“Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää.” AT 259.1
Sapatti pyhitettiin luomisessa. Koska se oli säädetty ihmistä varten, se sai alkunsa silloin, “kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat”. Rauha lepäsi maailman yllä, sillä maa oli sopusoinnussa taivaan kanssa. “Jumala katsoi kaikkea, mitä Hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää” Job 38: 7; 1 Moos. 1: 31, ja Hän lepäsi iloiten päätetystä työstään. AT 259.2
Koska Jumala lepäsi sapattina, Hän “siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen” — erotti sen pyhään käyttöön. Hän antoi sen Aada- mille lepopäiväksi. Se oli luomistyön muisto ja siis merkki Jumalan voimasta ja Hänen rakkaudestaan. Raamatussa sanotaan: “Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston.” “Hänen näkymätön olemuksensa, Hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä Hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä.” 1 Moos. 2: 3; Ps. 111: 4; Room. 1: 20. AT 259.3
Kaikki luotiin Jumalan Pojan kautta. “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä... Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” Joh. 1:1—3. Ja koska sapatti on luomistyön muisto, se on merkki Kristuksen rakkaudesta ja voimasta. AT 259.4
Sapatti johtaa ajatuksemme luontoon ja saattaa meidät Luojan [yhteyteen. Lintujen laulussa, puiden huminassa ja meren pauhussa 1 voimme vielä kuulla Hänen äänensä, joka puhui Aadamin kanssa I Eedenissä illan viileydessä. Ja nähdessämme Hänen voimansa luon- nossa saamme siitä lohdutusta, sillä se sana, joka loi kaiken, puhuu | elämää sielulle. “Jumala, joka sanoi: ‘Loistakoon valkeus pimeydestä’, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.” 2 Kor. 4: 6. AT 260.1
Tästä ajatuksesta sai alkunsa laulu: AT 260.2
“Sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista.
Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra!
Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.” Ps. 92: 5, 6. AT 260.3
Ja Pyhä Henki lausuu profeetta Jesajan kautta: “Keneenkä siis te vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te Hänet teette?... Ettekö te tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole maan perustuksista vaaria ottaneet? Hän istuu korkealla maan piirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; Hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi... ‘Keneenkä siis te vertaatte minut, jonka kaltainen minä olisin’, sanoo Pyhä. Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niiden joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on Hänen voimansa ja valtainen Hänen väkensä: ei yksikään jää Häneltä pois. Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: ‘Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta’? Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luo-, nut maan ääret? Ei Hän väsy eikä näänny... Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.” “Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.” “Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole.” Tämä sanoma on kirjoitettu luontoon, ja sapatti on määrätty pitämään sitä mielessä. Kun Herra käski Israelin pyhittää AT 260.4
Hänen sapattinsa, Hän sanoi: “Ne ovat merkkinä minun ja teidän välillänne, että tietäisitte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.” Jes. 40: 18-29; 41: 10; 45: 22; Hes. 20: 20. AT 261.1
Sapatti vahvistettiin Siinailta annetulla lailla, mutta sitä ei silloin vasta tehty tunnetuksi lepopäivänä. Israelin kansa tunsi sen jo ennen-, kuin he tulivat Siinaille. Ollessaan matkalla sinne he pitivät sapattia. Kun jotkut rikkoivat sitä, Herra nuhteli heitä sanoen: “Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja lakejani?” 2 Moos. 16: 28. AT 261.2
Sapattia ei annettu vain Israelille vaan koko maailmalle. Se oli 1 tehty ihmiselle tiettäväksi Eedenissä, ja kuten muutkin kymmenet i käskyt, se on iankaikkisesti voimassa. Tästä laista, johon sisältyy nel- I jäs käskykin, sanoo Kristus: “Kunnes taivas ja maa katoavat, ei AT 261.3
I laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto.” Niin kauan kuin taivas ja maa kestävät, sapatti on oleva jatkuvana merkkinä Luojan voimasta. Ja kun Eeden kerran jälleen kukoistaa maan päällä, kunnioittavat kaikki auringon alla Jumalan pyhää lepopäivää. “Joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.” Matt. 5: 18, Jes. 66: 23. AT 261.4
Ei mikään muu juutalaisille annettu säädös erottanut heitä niin selvästi ympäröivistä kansoista kuin sapatti. Jumalan tarkoitus oli, että sen noudattaminen osoittaisi heidän palvelevan Häntä. Se olisi merkki siitä, etteivät he palvele epäjumalia, vaan ovat liitossa elävän Jumalan kanssa. Mutta pyhittääkseen sapatin ihmisten täytyy itsensä olla pyhiä. Uskon kautta heidän täytyy osallistua Kristuksen vanhurskaudesta. Kun Israelia käskettiin: “Muista pyhittää lepopäivä”, Herra sanoi heille myös: “Ja te olkaa minulle pyhä kansa.” 2 Moos. 20: «8; 22: 31. Vain täten sapatti saattoi erottaa Israelin Jumalan palvelijoiksi. AT 261.5
Kun juutalaiset luopuivat Jumalasta eivätkä omaksuneet Kristuksen vanhurskautta uskon kautta, sapatti menetti merkityksensä heihin nähden. Saatana koetti korottaa itseään ja kääntää ihmiset pois Kristuksesta, ja hän koetti väärentää sapatin, koska se on merkki Kristuksen voimasta. Juutalaiset johtomiehet täyttivät Saatanan tahdon liittämällä Jumalan lepopäivään rasittavia vaatimuksia. Kristuksen aikana sapatti oli niin vääristelty, että sen noudattaminen kuvasi itsekkäiden ja mielivaltaisten ihmisten luonnetta pikemmin kuin rakastavan taivaallisen Isän luonnetta. Rabbiinit todellisuudessa esittivät AT 261.6
Jumalan antavan lakeja, joita ihmisen on mahdoton noudattaa. He saattoivat kansan pitämään Jumalaa hirmuvaltiaana ja ajattelemaan, että sapatin pitäminen, niinkuin Hän vaati sen pidettäviksi, teki ihmiset kovasydämisiksi ja julmiksi. Kristuksen tehtävänä oli poistaa nämä väärinkäsitykset. Vaikka rabbiinit säälimättömän vihamielisinä tarkkasivat Häntä, Hän ei edes näön vuoksi mukautunut heidän vaatimuksiinsa, vaan kulki tietään suoraan ja piti sapatin Jumalan lain mukaan. AT 262.1
Eräänä sapattina, kun Jeesus opetuslapsineen palasi jumalanpalveluksesta, he kulkivat kypsyvän viljavainion läpi. Jeesus oli jatkanut työtään myöhään, ja kulkiessaan pellon poikki opetuslapset alkoivat koota tähkäpäitä ja syödä jyviä, hierottuaan niitä käsissään. Jonakin muuna viikonpäivänä tämä teko ei olisi aiheuttanut mitään arvostelua, sillä viljapellon, puutarhan tai viinitarhan läpi kulkevalla oli oikeus koota mitä hän syödäkseen tarvitsi. (5 Moos. 23: 24, 25). Mutta tämän tekemistä sapattina pidettiin pyhyyden loukkauksena. Ei ainoastaan jyväin kerääminen ollut jonkinlaista elonkorjuuta, vaan niiden hierominen käsissä oli jonkinlaista puimista. Näin rabbiinien mielestä oli tehty kaksinkertainen rikos. AT 262.2
Urkkijat valittivat heti asiasta Jeesukselle sanoen: “Katso, sinun opetuslapsesi tekevät, mitä ei ole lupa tehdä sapattina.” AT 262.3
Kun Jeesusta syytettiin sapatinrikkomisesta Betesdan luona, Hän puolustautui vakuuttamalla olevansa Jumalan Poika ja selittämällä toimivansa sopusoinnussa Isänsä kanssa. Nyt, kun opetuslasten kimppuun käydään, Hän esittää syyttäjilleen esimerkkejä Vanhasta testamentista, jumalanpalveluksessa olleiden henkilöiden sapattina suorittamia tekoja. AT 262.4
Juutalaiset opettajat ylpeilivät Raamatun tuntemuksestaan, ja Vapahtajan vastaukseen sisältyi nuhde heidän tietämättömyydestään pyhistä kirjoituksista. Hän sanoi: “Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?” “Ja hän sanoi heille: ‘Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.’” “Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät? Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on pyhäkköä suurempi.” “Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra.” Luuk. 6: 3, 4; Mark. 2: 27, 28; Matt. 12: 5, 6. AT 262.5
Jos oli oikein Daavidin tyydyttää nälkänsä syömällä leipää, joka oli erotettu pyhään käyttöön, silloin oli oikein myös opetuslasten täyttää tarpeensa poimimalla jyviä sapatin pyhinä hetkinä. Edelleen, papit suorittivat pyhäkössä enemmän työtä sapattina kuin muina päivinä. Saman työn tekeminen maallisessa toimessa olisi synti, mutta pappien työ oli Jumalan palvelemista. He suorittivat menoja, jotka viittasivat Kristuksen lunastavaan voimaan, ja heidän työnsä oli sopusoinnussa sapatin tarkoituksen kanssa. Mutta nyt Kristus itse oli tullut. Opetuslapset, tehdessään Kristuksen työtä, olivat Jumalan palveluksessa, ja se, mikä oli välttämätöntä tämän työn suorittamiseksi, oli luvallista tehdä sapattina. AT 263.1
Kristus tahtoi opettaa opetuslapsilleen ja vihollisilleen, että Jumalan palveleminen on ensimmäinen asia. Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisen lunastaminen, siksi se, mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi, on sopusoinnussa sapatti- käskyn kanssa. Nämä sanansa Jeesus kruunasi julistamalla olevansa “sapatin herra”, joka on kaiken epäilyn ja kaikkien lakien yläpuolella. Näin tämä kaikkivaltias tuomari vapautti opetuslapsensa syytteestä vedoten juuri niihin säädöksiin, joita heidän syytettiin rikkovan. AT 263.2
Jeesus ei sivuuttanut asiaa vain nuhtelemalla vihamiehiään. Hän selitti, että he sokeudessaan olivat erehtyneet sapatin tarkoituksesta. Hän sanoi: “Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: ‘Laupeutta minä tahdon enkä uhria’, niin te ette tuomitsisi syyttömiä.” Matt. 12: 7. Heidän monet sisällyksettömät muotomenonsa eivät voineet korvata sitä tosi rehellisyyden ja hellän rakkauden puutetta, jotka ominaisuudet aina esiintyvät todellisissa Jumalan palvelijoissa. AT 263.3
Kristus toisti jälleen sen totuuden, että uhrit itsessään eivät olleet minkään arvoisia. Ne olivat välikappale eivätkä tarkoitus. Niiden tarkoitus oli johtaa ihmiset Vapahtajan luo ja näin saattaa heidät sopusointuun Jumalan kanssa. Jumala antaa arvoa vain rakkaudesta tehdylle palvelukselle. Jos se puuttuu, on pelkkä muotomenojen noudattaminen loukkaus Häntä kohtaan. Niin on sapatinkin laita. Sen tarkoitus oli saattaa ihmiset Luojan yhteyteen, mutta kun mieli oli täynnä väsyttäviä muotomenoja, sapatin tarkoitus unohtui. Sen pelkkä ulkonainen noudattaminen oli narripeliä. AT 263.4
Kun Jeesus eräänä toisena sapattina astui synagoogaan, Hän näki siellä miehen, jolla oli kuivettunut käsi. Fariseukset tarkkasivat Häntä innokkaina, nähdäkseen, mitä Hän tekisi. Vapahtaja tiesi hyvin, että jos Hän parantaisi sapattina, Häntä pidettäisiin lainrikkojana, mutta Hän ei epäröinyt murtaa sitä perinteellisten vaatimusten muuria, jolla sapatti oli ympäröity. Jeesus käski sairaan astua esiin ja kysyi sitten: “Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?” Juutalaisilla oli sellainen periaate, että ellei tehnyt hyvää', kun siihen oli tilaisuus, teki pahaa; elämän pelastamisen laiminlyöminen oli tappamista. Näin Jeesus kohtasi rabbiinit heidän omalla alueellaan. “Mutta he olivat vaiti. Silloin Hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: ‘Ojenna kätesi.’ Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi.” Mark. 3: 4, 5. AT 263.5
Kun Jeesukselta kysyttiin: “Onko luvallista sapattina parantaa?” Hän vastasi: “Kuka teistä on se mies, joka ei, jos Hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös? Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää.” Matt. 12: 10—12. AT 264.1
Urkkijat eivät uskaltaneet vastata Kristukselle kansan kuullen peläten joutuvansa vaikeuksiin. He tiesivät Hänen puhuneen totta. He olisivat mieluummin jättäneet miehen kärsimään, kuin rikkoneet perimätapojaan, samalla kun he kuitenkin olisivat pelastaneet eläimen, koska sen laiminlyömisestä tulisi omistajalle vahinkoa. Näin osoitettiin suurempaa huolenpitoa mykkää eläintä kuin ihmistä kohtaan, joka on luotu Jumalan kuvaksi. Tämä kuvaa kaikkien väärien uskontojen menettelytapoja. Niiden alkuna on ihmisen halu korottaa itsensä yli Jumalan, mutta niiden loppuna on ihmisen alentaminen eläintä alemmaksi. Jokainen uskonto, joka sotii Jumalan valtiutta vastaan, riistää ihmiseltä sen kirkkauden, joka hänellä oli luomisessa ja joka palautetaan hänelle Kristuksessa. Jokainen väärä uskonto opettaa kannattajiaan olemaan välittämättä ihmisen tarpeista, kärsimyksistä ja oikeuksista. Evankeliumi antaa suuren arvon ihmiskunnalle, joka on ostettu Kristuksen verellä, ja se opettaa hellästi huolehtimaan ihmisen tarpeista ja puutteista. Herra sanoo: “Minä teen kuolevaiset harvinaisemmiksi kuin puhdas kulta, ihmiset harvinaisemmiksi kuin Oofirin kulta.” Jes. 13: 12. AT 264.2
Kun Jeesus esitti fariseuksille kysymyksen, oliko luvallista tehdä sapattina hyvää vai pahaa, pelastaa vai tappaa, Hän asetti heidän eteensä heidän omat pahat tarkoituksensa. He vainosivat Hänen henkeään katkeran vihan sokaisemina, kun taas Hän pelasti ihmishenkiä ja teki monet ihmiset onnellisiksi. Oliko parempi tappaa sapattina, kuten he aikoivat tehdä, vai parantaa kärsiviä, kuten Hän oli tehnyt? Oliko vanhurskaampaa olla murha mielessä Jumalan pyhänä päivänä kuin rakastaa kaikkia ihmisiä, mikä rakkaus ilmenee laupeudentekoina? AT 264.3
Parantaessaan miehen, jolla oli kuivettunut käsi, Jeesus tuomitsi juutalaisten tavan ja pysytti neljännen käskyn “sellaisena, kuin Jumala oli sen antanut. Hän lausui: ‘On lupa tehdä sapattina hyvää.’” Poistamalla juutalaisten järjettömät rajoitukset Kristus kunnioitti sapattia, kun taas ne, jotka syyttivät Häntä, häpäisivät Jumalan pyhänpäivän. AT 265.1
Ne, jotka luulevat Kristuksen poistaneen lain, opettavat, että Hän rikkoi sapattia ja oikeutti opetuslapsenakin tekemään niin. Näin he itse asiassa asettuvat samalle kannalle kuin viisastelevat juutalaiset. Täten he kieltävät Kristuksen oman todistuksen: “Minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn Hänen rakkaudessaan.” Joh. 15: 10. Ei Vapahtaja eivätkä Hänen seuraajansa rikkoneet sapattikäskyä. Kristus oli lain elävä esikuva. Hän ei elämässään rikkonut ainoatakaan sen pyhistä käskyistä. Katsellessaan sitä todistajien joukkoa, joka koetti etsiä syytä tuomitakseen Hänet, Hän saattoi sanoa kenenkään panematta vastalausetta: “Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin?” Joh. 8: 46. AT 265.2
Vapahtaja ei ollut tullut kumoamaan sitä, mitä patriarkat ja profeetat olivat puhuneet, sillä Hän oli itse puhunut näiden edustajiensa kautta. Kaikki Jumalan sanan totuudet ovat tulleet Häneltä. Mutta nämä verrattomat jalokivet oli pantu vääriin kehyksiin. Niiden kallis valo oli asetettu valheen palvelukseen. Jumala halusi siirtää ne pois valheen ympäristöstä ja asettaa ne jälleen totuuden kehyksiin. Tämän työn saattoi vain jumalallinen käsi suorittaa. Ollessaan valheen yhteydessä totuus oli palvellut Jumalan ja ihmisen vihollisen asiaa. Kristus oli tullut asettamaan sen sille paikalle, missä se kirkastaisi Jumalaa ja vaikuttaisi ihmisten pelastukseksi. AT 265.3
Jeesus sanoi: “Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” Jumalan antamat säädökset on tarkoitettu ihmiskunnalle siunaukseksi. “Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne.” “Teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.” 2 Kor. 4: 15; 1 Kor. 3: 22, 23. Jumala antoi kymmenen käskyn lain, josta sapatti on osa, kansalleen siunaukseksi. Mooses sanoi: “Herra käski meidän pitää kaikki nämä säädökset ja peljätä Herraa, meidän Jumalaamme, että me aina menestyisimme ja Hän pitäisi meitä elossa.” 5 Moos. 6: 24. Ja psalmien laulajan välityksellä annettiin Israelille seuraava sanoma: “Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa Hänen kasvojensa eteen riemulla. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja Hänen me olemme, Hänen kansansa ja Hänen laitumensa lampaat. Käykää Hänen port- teihinsa kiittäen, Hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten.” Ps. 100: 2 — 4. Ja kaikille, “jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko”, Herra sanoo: “Ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani.” Jes. 56: 7. AT 265.4
“Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin Herra.” Nämä sanat sisältävät sekä opetusta että lohdutusta. Koska sapatti tehtiin ihmistä varten, se on Herran päivä. Se kuuluu Kristukselle. Sillä “kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on”. Joh. 1: 3. Koska Hän on tehnyt kaiken, Hän on tehnyt siis sapatinkin. Hän erotti sen luomistyön muistomerkiksi. Se viittaa Häneen sekä Luojana että Pyhittäjänä. Se julistaa, että Hän, joka loi kaiken taivaassa ja maan päällä ja jonka kautta kaikki pysyy voimassa, on seurakunnan pää, ja Hänen voimastaan me olemme sovitetut Jumalan kanssa. Sillä puhuessaan Israelista Hän sanoi: “Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.” Hes. 20: 12. Sapatti on siis merkkinä Kristuksen voimasta tehdä meidät pyhiksi. Ja se on annettu kaikille, jotka Kristus tekee pyhiksi. Merkkinä Hänen pyhittävästä voimastaan sapatti on annettu kaikille, jotka Kristuksen kautta liittyvät Jumalan Israeliin. AT 266.1
Ja Herra sanoo: “Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi,... silloin on ilosi oleva Herrassa.” Jes. 58: 13, 14. Kaikille, jotka vastaanottavat sapatin merkkinä Kristuksen luovasta ja lunastavasta voimasta, se on oleva ilon päivä. Nähdessään siinä Kristuksen he iloitsevat Hänessä. Sapatti viittaa luomistyöhön todistuksena Hänen suuresta voimastaan myös lunastustyössä. Samalla kun se muistuttaa Eedenin kadotetusta rauhasta, se kertoo Kristuksen palauttamasta rauhasta. Ja kaikki, mitä luonnossa on, toistaa Hänen kutsuaan: “Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” Matt. 11: 28. AT 266.2