“Autuaita ovat ne, joka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.” AT 275.1
Kristus kokosi harvoin vain opetuslapset kuulemaan sanojaan. Hän ei valinnut kuulijoikseen ainoastaan niitä, jotka jo tunsivat elämän tien. Hänen tehtävänään oli tavoittaa suuret kansanjoukot, jotka elivät tietämättömyydessä ja pimeydessä. Hän opetti totuutta siellä, missä pimentynyt ihmismieli saattoi sen käsittää. Hän oli itse Totuus, joka kupeet vyötettyinä ja kädet aina ojennettuina siunaamaan koetti varoituksen, kehoituksen ja rohkaisun sanoin kohottaa kaikkia, jotka tulivat Hänen luokseen. AT 275.2
Vaikka vuorisaarna pidettiin erikoisesti opetuslapsille, se esitettiin kansanjoukon kuullen. Asetettuaan apostolit tehtäväänsä Jeesus meni heidän kanssaan meren rannalle. Sinne oli varhain aamulla alkanut kerääntyä kansaa. Paitsi tavallista joukkoa, joka oli kokoontunut Galilean kaupungeista, siellä oli ihmisiä Juudeasta ja Jerusalemista, Pereasta, Dekapoliksesta ja Idumeasta Juudean eteläpuolelta, myös Tyyrosta ja Siidonista, Välimeren rannalla olevista Foinikian kaupungeista. “Kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja Hän teki”, he saapuivat “kuulemaan Häntä ja parantuakseen taudeistansa... koska Hänestä lähti voima, joka paransi kaikki”. Mark. 3: 8; Luuk. 6: 17 — 19. AT 275.3
Kapealla rantakaistaleella ei ollut Hänen äänensä kuuluvilla edes seisomapaikkaa kaikille, jotka halusivat kuulla Häntä, ja Jeesus lähti takaisin vuoren rinteelle. Saavuttuaan tasaiselle paikalle, johon suuren kansanjoukon oli mukava kokoontua, Hän istuutui ruohikolle, ja opetuslapset ja kansanjoukko seurasivat Hänen esimerkkiään. AT 276.1
Opetuslasten paikka oli aina lähinnä Jeesusta. Kansa tunkeutui alinomaa lähelle Häntä, mutta opetuslapset ymmärsivät, ettei kansa saanut tunkea pois heitä Hänen luotaan. He istuivat aivan Hänen vieressään, ettei yksikään sana Hänen opetuksestaan menisi heiltä hukkaan. He olivat tarkkaavaisia kuulijoita, halukkaita ymmärtämään niitä totuuksia, joita heidän tuli tehdä tiettäväksi kaikissa maissa ja kaikkia aikoja varten. AT 276.2
Tuntien, että jotakin tavallista huomattavampaa oli odotettavissa he kokoontuivat Mestarinsa ympärille. He uskoivat Hänen pian perustavan valtakuntansa, ja aamun tapauksista he varmistuivat siitä, että Hän aikoi ilmoittaa heille siitä jotakin. Odotuksen tunne valtasi myös kansanjoukon, ja intoa kuvastavat kasvot todistivat syvästä mielenkiinnosta. Kansan istuessa vihreällä vuorenrinteellä odottaen jumalallisen opettajan sanoja, heidän mielensä täyttivät ajatukset tulevasta kunniasta. Siellä oli kirjanoppineita ja fariseuksia odottaen päivää, jolloin he saisivat vallita noita vihattuja roomalaisia ja omistaa maailman suurimman valtakunnan rikkauden ja loiston. Köyhät talonpojat ja kalastajat toivoivat saavansa kuulla vakuutuksen, että heidän kurjat hökkelinsä, niukka ravintonsa, raskas raadantansa ja puutteen pelkonsa vaihtuisivat onnelan asunnoiksi ja helpoiksi päiviksi. Sen karkean vaatteen sijaan, joka oli heidän verhonaan päivällä ja peitteenään yöllä, he toivoivat Kristuksen antavan heille heidän voittajiensa komeat ja kallisarvoiset viitat. Kaikkien sydämessä sykki ylpeä toivo, että Israel pian tulisi kunnioitetuksi kaikkien kansojen edessä Herran valittuna, ja Jerusalem korotettaisiin maailmanlaajuisen valtakunnan pääkaupungiksi. AT 276.3
Kristus teki tyhjäksi tämän toivon maallisesta suuruudesta. Vuorisaarnassaan Hän koetti hävittää sen vaikutuksen, jonka väärä kasvatus oli saanut aikaan, ja antaa kuulijoilleen oikean käsityksen valtakunnastaan ja omasta luonteestaan. Kuitenkaan Hän ei suoraan hyökännyt kansan erehdysten kimppuun. Hän näki maailman hädän synnin tähden, eikä Hän kuitenkaan esittänyt ihmisille eloisaa kuvausta heidän kurjuudestaan. Hän opetti heille jotakin äärettömän paljon parempaa, kuin mitä he tiesivät. Kumoamatta heidän käsityksiään Jumalan valtakunnasta Hän kertoi heille millä ehdoilla sinne päästään antaen heidän itsensä tehdä johtopäätöksensä sen luonteesta. Hänen opettamansa totuudet ovat yhtä tärkeitä meille kuin Häntä seuranneille kansanjoukoille. Yhtä hyvin täytyy meidänkin oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan perusperiaatteet. AT 276.4
Kristuksen ensimmäiset sanat kansalle vuorella olivat siunauksen sanoja. Onnellisia ne, Hän sanoi, jotka tuntevat hengellisen köyhyytensä ja lunastuksen tarpeensa. Evankeliumia on julistettava köyhille. Sitä ei ilmaista hengellisesti ylpeille, jotka väittävät, että he ovat rikkaita eivätkä tarvitse mitään, vaan niille, jotka ovat nöyriä ja katuvia. Vain yksi lähde on avattu syntiä vastaan, lähde hengellisesti köyhille. AT 278.1
Ylpeä sydän koettaa ansaita pelastusta, mutta sekä oikeutemme päästä taivaaseen että sopivaisuutemme sinne perustuvat Kristuksen vanhurskauteen. Jumala ei voi tehdä mitään ihmisen pelastukseksi, ellei tämä vakuuttuneena omasta heikkoudestaan ja riisuttuna kaikesta itsekylläisyydestä jättäydy Jumalan hallittavaksi. Silloin hän voi saada sen lahjan, jonka Jumala odottaa saavansa antaa. Mitään ei pidätetä sielulta, joka tuntee tarpeensa. Sillä on esteetön pääsy Hänen luokseen, jossa kaikki täydellisyys asuu. “Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” Jes. 57: 15. AT 278.2
“Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” Näillä sanoilla Kristus ei opeta, että murheella itsessään olisi voimaa poistaa synnin syyllisyyttä. Hän ei hyväksy teeskenneltyä tai tarkoituksellista nöyryyttä. Murhe, josta Hän puhuu, ei merkitse alakuloisuutta ja valittamista. Samalla kun suremme synnin tähden, voimme iloita kalliista etuoikeudesta olla Jumalan lapsia. AT 278.3
Usein suremme sitä, että pahat tekomme tuovat epämiellyttäviä seurauksia meille itsellemme, mutta tämä ei ole katumusta. Todellinen synninsuru on Pyhän Hengen työn tulos. Henki paljastaa sydämen kiittämättömyyden, joka on ylenkatsonut ja murehduttanut Vapahtajan, ja vie meidät katuvina ristin juurelle. Jokaisella synnillämme ristiinnaulitsemme Jeesuksen uudelleen, ja kun katsomme Häntä, jonka olemme lävistäneet, suremme syntejä, jotka ovat tuottaneet Hänelle tuskaa. Tällainen murhe johtaa synnin hylkäämiseen. AT 278.4
Maailman lapsi saattaa sanoa tätä surua heikkoudeksi, mutta se on voima, joka sitoo katuvan äärettömään Jumalaan katkeamattomin sitein. Se osoittaa, että Jumalan enkelit tuovat sielulle takaisin armolahjoja, jotka menetettiin sydämen paatumuksen ja rikkomusten tähden. Katumuksen kyyneleet ovat sadepisaroita, joita seuraa pyhyyden auringonpaiste. Tämä suru edeltää iloa, josta tulee elävä lähde sielussa. “Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi”, niin “minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra”. Jer. 3: 13, 12. “Siionin murheellisille” Hän on luvannut antaa “juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan”. Jes. 61: 3. AT 279.1
Ja niillekin, jotka surevat ahdistusten ja murheiden alaisina, kuuluu lohdutus. Surun katkeruus ja nöyryytys ovat parempia kuin synnin nautinnot. Ahdistuksen avulla Jumala ilmaisee meille luonteemme mätäpesäkkeet, jotta me Hänen armonsa avulla voisimme voittaa virheemme. Meille paljastuu ennen tuntemattomia seikkoja omasta itsestämme, ja me joudumme koetukselle, hyväksymmekö nuhtelun ja Jumalan neuvon. Kun meitä koetellaan, ei meidän tule tuskailla ja valittaa. Emme saa napista ja kiusaantuneina riistäytyä irti Kristuksen kädestä. Meidän on nöyryytettävä sielumme Jumalan edessä. Herran tiet ovat hämärät sille, joka haluaa nähdä asiat hänelle itselleen mieluisassa valossa. Ne näyttävät inhimillisestä luonnostamme synkiltä ja ilottomilta. Mutta Jumalan tiet ovat armon teitä, ja niiden loppu on pelastus. Elia ei tiennyt mitä teki, kun hän erämaassa sanoi saaneensa kylliksi elämästä ja rukoili kuolemaa. Jumala ei suuressa armossaan pitänyt kiinni hänen sanoistaan. Elialla oli vielä suuri työ tehtävänään, ja kun se oli tehty, ei hänen tarvinnut masentuneena ja yksinäisenä kuolla erämaassa. Hän ei vaipunut maan tomuun vaan sai nousta kirkkauteen, taivaallisissa vaunuissa ylös Jumalan istuimen luo. AT 279.2
Jumalan sana murheellisille kuuluu: “Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa.” “Minä muutan heidän surunsa riemuksi, annan heille lohdutuksen ja ilon heidän murheensa jälkeen.” Jes. 57: 18; Jer. 31: 13. AT 279.3
“Autuaita ovat hiljaiset.” Kohtaamiamme vaikeuksia voi suuresti lieventää sävyisyys, joka on kätkettynä Kristuksessa. Jos meillä on Mestarimme nöyryyttä, voimme nousta yli loukkausten, ylenkatseen ja harmien, joita joka päivä kohtaamme, eivätkä ne enää synkennä mieltämme. Voimakkain todistus kristityn jaloudesta on hänen itsehillintänsä. Se joka herjausten ja julman kohtelun alaisena ei voi säilyttää tyyntä ja luottavaista mielialaa, riistää Jumalalta oikeuden ilmaista hänessä oman täydellisen luonteensa. Sydämen nöyryys on se voima, joka antaa Kristuksen seuraajille voiton, se on merkki heidän yhteydestään taivaan kanssa. AT 279.4
“Sillä Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen.” Ps. 138: 6. Jumala katsoo lempeästi niitä, joissa ilmenee Kristuksen sävyisä ja nöyrä henki. Maailma saattaa heitä pilkata, mutta he ovat kallisarvoisia Hänen silmissään. Eivät vain viisaat, suuret ja hyväntekijät ole oikeutettuja pääsemään taivaaseen, eivät vain uutterat työntekijät, jotka ovat täynnä intoa ja väsymätöntä toimeliaisuutta. Ei, vaan hengellisesti köyhät, jotka halajavat Kristuksen pysyvää läsnäoloa, sydämeltään nöyrät, joiden suurin halu on tehdä Jumalan tahto, — näillä tulee olemaan runsas pääsy sinne. He kuuluvat niihin, jotka ovat pesseet viittansa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. “Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat Häntä päivät ja yöt Hänen temppelissään, ja Hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.” Ilm. 7: 15. AT 280.1
“Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta.” Oman arvottomuuden tunne saa sielun isoamaan ja janoamaan vanhurskautta, eikä tätä toivoa jätetä täyttämättä. Ne, jotka antavat sydämessään sijaa Jeesukselle, tulevat käsittämään Hänen rakkautensa. Kaikki, jotka haluavat Jumalan luonteen kaltaista luonnetta, tulevat sen saamaan. Pyhä Henki ei milloinkaan jätä auttamatta sielua, joka katsoo Jeesukseen. Hän ottaa Kristuksen omasta ja antaa hänelle. Jos katse pidetään kiinnitettynä. Jeesukseen, ei Hengen työ lakkaa, ennenkuin sielu on muuttunut Hänen kuvansa kaltaiseksi. Rakkauden puhdistava vaikutus avartaa sielua tehden sen kykeneväksi suurempiin saavutuksiin ja kartuttaen sen tietoa taivaallisista asioista, niin ettei se lepää, ennenkuin on saavuttanut täydellisyyden. “Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.” AT 280.2
Laupiaat saavat laupeuden, ja puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan. Yksikin epäpuhdas ajatus tahraa sielun, turmelee siveellisen tajun ja pyrkii hävittämään Pyhän Hengen vaikutuksen. Se himmentää hengellisen näkökyvyn, niin ettei ihminen voi nähdä. Jumalaa. AT 280.3
Jumala voi antaa anteeksi katuvalle syntiselle ja Hän tekeekin sen, mutta vaikka anteeksianto onkin saatu, sielu on saanut tahran. Sen, joka tahtoo saada selvän näkemyksen hengellisistä totuuksista, on vältettävä kaikkea epäpuhtautta sanoissa ja ajatuksissa. AT 281.1
Mutta Kristuksen sanat käsittävät enemmän kuin vapautumisen aistillisesta epäpuhtaudesta, enemmän kuin puhdistumisen siitä muotomenoja koskevasta saastutuksesta, jota juutalaiset niin tarkasti välttivät. Itsekkyys estää meitä näkemästä Jumalaa. Itsekäs mieli pitää Jumalaa aivan itsensä kaltaisena. Ellemme hylkää sitä, emme voi ymmärtää Häntä, joka on rakkaus. Vain epäitsekäs sydän, nöyrä ja luottavainen mieli näkee, että Herra on “laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa”. 2 Moos. 34: 6. AT 281.2
“Autuaita ovat rauhantekijät.” Kristuksen rauha on lähtöisin totuudesta. Se on sopusointua Jumalan kanssa. Maailma on Jumalan lain vihollinen, syntiset ovat Luojansa vihollisia, ja seuraus on, että he ovat toinen toisensa vihollisia. Mutta psalmeissa sanotaan: “Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat Sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.” Ps. 119: 165. Ihmiset eivät voi saada aikaan rauhaa. Ihmisten suunnitelmat yksilöiden ja yhteiskunnan puhdistamiseksi ja kohottamiseksi epäonnistuvat, koska ne eivät saavuta sydäntä. Ainoa voima, joka voi luoda tai säilyttää tosi rauhan, on Kristuksen armo. Kun se pääsee asumaan sydämeen, se karkoittaa sieltä pahat himot, jotka saavat aikaan riitaa ja eripuraisuutta. “Orjantappurain sijaan on kasvava kvpressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita”, ja elämän erämaa “riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja”. Jes. 55: 13; 35: 1.
Kansanjoukot olivat hämmästyneitä tästä opetuksesta, joka poikkesi niin suuresti fariseusten ohjeista ja esimerkistä. Ihmiset olivat tottuneet ajattelemaan, että onni oli riippuvainen tämän maailman tavaran omistamisesta ja että maine ja kunnia olivat kovasti tavoiteltavia. Oli hyvin miellyttävää tulla nimitetyksi “rabbiksi” ja kuulla itseään ylistettävän viisaaksi ja jumaliseksi sekä näytellä hurskauttaan ihmisten edessä. Tätä pidettiin onnen huippuna. Mutta tuon suuren joukon kuullen Jeesus julisti, että maallinen voitto ja kunnia olivat ainoa palkka, minkä sellaiset henkilöt koskaan saisivat. Hän puhui varmasti, ja Hänen sanoissaan oli vakuuttava voima. Kansa vaikeni, ja pelon tunne hiipi heidän mieleensä. He katsoivat epäillen toisiaan. Kuka heistä voisi pelastua, jos tämän miehen opetukset olivat totta? Monet olivat vakuuttuneita, että tässä erinomaisessa opettajassa vaikutti Jumalan Henki ja että Hänen lausumansa ajatukset olivat lähtöisin Jumalasta. AT 281.3
Selitettyään mitä tosi onni merkitsee ja miten se voidaan saavuttaa, Jeesus esitti vielä tarkemmin opetuslastensa velvollisuudet Jumalan valitsemina opettajina johtamaan toisia vanhurskauden ja iankaikkisen elämän tielle. Hän tiesi, että he usein saisivat kokea vastoinkäymisiä ja masennusta, että he kohtaisivat päättävää vastarintaa, että heitä häväistäisiin ja heidän todistuksensa hylättäisiin. Hän tiesi hyvin, että täyttäessään tehtäväänsä nuo vaatimattomat miehet, jotka niin tarkkaavaisina kuuntelivat Hänen sanojaan, joutuisivat kärsimään herjausta, kidutusta, vankeutta ja kuoleman, ja Hän jatkoi: AT 282.1
“Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne 0n suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” AT 282.2
Maailma rakastaa syntiä ja vihaa vanhurskautta, ja tämä oli syynä sen vihamielisyyteen Jeesusta kohtaan. Kaikki, jotka hylkäävät Hänen äärettömän rakkautensa, huomaavat kristinuskon vaikuttavan häiritsevästi. Kristuksen valo poistaa syntejä peittävän pimeyden, ja uudistuksen tarve käy ilmeiseksi. Samalla kun ne, jotka alistuvat Pyhän Hengen vaikutuksen alaisiksi, alkavat taistella omaa minäänsä vastaan, sotivat ne, jotka pysyvät synneissään, totuutta ja sen edustajia vastaan. AT 282.3
Näin syttyy taistelu, ja Kristuksen seuraajia syytetään kansan häiritsijöiksi. Mutta heidän yhteytensä Jumalan kanssa on se tekijä, joka tuo heidän päälleen maailman vihan. He kantavat Kristuksen häväistystä. He kulkevat tietä, jota on kulkenut maailman jaloin ihminen. Heidän ei tulisi kohdata vainoa murehtien, vaan iloiten. Jokainen ankara koettelemus on Jumalan välikappale heidän puhdis- tamisekseen. Jokainen niistä tekee heidät sopivammiksi toimimaan Hänen työtovereinaan. Jokaisella taistelulla on paikkansa suuressa taistelussa vanhurskauden puolesta, ja jokainen niistä lisää heidän lopullisen voittonsa iloa. Muistaen tämän ihminen ottaa uskonsa ja kärsivällisyytensä koetuksen iloiten vastaan eikä sitä pelkää eikä väistä. Haluten suorittaa velvollisuutensa maailmaa kohtaan ja saada Jumalan hyväksymisen Hänen palvelijainsa on täytettävä jokainen tehtävänsä ihmispelosta tai ihmisten suosiosta välittämättä. AT 282.4
“Te olette maan suola”, Jeesus sanoi. Älkää vetäytykö pois maailmasta välttääksenne vainoa. Teidän on oltava ihmisten keskuudessa, jotta jumalallinen rakkaus suolan tavoin estäisi maailmaa turmeltumasta. AT 283.1
Sydän, joka alistuu Pyhän Hengen vaikutuksen alaiseksi, on kanava, jonka kautta Jumalan siunaus virtaa. Jos ne, jotka palvelevat Jumalaa, vietäisiin pois maan päältä ja Hänen Henkensä vetäytyisi pois ihmisten keskuudesta, tämä maailma tulisi autioksi ja hävitetyksi, mikä olisi seuraus Saatanan vallasta. Vaikka jumalattomat eivät sitä tiedä, he saavat kiittää tämän elämän siunauksista Jumalan kansan olemassaoloa maailmassa, niiden, joita he halveksivat ja sortavat. Mutta ne, jotka ovat vain nimeltään kristittyjä, ovat kuin makunsa menettänyt suola. Heillä ei ole minkäänlaista hyvää vaikutusta maailmassa. Edustamalla väärin Jumalaa he ovat pahempia kuin uskomattomat. AT 283.2
“Te olette maailman valo”. Juutalaiset rajoittivat pelastuksen siunaukset omaan kansaansa, mutta Kristus osoitti heille, että pelastus on kuin auringonpaiste. Se kuuluu koko maailmalle. Raamatun uskontoa ei saa rajoittaa kirjan kansien väliin tai kirkon seinien sisään. Sitä ei silloin tällöin tule ottaa esiin omaksi hyödykseen ja sitten jälli lecn huolellisesti panna syrjään. Sen on pyhitettävä jokapäiväinen elämä, ilmettävä kaikissa liiketoimissa ja seurustelussamme ihmisten kanssa. AT 283.3
Hyvää luonnetta ei muovailla ulkoapäin ja pueta ylle, se loistaa sisästäpäin. Jos haluamme ohjata toisia vanhurskauden tielle, täytyy vanhurskauden periaatteiden olla kätkettyinä omaan sydämeemme. Uskontunnustuksemme saattaa julistaa uskonnon teoriaa, mutta käy- | tännöllinen hurskautemme saarnaa maailmalle totuutta. Tunnustuksen mukainen elämä, pyhä seurustelu, horjumaton rehellisyys, toimiva, hyväntahtoinen mieli, hurskas esimerkki — näiden välikappaleiden avulla viedään valoa maailmaan. AT 283.4
Jeesus ei käsitellyt laveasti lain yksityiskohtia, mutta Hän ci jättänyt kuulijoitaan siihen käsitykseen, että Hän oli tullut syrjäyttämään sen vaatimukset. Hän tiesi vakoojien olevan valmiina tarttuakseen jokaiseen sanaan, joka voitaisiin kääntää palvelemaan heidän tarkoituksiaan. Hän tiesi, miten monet Hänen kuulijoistaan olivat ennakkoluulojen vallassa, eikä Hän sanonut sanaakaan järkyttääkseen heidän uskoaan Mooseksen välityksellä heille annettuun uskontoon ja säädöksiin. Kristus oli itse antanut sekä siveys- että seremonialain. Hän ei tullut horjuttamaan ihmisten luottamusta Hänen omiin opetuksiinsa. Koska Hän tunsi niin suurta kunnioitusta lakia ja profeettoja kohtaan, Hän koetti murtaa sen perinteellisten vaatimusten muurin, joka ympäröi juutalaisia. Samalla kun Hän syrjäytti heidän väärän laintulkintansa, Hän vakavasti varoitti opetuslapsiaan luopumasta heprealaisille uskotuista tärkeistä totuuksista. AT 283.5
Fariseukset ylpeilivät siitä, että he pitivät lain, ja kuitenkin he tiesivät niin vähän sen periaatteiden soveltamisesta jokapäiväiseen elämään, että Vapahtajan sanat tuntuivat heistä harhaopilta. Kun Hän lakaisi pois töryn, jonka alle totuus oli ollut haudattuna, he luulivat Hänen lakaisevan totuuden itsensä. He kuiskailivat toisilleen, että Hän ylenkatsoi lain. Hän luki heidän ajatuksensa ja vastasi heille sanoen: “Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.” Tällä Jeesus tekee tyhjäksi fariseusten syytteen. Hänen tehtävänsä maailmassa on puolustaa sen lain pyhiä vaatimuksia, jota he syyttävät Hänen rikkovan. Jos Jumalan laki olisi voitu muuttaa tai poistaa, ei Kristuksen olisi tarvinnut kärsiä rikkomuksemme seurauksia. Hän tuli selittämään lain suhdetta ihmiseen ja valaisemaan sen käskyjä omalla kuuliaisella elämällään. AT 284.1
Jumala on antanut meille pyhät käskynsä, koska Hän rakastaa ihmiskuntaa. Suojellakseen meitä rikkomuksen seurauksilta Hän ilmaisi vanhurskautensa periaatteet. Laki on Jumalan ajatusten ilmaus, ja kun se vastaanotetaan Kristuksessa, se tulee meidän ajatuksiksemme. Se nostaa meidät luonnollisten halujemme ja taipu- mustemme voiman yläpuolelle, kiusausten yläpuolelle, jotka johtavat syntiin. Jumala toivoo meidän olevan onnellisia, ja Hän antoi meille lain käskyt, jotta niitä noudattaessamme voisimme tuntea iloa. Kun enkelit Jeesuksen syntyessä lauloivat: AT 284.2
“Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto”, Luuk. 2: 14. AT 284.3
he julistivat sen lain periaatteita, joita Hän tuli tekemään suureksi ja jaloksi.
Kun laki annettiin Siinailla, Jumala ilmaisi ihmisille luonteensa pyhyyden, jotta he sen vastakohtana näkisivät oman synnillisyytensä. Laki annettiin todistamaan heidät syyllisiksi syntiin ja osoittamaan, että he tarvitsevat Vapahtajaa. Se saisi aikaan tämän, jos sen periaatteet omistettaisiin sydämeen Pyhän Hengen välityksellä. Tämä tehtävä sillä on vieläkin. Kristuksen elämässä ilmenevät lain peri- | aatteet, ja kun Jumalan Pyhä Henki koskettaa sydäntä ja Kristuksen j, valo paljastaa ihmisille, että he tarvitsevat Hänen sovitusvertaan ja puhdistavaa vanhurskauttaan, laki on vieläkin välikappaleena johtamassa meitä Kristuksen luo, jotta tulisimme vanhurskaiksi uskon kautta. “Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun.” Ps. 19: 8. AT 285.1
Jeesus sanoi: “Kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.” I Taivaalla paistava aurinko ja kiinteä maankamara, jolla asut, ovat I Jumalan todistajia, että Hänen lakinsa on muuttumaton ja ikuinen. Vaikka ne katoaisivatkin, tulevat Jumalan käskyt pysymään. “Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.” j Luuk. 16: 17. Uhrijärjestelmä, joka viittasi Jeesukseen Jumalan Karitsana, poistettaisiin Hänen kuolemassaan, mutta kymmenet käskyt ovat yhtä muuttumattomat kuin Jumalan valtaistuin. AT 285.2
Koska “Herran laki on täydellinen”, on pieninkin poikkeaminen siitä paha asia. Kristus tuomitsee ne, jotka eivät noudata Jumalan i käskyjä ja opettavat toisiakin tekemään niin. Kristuksen kuuliainen S elämä osoitti lain vaatimukset päteviksi, se näytti, että ihminen saattoi täyttää lain ja osoitti, miten pitkälle luonteen kehityksessä voidaan päästä kuuliaisuuden tiellä. Kaikki, jotka Hänen tavallaan s noudattavat sitä, tulevat samoin todistamaan, että laki on “pyhä, H vanhurskas ja hyvä”. Room. 7: 12. Toisaalta kaikki, jotka rikkovat I Jumalan käskyjä, tukevat sitä Saatanan väitettä, että laki on koh- 1 tuuton ja mahdoton noudattaa. Näin he antavat kannatuksensa tuon I suuren vastustajan petoksille ja häpäisevät Jumalaa. He ovat paho- I laisen lapsia, joka ensimmäisenä kapinoi Jumalan lakia vastaan. Hei- I dän taivaaseen pääsemisensä aiheuttaisi siellä taas epäsopua ja kapi- I nallisuutta ja vaarantaisi koko maailmankaikkeuden hyvinvoinnin. Ei K kukaan, joka tahallaan hylkää yhdenkään lain periaatteen, pääse KR koskaan taivasten valtakuntaan. AT 285.3
Rabbiinit pitivät omaa vanhurskauttaan taivaaseen oikeuttavana I passina, mutta Jeesus selitti sen olevan riittämättömän ja kelpaamattoman. AT 285.4
Farisealaisen vanhurskauden muodostivat ulkonaiset muoto- menot ja totuuden teoreettinen tuntemus. Rabbiinit väittivät olevansa pyhiä koettaessaan pitää lakia omin voimin, mutta heidän tekonsa olivat erottaneet uskonnosta vanhurskauden. Vaikka he tur- hantarkasti noudattivat muotomenoja, heidän elämänsä oli siveetöntä! i ja turmeltunutta. Heidän niin kutsuttu vanhurskautensa ei koskaan voinut päästä taivasten valtakuntaan. AT 286.1
Ihmismielen suurin erehdys Kristuksen aikana oli, että pelkkä to- 1 tuuden hyväksyminen merkitsisi vanhurskautta. Kaikki inhimilliset 1 kokemukset ovat osoittaneet, että teoreettinen tieto totuudesta on riittämätön pelastamaan sielua. Se ei tuota vanhurskauden hedelmiä. Jumaluusopilliseksi totuudeksi nimitetyn opin tarkkaa noudattamista seuraa usein viha elämässä ilmenevää oikeaa totuutta kohtaan. Historian synkimmät luvut sisältävät kertomuksia uskonkiihkoisten hurskastelijoiden tekemistä rikoksista. Fariseukset väittivät | olevansa Aabrahamin lapsia, ja kerskasivat siitä, että heille oli uskottu Jumalan sana, eivätkä nämä edut kuitenkaan varjelleet heitä itsekkyydeltä, häijyydeltä, voitonhimolta ja alhaiselta ulkokultaisuudelta. He pitivät itseään maailman hurskaimpina ihmisinä, mutta heidän niin sanottu oikeaoppisuutensa sai heidät ristiinnaulitsemaan kirkkauden Herran. AT 286.2
Sama vaara on vieläkin olemassa. Monet pitävät varmana, että he ovat kristittyjä, siitä yksinkertaisesta syystä, että he hyväksyvät jotkut jumaluusopilliset periaatteet. Mutta he eivät ole panneet totuutta elämässään käytäntöön. He eivät ole sitä uskoneet ja rakastaneet, siksi he eivät ole saaneet sitä voimaa ja armoa, jonka pyhittävä I totuus antaa. Ihmiset voivat tunnustaa uskovansa totuuden, mutta ellei se tee heitä vilpittömiksi, ystävällisiksi, kärsivällisiksi, pitkämielisiksi ja hengellisiksi, se on omistajalleen kiroukseksi ja hänen vai-! kutuksensa kautta kiroukseksi maailmalle. AT 286.3
Kristuksen opettama vanhurskaus on sydämen ja elämän mukautumista Jumalan ilmoitettuun tahtoon. Syntiset ihmiset voivat tulla vanhurskaiksi vain uskomalla Jumalaan ja pysymällä elävässä yhteydessä Hänen kanssaan. Silloin todellinen jumalisuus kohottaa heidän ajatuksensa ja jalostaa heidän elämänsä. Silloin uskonnon ulkonaiset muodot ovat sopusoinnussa kristityn sisäisen puhtauden kanssa. Silloin jumalanpalveluksen vaatimat menot eivät ole merkityksettömiä muodollisuuksia, kuten ne olivat ulkokultaisille fariseuksille. AT 286.4
Jeesus ottaa käskyt erikseen ja selittää niiden vaatimusten syvyyttä ja laajuutta. Sen sijaan, että Hän poistaisi niiden voimasta rahtuakaan, Hän osoittaa, kuinka kauaskantoisia ovat niiden periaatteet ja näyttää juutalaisten kauhean erehdyksen heidän noudattaessaan niitä vain ulkonaisesti. Hän lausuu, että paha ajatus tai himokas katse merkitsee Jumalan lain rikkomista. Se, joka osallistuu pienimpäänkin vääryyteen, rikkoo lain ja turmelee oman siveellisen luontonsa. Murha tehdään ensin ajatuksissa. Joka antaa sijaa vihalle sydämessään, astuu jalkansa murhaajan polulle ja hänen rukouksensa ovat Jumalalle kauhistus. AT 287.1
Juutalaiset hautoivat koston ajatuksia. Vihassaan roomalaisia kohtaan he lausuivat ankaria tuomion sanoja, ja paholainen oli mielissään heidän ilmaistessaan hänen ominaisuuksiaan. Näin he tottuivat tekemään niitä kauheita tekoja, joihin hän johti heidät. Fariseusten uskonnollisessa elämässä ei ollut mitään, mikä olisi suositellut hurskautta pakanoille. Jeesus pyysi, etteivät he pettäisi itseään ajatellen, että he sydämessään saattoivat nousta sortajiaan vastaan ja hautoa mielessään vääryyksiensä kostamista. AT 287.2
On tosin olemassa oikeutettua vihaa, vieläpä Kristuksen seuraajillakin. Kun he näkevät Jumalaa häväistävän ja Hänen palveluksensa saatettavan huonoon huutoon tai viattomia sorrettavan, vanhurskas viha kuohuttaa heidän mieltään. Tällainen herkästä oikeustajusta syntynyt viha ei ole syntiä. Mutta ne, jotka luulevat mistä otaksutusta syystä tahansa voivansa antautua vihan tai koston ajatusten valtaan, avaavat sydämensä Saatanalle. Katkeruus ja viha on karkotettava sielusta, jos haluamme olla sopusoinnussa taivaan kanssa. AT 287.3
Mutta Vapahtaja menee vieläkin pitemmälle. Hän sanoo: “Jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.” Monet ovat innokkaita hartaudenharjoituksissaan samalla kun heidän ja heidän veljiensä välillä on onnettomia erimielisyyksiä, jotka heidän pitäisi sopia. Jumala vaatii heitä tekemään kaiken voitavansa saadakseen aikaan sovinnon. Hän ei voi ottaa heidän palvelustaan vastaan, ennenkuin he tekevät tämän. Kristityn velvollisuus tässä asiassa esitetään selvästi. AT 287.4
Jumala vuodattaa siunauksiaan kaikille. “Hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” “Hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.” Luuk. 6: 35. Hän kehoittaa meitä olemaan Hänen kaltaisiaan. Jeesus sanoi: “Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat,... että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa.” Nämä ovat lain periaatteet, ja ne ovat elämän lähteensuonia. AT 287.5
Jumalan ihanne lapsistaan on korkeampi, kuin korkeinkaan ihmis- ajatus voi käsittää. “Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” Tähän kehoitukseen sisältyy lupaus. Lunastussuunnitelma käsittää täydellisen vapautuksemme Saatanan vallasta. Kristus erottaa aina katuvan sielun synnistä. Hän tuli tekemään tyhjäksi Saatanan teot, ja Hän on huolehtinut siitä, että Pyhä Henki annetaan jokaiselle katuvalle sielulle estämään häntä synnistä. AT 288.1
Kiusaajan voimaa ei saa pitää yhdenkään väärän teon puolustuksena. Saatana riemuitsee kuullessaan Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvien puolustelevan luonteensa virheitä. Juuri nämä puolustelut johtavat syntiin. Synnille ei ole mitään puolustusta. Jokainen katuva, uskova Jumalan lapsi voi saavuttaa pyhän luonteen, Kristuksen kaltaisen elämän. AT 288.2
Kristillisen luonteen ihanne on Kristuksen kaltaisuus. Kuten Ihmisen Poika oli täydellinen elämässään, samoin Hänen seuraajiensakin on oltava täydellisiä. Jeesus oli kaikessa veljiensä kaltainen. Hän tuli lihaksi, kuten mekin olemme. Hän tunsi nälkää ja janoa ja väsymystä. Ruoka vahvisti Häntä, ja uni virvoitti Häntä. Hänen osansa oli ihmisen osa, ja kuitenkin Hän oli synnitön Jumalan Poika. Hän oli Jumala lihassa. Meidän luonteemme on tultava Hänen luonteensa kaltaiseksi. Herra sanoo Häneen uskovista: “Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” 2 Kor. 6: 16. AT 288.3
Kristusta kuvasivat Jaakobin näkemät tikapuut, joiden alapää oli maassa ja yläpää ulottui taivaan portille, kirkkauden kynnykselle asti. Jos näistä tikapuista olisi puuttunut yksikin astuin, niin etteivät ne olisi ulottuneet maahan asti, me olisimme olleet kadotetut. Mutta Kristus tulee sinne, missä me olemme. Hän otti meidän luontomme ja voitti, jotta me ottamalla Hänen luontonsa voisimme voittaa. “Syntisen lihan kaltaisuudessa” (Room. 8: 3) Hän eli synnitöntä elämää. Jumalana Hän tarttuu taivaan valtaistuimeen, ja ihmisenä Hän saavuttaa meidät. Hän kehoittaa meitä uskon kautta Häneen saavuttamaan Jumalan luonteen kirkkauden. Siksi meidän on oltava täydellisiä, kuten meidän taivaallinen Isämme on täydellinen. AT 288.4
Jeesus näytti mitä vanhurskaus merkitsee ja osoitti Jumalan sen lähteeksi. Sitten Hän siirtyi käytännöllisiin velvollisuuksiin. Hän sanoi, ettei almuja annettaessa, rukoiltaessa tai paastottaessa tule tehdä mitään huomion herättämiseksi tai kiitoksen saamiseksi. Anna vilpittömästi köyhän ja kärsivän hyväksi. Anna sielusi rukouksessa seurustella Jumalan kanssa. Älä paastotessasi kulje pää painuksissa ja sydän täynnä itsekeskeisiä ajatuksia. Fariseuksen sydän on kuin kuiva ja hedelmätön maaperä, jossa ei mikään pyhän elämän siemen voi itää. Se, joka ehdottomimmin jättäytyy Jumalalle, suorittaa Hänelle otollisinta palvelusta. Sillä olemalla yhteydessä Jumalan kanssa ihmisistä tulee Hänen työtovereitaan esittäen Hänen luonnettaan ihmisille. Vilpittömin sydämin suoritetulla palveluksella on suuri palkka. “Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle julkisesti.” Elämä, jota elämme Kristuksen armosta, muodostaa luonteemme. Sieluun alkaa palata sen alkuperäistä kauneutta. Se osallistuu Kristuksen luonteen ominaisuuksista, ja Jumalan kuva alkaa tulla näkyviin. Niiden ihmisten kasvot, jotka vaeltavat ja työskentelevät Jumalan kanssa, kuvastavat taivaan rauhaa. Heitä ympäröi taivaan ilmapiiri. Näille sieluille Jumalan valtakunta on jo alkanut. He tuntevat Kristuksen iloa, iloa siitä, että saavat olla siunaukseksi ihmiskunnalle. Heillä on kunnia tulla hyväksytyiksi Mestarin käyttöön, heille on uskottu Hänen työnsä tekeminen Hänen nimessään. AT 288.5
“Ei kukaan voi palvella kahta Herraa.” Emme voi palvella Juma- j laa jaetuin sydämin. Raamatun uskonto ei ole vain vaikutus monien I muiden vaikutusten joukossa, vaan sen vaikutuksen on oltava suurin, kaiken läpitunkeva, kaikkia muita hallitseva. Se ei saa olla kuten | väriläiskät, joita on sivelty kankaalle sinne tänne, vaan sen on tun- I: gettava läpi koko elämän aivan kuin kangas olisi kastettu väriin, kunnes kudoksen jokainen kuitu on saanut syvän, kestävän värisävyn. AT 289.1
“Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. I Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä.” Puh- I taus ja vakava tarkoitus ovat ehdot, joilla saadaan valoa Jumalalta. Sen, joka haluaa tuntea totuuden, täytyy olla halukas vastaanotta- t maan kaikki, mitä se paljastaa. Hän ei voi tehdä mitään sopimusta s pahan kanssa. Horjuva ja puolisydäminen liitto totuuden kanssa mer- I kitsee eksytyksen pimeyttä ja saatanallista petosta. AT 289.2
Maailmalliset menettelytavat ja vanhurskauden järkkymättömät IB periaatteet eivät sekaannu toisiinsa huomaamattomasti kuten sateenkaaren värit. Iankaikkinen Jumala on vetänyt niiden väliin leveän, selvän rajan. Kristuksen kaltaisuus erottuu Saatanan kaltaisuudesta yhtä selvästi kuin keskipäivä keskiyöstä. Ja vain ne, jotka elävät Kristuksen elämää, ovat Hänen työtovereitaan. Yksikin sydämessä hellitty synti, yksikin elämässä säilytetty väärä tapa turmelee koko olemuksen. Ihmisestä tulee silloin vääryyden ase. AT 289.3
Niiden, jotka ovat valinneet Jumalan palvelemisen, tulee luottaa Hänen huolenpitoonsa. Kristus viittasi ilmassa lentäviin lintuihin ja kedon kukkasiin ja pyysi kuulijoitaan ajattelemaan näitä Jumalan luomia olioita. Hän sanoi: “Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?” Mihin tahansa kohteeseen kohdistuvan jumalallisen huomion määrä on suhteellinen siihen arvoon, mikä tällä kohteella on olemisen asteikossa. Kaitselmus tarkkaa pientä ruskeaa varpusta. Kedon kukat ja maata peittävä ruohomatto saavat osakseen taivaallisen Isämme huomion ja huolenpidon. Suuri Mestaritaiteilija on huolehtinut liljoista tehden ne niin kauniiksi, ettei Salomon loistokaan vedä niille vertoja. Miten paljon enemmän Hän huolehtiikaan ihmisestä, joka on Jumalan kuva ja kirkkaus. Hän ikävöi nähdä lastensa ilmentävän Hänen kaltaistaan luonnetta. Samoin kuin auringonsäde antaa kukille niiden erilaiset ja hienonherkät värivivahteet, niin Jumalakin antaa sielulle oman luonteensa kauneuden. AT 290.1
Kaikki, jotka valitsevat Kristuksen rakkauden ja vanhurskauden ja rauhan valtakunnan, pitäen sen etuja kaikkia muita ylempänä, ovat yhteydessä taivaan kanssa, ja heille kuuluvat kaikki tässä elämässä tarvittavat siunaukset. Jumalan kaitselmuksen kirjassa, elämän kirjassa, meille jokaiselle on annettu oma sivumme. Se sivu sisältää elämämme jokaisen yksityiskohdan, vieläpä päämme hiuksetkin ovat luetut. Jumalan lapset eivät ole milloinkaan poissa Hänen mielestään. AT 290.2
“Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä.” Meidän on seurattava Kristusta päivä kerrallaan. Jumala ei tänään anna apua huomisen päivän varalle. Hän ei yhdellä kertaa anna lapsilleen kaikkia ohjeita elämän matkaa varten, etteivät he hämmentyisi. Hän kertoo heille juuri niin paljon, kuin he voivat muistaa ja noudattaa. Heille annettu voima ja viisaus ovat nykyhetken olosuhteita varten. “Jos joltakin teistä puuttuu viisautta” — täksi päiväksi — “anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan”. Jaak. 1: 5. AT 290.3
“Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” Älä pidä itseäsi muita ihmisiä parempana äläkä asetu heidän tuomarikseen. Koska et voi nähdä toisen vaikuttimia, et kykene häntä tuomitsemaan. Arvostel- lessasi häntä langetat tuomion itsellesi, sillä siten osoitat olevasi osallinen Saatanan tekoihin, joka on veljien syyttäjä. Herra sanoo: “Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne.” Tämä työ kuuluu meille. “Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi.” 2 Kor. 13: 5; 1 Kor. 11: 31. AT 291.1
Hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä. Jos hedelmät ovat mauttomia ja kelvottomia, on puu huono. Samoin elämässä tuotetut hedelmät todistavat sydämen tilasta ja luonteen jaloudesta. Hyvillä töillä ei koskaan voida ansaita pelastusta, mutta ne ovat todistus uskosta, joka vaikuttaa rakkauden kautta ja puhdistaa sielun. Ja vaikkei iankaikkista palkkaa annetakaan ansiosta, se on kuitenkin suhteellinen siihen työhön, jota tehdään Kristuksen armon avulla. AT 291.2
Näin Kristus esitti valtakuntansa periaatteet ja osoitti niiden olevan elämän suuren perusohjeen. Tehostaakseen opetustaan Hän liittää siihen kuvauksen. Ei riitä, Hän sanoo, että kuulette minun sanani. Kuuliaisuuden kautta teidän on tehtävä ne luonteenne perustukseksi. Itsessänne olette vain epäluotettavaa hiekkaa. Jos rakennatte ihmisopeille ja -ajatuksille, on talonne kaatuva. Kiusausten tuulet ja koetusten myrskyt pyyhkäisevät sen pois. Mutta nämä periaatteet, jotka olen teille antanut, tulevat pysymään. Ottakaa minut vastaan ja rakentakaa minun sanoilleni. AT 291.3
“Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.” AT 291.4