jeesukseen ja ajoivat Hänet ulos synagoogasta ja koko kaupungista. Kaikki näyttivät innokkaasti haluavan surmata Hänet. He veivät Hänet jyrkänteen reunalle aikoen syöstä Hänet sieltä alas. Huudot ja kiroukset täyttivät ilman. Muutamat viskelivät Häntä kivillä, kun Hän äkkiä katosi heidän keskuudestaan. Taivaan lähettiläät, jotka olivat olleet Hänen rinnallaan synagoogassa, olivat Hänen kanssaan tuon hurjistuneen joukon keskellä. He ympäröivät Hänet suojaten Häntä Hänen vihollisiltaan ja veivät Hänet turvalliseen paikkaan. AT 217.1
Samoin enkelit varjelivat Lootiakin ja veivät hänet turvallisesti pois Sodomasta. Niin he myös varjelivat Elisaa pienessä vuoristokaupungissa. Kun ympäröivät kukkulat olivat täynnä Syyrian kuninkaan hevosia ja vaunuja ja aseistettuja joukkoja, Elisa näki lähimpien mäenrinteiden olevan täynnä Jumalan sotajoukkoja. Tuliset hevoset ja tuliset vaunut ympäröivät Herran palvelijaa. AT 217.2
Näin enkelit ovat kaikkina aikoina olleet lähellä Kristuksen uskollisia palvelijoita. Kaikki pahuuden vallat ovat järjestyneet niitä vastaan, jotka tahtoisivat päästä voittajiksi, mutta Kristus haluaa meidän katsovan näkymättömiä asioita, taivaan sotajoukkoa, joka ympäröi kaikkia niitä, jotka rakastavat Jumalaa, ja pelastaa heidät. Emme tiedä, mistä näkyvistä ja näkymättömistä vaaroista enkelien väliintulo on meidät varjellut, ennenkuin ikuisuuden valossa näemme Jumalan johdatuksen. Silloin tulemme tietämään, että koko taivaallinen perhe oli kiinnostunut täällä alhaalla olevasta perheestä ja että Jumalan valtaistuimen luota lähteneet lähettiläät seurasivat askeleitamme päivästä päivään. AT 217.3
Kun Jeesus synagoogassa luki ennustuksia, Hän lopetti ennen kuin oli päässyt Messiaan työtä koskevan kuvauksen loppuun. Luettuaan sanat “julistamaan Herran otollista vuotta” Hän jätti pois lauseen loppuosan “ja meidän Jumalamme kostonpäivää”. Jes. 61: 2. Tämä oli aivan yhtä totta kuin ennustuksen alkuosakin, eikä Jeesus vaikenemisellaan suinkaan kieltänyt totuutta. Mutta Hänen kuulijansa olivat hyvin halukkaita viipymään juuri tässä viimeisessä lauseessa ja toivoivat hartaasti sen toteutumista. He tuomitsivat pakanat huomaamatta olevansa itse paljon suurempia syyllisiä kuin muut. He olivat itse mitä kipeimmin sen armon tarpeessa, jonka he olivat valmiit kieltämään pakanoilta. Sinä päivänä, jolloin Jeesus seisoi heidän keskellään synagoogassa, heillä oli tilaisuus ottaa taivaan kutsu vastaan. Hän, jolla “on halu laupeuteen” (Miika 7: 18), olisi mielellään pelastanut heidät siitä perikadosta, johon heidän syntinsä heidät syöksivät. AT 217.4
Hän ei voinut jättää heitä kutsumatta heitä vielä kerran parannukseen. Kun Hänen toimintansa Galileassa lähestyi loppuaan, Hän kävi jälleen lapsuutensa kodissa. Senjälkeen kun Hänet siellä oli kielletty, oli Hänen opetuksensa ja ihmetöittensä maine levinnyt kautta maan. Kukaan ei enää voinut kieltää, etteikö Hänen voimansa ollut ihmisvoimaa suurempi. Nasaretin asukkaat tiesivät Hänen kulkevan ympäri tehden hyvää ja parantaen kaikki Saatanan vaivaamat. Heidän ympärillään oli kokonaisia kyliä, missä ei ainoassakaan talossa kuulunut tuskan voihketta, sillä Hän oli kulkenut niiden läpi ja parantanut kaikki heidän sairaansa. Hänen elämänsä jokaisessa teossa ilmenevä armo todisti Hänen olevan Jumalan voitelema. AT 218.1
Kun Nasaretin asukkaat jälleen kuuntelivat Hänen sanojaan, Jumalan Henki vaikutti heissä. Mutta he eivät nytkään tahtoneet myöntää tämän miehen, joka oli kasvanut heidän keskuudessaan, olevan toisenlaisen tai suuremman kuin he itse. Heidän mieltään kalvoi yhä katkera muisto siitä, että Hän, väittäessään olevansa se Luvattu, oli itse asiassa kieltänyt heiltä paikan Israelissa, sillä Hän oli osoittanut heidän olevan arvottomampia Jumalan suosioon kuin pakanallisen miehen ja naisen. Vaikka he kysyivät: “Mistä tällä on tämä viisaus ja nämä voimateot?” he eivät tahtoneet ottaa Häntä vastaan Jumalan Voideltuna. Heidän epäuskonsa tähden Vapahtaja ei voinut tehdä heidän keskuudessaan monta ihmetyötä. Vain muutamat sydämet avautuivat vastaanottamaan Hänen siunauksiaan, ja Hän poistui sieltä, vaikka vastenmielisesti, milloinkaan enää palaamatta. AT 218.2
Epäusko, jolle kerran oli annettu sijaa, piti jatkuvasti vallassaan Nasaretin asukkaita. Myös Suuri Neuvosto ja koko kansa olivat sen vallassa. Papeille ja kansalle merkitsi lopun alkua se, kun he ensimmäisen kerran kielsivät Pyhän Hengen voiman osoituksen. Osoittaakseen olleensa tällöin oikeassa he jatkoivat Vapahtajan sanojen saivartelemista. Hengen kieltämisen lopullisena seurauksena oli Jeesuksen ristiinnaulitseminen Golgatalla, kaupungin tuho ja kansan hajaantuminen taivaan tuuliin. AT 218.3
Oi, kuinka Kristus halusikaan saada avata Israelille totuuden kalliit aarteet! Mutta heidän hengellinen sokeutensa oli niin suuri, että heille oli mahdotonta ilmaista Hänen valtakuntaansa koskevia totuuksia. He pitivät kiinni opinkappaleistaan ja hyödyttömistä muoto- menoistaan taivaan totuuksien odottaessa pääsyä heidän sydämeensä. He käyttivät rahansa ruumeniin ja akanoihin, vaikka heidän säätävissään oli elämän leipää. Miksi he eivät kääntyneet Jumalan sanan puoleen ja tutkineet sitä ahkerasti saadakseen selville, olivatko he väärässä? Vanhan testamentin kirjoitukset esittivät selvästi Kristuksen toiminnan jokaisen yksityiskohdan, ja Hän lainasi tuon tuostakin kirjoituksia lausuen: “Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.” Jos he olisivat rehellisesti tutkineet kirjoituksia ja koetelleet oppejaan Jumalan sanalla, ei Jeesuksen olisi tarvinnut itkeä heidän katumattomuuttaan. Hänen ei olisi tarvinnut lausua: “Katso, ‘teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” Luuk. 13: 35. He olisivat tutustuneet todistuksiin, jotka osoittivat Hänen olevan Messiaan, ja näin olisi voitu välttää tuo onnettomuus, joka hävitti heidän ylvään kaupunkinsa maan tasalle. Mutta juutalaisten järjetön kiihkouskonnollisuus oli tehnyt heidät ahdasmielisiksi. Kristuksen opetukset paljastivat heidän luonteensa puutteet ja vaativat katumusta. Jos he vastaanottaisivat Hänen opetuksensa, heidän täytyisi muuttaa tapansa ja luopua rakkaimmista toiveistaan. Voidakseen tulla taivaan kunnioittamiksi heidän olisi uhrattava ihmiskunnia. Jos he noudattaisivat tämän uuden rabbiinin sanoja, heidän täytyisi asettua aikansa suurten ajattelijoiden ja opettajien mielipiteitä vastaan. AT 219.1
Totuus ei ollut suosiossa Kristuksen aikana. Se ei ole suosiossa meidänkään aikanamme. Se ei ole ollut suosiossa siitä asti, jolloin Saatana ensiksi herätti ihmisen vastenmielisyyden sitä kohtaan esittämällä valheita, jotka johtivat itsekorotukseen. Emmekö tänäkin aikana tapaa oppeja ja käsityksiä, jotka eivät millään tavoin perustu Jumalan sanaan? Ihmiset pitävät niistä kiinni yhtä itsepintaisesti kuin juutalaiset perimätavoistaan. AT 219.2
Juutalaiset johtajat olivat täynnä hengellistä ylpeyttä. Heidän itsekorotushalunsa ilmeni pyhäkköpalveluksessakin. He halusivat ensimmäisiä istuimia synagoogassa ja tervehdyksiä toreilla. Heidän korviaan bivelivät arvonimet, joita ihmiset heistä käyttivät. Koska todellista hurskautta puuttui, he pitivät sitä tarkemmin kiinni perimä- tavoistaan ja juhlamenoistaan. AT 220.1
Koska heidän ymmärryksensä oli itsekkäitten ennakkoluulojen pimentämä, he eivät voineet saattaa Kristuksen vakuuttavien sanojen voimaa sopusointuun Hänen vaatimattoman elämänsä kanssa. He eivät huomanneet sitä tosiasiaa, ettei todellinen suuruus kaipaa ulkonaista loistoa. Tämän miehen köyhyys ei ollenkaan soveltunut yhteen Hänen väitteensä kanssa, että Hän oli Messias. He kysyivät, miksi Hän oli niin vaatimaton, jos Hän oli se, mikä Hän väitti olevansa? Mitä heidän kansastaan tulisi, jos Hän tyytyisi olemaan ilman asevoimaa? Ja kuinka voisi niin kauan odotettu voima ja kunnia saattaa kansat juutalaisten vallan alaisuuteen? Eivätkö papit olleet opettaneet, että Israel tulisi vallitsemaan koko maailmaa, ja voisivatko nämä suuret hengelliset opettajat olla väärässä? AT 220.2
Mutta ei ainoastaan se, että Hänen elämästään puuttui kaikki ulkonainen loisto, saanut juutalaisia hylkäämään Jeesusta. Hän oli ruumiillistunut puhtaus, ja he olivat epäpuhtaita. Hän eli ihmisten keskuudessa tahrattoman siveyden esikuvana. Hänen nuhteeton elämänsä loi valoaan heidän sydämeensä. Hänen rehellisyytensä paljasti heidän epärehellisyytensä. Se ilmaisi heidän tekohurskautensa tyhjyyden ja paljasti heidän pahuutensa koko inhottavuuden. Sellainen valo ei ollut tervetullut. AT 220.3
Jos Kristus olisi kiinnittänyt huomiota fariseuksiin ja ylistänyt heidän oppineisuuttaan ja hurskauttaan, he olisivat iloiten tervehtineet Häntä. Mutta kun Hän kertoi, että taivaan valtakunnan armo kuuluu koko ihmiskunnalle, he eivät voineet tällaista puhetta sietää. Heidän oma opetuksensa ja esimerkkinsä eivät olleet koskaan esittäneet Jumalan palvelemista toivottavana asiana. Nähdessään Jeesuksen kiinnittävän huomiota juuri niihin, joita he vihasivat ja työnsivät luotaan, heräsi heidän ylpeissä sydämissään mitä katkerinta vihaa. Huolimatta kerskauksestaan, että “jalopeura Juudan sukukunnasta” (Ilm. 5: 5) johtajanaan Israel kohoaisi valta-asemaan kaikkien kansojen yli, he olisivat voineet kestää kunnianhimoisten toiveittensa luhistumisen paremmin kuin sen, että Kristus nuhteli heitä heidän synneistään, tai sen moitteen, jonka he aina tunsivat Hänen puhtaan olemuksensa läheisyydessä. AT 220.4