“Se, jolle minä suuta, annan, hän se on, ottakaa hänet kiinni.” AT 687.1
Kertomus Juudaksesta osoittaa, miten surullisesti päättyi elämä, joka olisi voinut olla Jumalalle kunniaksi. Jos Juudas olisi kuollut ennen viimeistä käyntiään Jerusalemissa, häntä olisi pidetty miehenä, joka oli arvollinen kuulumaan kahdentoista opetuslapsen joukkoon ja jota olisi suuresti kaivattu. Häntä kohtaan kautta aikojen tunnettu kammo aiheutuu vasta hänen elämänsä lopulla sattuneista tapahtumista. Mutta silläkin oli tarkoituksensa, että hänen luonteensa paljastui maailmalle. Sen oli oltava varoituksena kaikille, jotka hänen tavallaan pettäisivät pyhän asian. AT 687.2
Vähän ennen pääsiäistä Juudas oli uudistanut pappien kanssa tekemänsä sopimuksen, että hän toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä. Asia järjestettiin niin, että Vapahtaja vangittaisiin paikassa, minne Hän tavallisesti vetäytyi mietiskelemään ja rukoilemaan. Simonin talossa pidettyjen pitojen jälkeen Juudaksella oli ollut tilaisuus harkita tekoa, jonka hän oli sitoutunut suorittamaan, mutta hänen päätöksensä oli muuttumaton. Kolmestakymmenestä hopearahasta, mikä oli orjan hinta, hän myi Kirkkauden Herran häpeään ja kuolemaan. AT 687.3
Juudas oli luonnostaan hyvin rahanahne, mutta hän ei ollut aina ollut kyllin turmeltunut tehdäkseen tämänkaltaisen teon. Hän oli hei- : linyt ahneuden henkeä, kunnes siitä oli tullut hänen elämänsä hallitseva voima. Mammonan rakkaus voitti hänen rakkautensa Kristukseen. Tullessaan yhden paheen orjaksi hän antautui Saatanalle, joka vei hänet synnin syvyyksiin. AT 687.4
Juudas oli liittynyt opetuslapsiin silloin, kun suuret kansanjoukot seurasivat Jeesusta. Vapahtajan opetukset liikuttivat heidän sydän- || tään, ja he kuuntelivat kuin lumottuina Hänen sanojaan, jotka kai-, kuivat milloin synagoogassa, milloin taas meren rannalla tai ylhäällä : vuorella. Juudas näki sairaiden, rampojen ja sokeiden kokoontuvan Jeesuksen luo kylistä ja kaupungeista. Hän näki kuolevia ihmisiä laskettavan Hänen jalkojensa juureen. Hän näki Jeesuksen ihmeteot, kun tämä paransi sairaita, ajoi ulos riivaajia ja herätti kuolleita. Hän tunsi omassa itsessäänkin Kristuksen voiman vaikutuksen. Hän tunnusti Kristuksen opetuksen ylittävän kaiken, mitä hän milloinkaan 1 oli kuullut. Hän rakasti tätä suurta opettajaa ja halusi olla Hänen luonaan. Hän kaipasi muutosta elämäänsä ja luonteeseensa ja toivoi saavansa tämän kokemuksen liittymällä Jeesuksen seuraan. Vapahtaja ei torjunut luotaan Juudasta. Hän antoi hänelle paikan kahdentoista opetuslapsen joukossa. Hän uskoi hänelle evankelistan tehtävän. Hän antoi hänelle vallan parantaa sairaita ja ajaa ulos riivaajia. Mutta Juudas ei koskaan antanut itseään täydellisesti Kristukselle. AT 688.1
Hän ei luopunut maallisesta kunnianhimostaan ja rahanrakkaudestaan. Vaikka hän otti vastaan paikan Kristuksen palvelijana, hän ei antautunut Hänen muovailtavakseen. Hän tunsi voivansa pitää omat käsityksensä ja mielipiteensä ja jatkoi toisten arvostelemista ja syyttämistä. AT 688.2
Muut opetuslapset pitivät Juudasta suuressa arvossa, ja hänellä oli suuri vaikutus heihin. Hänellä oli itsellään korkea käsitys omista edellytyksistään, ja hän piti veljiään paljon itseään huonompina arvos- j telukykyyn ja lahjoihin nähden. Hänen mielestään he eivät nähneet mahdollisuuksiaan eivätkä käyttäneet olosuhteita hyväkseen. Seurakunta ei koskaan tulisi menestymään tuollaisten lyhytnäköisten miesten ollessa johtajina. Pietari oli kiivas ja toimisi harkitsemattomasti. Johannesta taas, joka talletti Kristuksen suusta saamansa totuudet, Juudas piti huonona rahamiehenä. Matteus, joka oli kasvatettu hyvin tarkaksi kaikessa, oli aivan turhantarkka rehellisyydessä ja mietiskeli aina Kristuksen sanoja syventyen niihin niin, että Juudaksen mieIestä hänelle ei voisi uskoa mitään tärkeitä, kauaskantoisia asioita. Näin Juudas teki yhteenvedon kaikista opetuslapsista ja imarteli itseään sillä, että ellei hän olisi niin hyvä taloudenhoitaja, seurakunta joutuisi usein pulaan ja vaikeuksiin. Juudas piti itseään voittamattomana kykynä. Omasta mielestään hän oli kunniaksi asialle, ja sellaisena hän aina esitti itsensä. AT 688.3
Juudas oli sokea oman luonteensa heikkouksille, ja Kristus asetti hänet paikalle, missä hänellä oli tilaisuus nähdä itsensä ja tehdä parannus. Opetuslasten rahastonhoitajana hänen tehtävänsä oli huolehtia tuon pienen joukon tarpeista ja lievittää köyhien hätää. Kun. Jeesus pääsiäisaterialla sanoi hänelle: “Minkä teet, tee pian”, (Joh. 13: 27), niin opetuslapset luulivat Jeesuksen käskeneen Juudaksen ostaa, mitä juhlaa varten tarvittiin tai antaa jotakin köyhille. Palvellessaan toisia Juudas olisi voinut kehittyä epäitsekkääksi. Mutta vaikka hän joka päivä kuunteli Kristuksen opetuksia ja näki Hänen epäitsekkään elämänsä, hän piti kiinni omasta ahneesta mielenlaadustaan. Hänen käsiinsä joutuvat pienet rahasummat olivat hänelle alituisena kiusauksena. Usein tehtyään Kristukselle pienen palveluksen tai käytettyään aikaa uskonnollisiin tarkoituksiin hän otti maksun itselleen tästä pienestä rahastosta. Hänen omissa silmissään nämä tekosyyt riittivät puolustamaan hänen menettelyään, mutta Jumalan silmissä hän oli varas. AT 689.1
Kristuksen usein toistama lausunto, ettei Hänen valtakuntansa ollut tästä maailmasta, loukkasi Juudasta. Hän oli vetänyt suuntaviivan, jota hän odotti Kristuksen työssään seuraavan. Hän oli suunnitellut, että Johannes Kastaja vapautettaisiin vankilasta. Mutta katso, Johannes vietiinkin mestattavaksi. Ja sensijaan, että Jeesus olisi näyttänyt kuninkaallisen valtansa ja kostanut Johanneksen kuoleman Hän vetäytyi opetuslapsineen maaseudulle. Juudas toivoi hyökkäävämpää sodankäyntiä. Hän ajatteli, että ellei .Jeesus estäisi opetuslapsiaan panemasta suunnitelmiaan täytäntöön, heidän työnsä menestyisi paremmin. Hän huomasi juutalaisten johtajien yhä lisääntyvän vihamielisyyden ja näki, ettei Jeesus välittänyt heidän haasteestaan, kun he vaativat Häneltä merkkiä taivaasta. Hänen mielensä oli avoin epäuskoillepa vihollinen kylvi sinne epäileviä ja kapinallisia ajatuksia. Miksi Jeesus niin paljon puhui masentavista asioista? Miksi Hän ennusti ahdistuksia ja vainoa itselleen ja opetuslapsilleen? Toivo saada korkea asema uudessa valtakunnassa oli saanut Juudaksen ajamaan Kristuksen asiaa. Pettäisivätkö hänen toiveensa? Juudas ei ollut ratkaisevasti sitä mieltä, ettei Jeesus ollut Jumalan Poika, mutta hän oli epäileväinen ja koetti löytää jotakin selitystä Hänen ihmetöilleen. AT 689.2
Kristuksen omista sanoista huolimatta Juudas jatkuvasti piti kiinni siitä käsityksestään, että Kristus tulisi hallitsemaan kuninkaana Jerusalemissa. Hän koetti saada tämän toteutetuksi silloin, kun Jeesus ravitsi viisituhatta miestä. Juudas auttoi siinä tilaisuudessa jakamalla ruokaa nälkäiselle kansanjoukolle. Hänellä oli siinä tilaisuus nähdä, mitä siunauksia hän saattoi jakaa toisille. Hän tunsi tyydytystä, mikä aina seuraa Jumalan palvelemista. Hän avusti tuomalla sairaita ja kärsiviä kansanjoukosta Kristuksen luo. Hän näki sen huojennuksen, ilon ja riemun, jonka Kristuksen parantava voima sai aikaan ihmissydämissä. Hän olisi voinut käsittää Kristuksen menettelytavat. Mutta hän oli omien itsekkäiden toiveittensa sokaisema. Juudas se ensimmäisenä halusi käyttää hyväksi noiden leipien ihmeen herättämää innostusta. Hän teki ehdotuksen, että Kristus otettaisiin väkivalloin ja tehtäisiin kuninkaaksi. Hänen toiveensa tähtäsivät korkealle, ja hänen pettymyksensä oli sitä katkerampi. AT 690.1
Jeesuksen synagoogassa pitämä puhe, joka koski elämän leipää, muodosti käännekohdan Juudaksen elämässä. Hän kuuli sanat: “Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.” Joh. 6: 53. Hän näki Kristuksen tarjoavan hengellistä eikä aineellista hyvää. Hän piti itseään kaukonäköisenä ja luuli voivansa nähdä, ettei Kristus saisi osakseen kunniaa eikä voisi tarjota seuraajilleen mitään korkeaa asemaa. Hän päätti olla liittymättä Kristukseen niin läheisesti, ettei voisi vetäytyä pois Hänen luotaan. Hän seuraisi tarkkaan asioita. Ja hän seurasikin. AT 690.2
Siitä ajasta alkaen hän esitti epäilyksiä, jotka saattoivat muut opetuslapset hämmennyksiin. Hän toi esiin vastaväitteitä ja harhaanjohtavia mielipiteitä, toistaen kirjanoppineiden ja fariseusten Kristusta vastaan tekemiä väitteitä. Kaikki suuret ja pienet huolet ja harmit, vaikeudet ja esteet evankeliumin tiellä Juudas tulkitsi todistuksiksi sen totuudellisuutta vastaan. Hän toi esiin raamatunkohtia, joilla ei ollut mitään yhteyttä Kristuksen esittämien totuuksien kanssa. Nämä yhteydestään erotetut tekstit hämmennyttivät opetuslapsia ja yhä lisäsivät sitä masennusta, joka heitä lakkaamatta ahdisti. Juudas teki tämän kaiken kuitenkin sillä tavalla, että hän näytti hyvin tunnontarkalta. Ja kun opetuslapset etsivät todistuksia suuren opettajansa sanojen tueksi, Juudaksen oli tapana johtaa heidät melkein huomaamatta toiseen suuntaan. Näin hän hyvin hurskaalta ja viisaalta näyttävällä tavalla esitti asiat aivan toisessa valossa, kuin Jeesus oli ne esittänyt, ja liitti Hänen sanoihinsa merkityksen, jota Jeesus ei ollut tarkoittanut. Hänen esityksensä herättivät heissä aina halua saada maallista valtaa ja käänsivät täten opetuslasten mielen pois; niistä tärkeistä asioista, joita heidän olisi pitänyt ajatella. Niinpä kiista siitä, kuka heistä olisi suurin, oli tavallisesti Juudaksen aiheuttama. AT 690.3
Kun Jeesus esitti rikkaalle nuorukaiselle opetuslapseuden ehdot, Juudas oli pahoillaan. Hänen mielestään oli tehty erehdys. Jos rikkaan nuorukaisen kaltaisia miehiä olisi saatu liitetyksi uskovien joukkoon, he olisivat voineet suuresti edistää Kristuksen asiaa. Juudas ajatteli, että jos hänet olisi otettu neuvonantajaksi, hän olisi voinut esittää monia suunnitelmia tuon pienen seurakunnan hyväksi. Hänen periaatteensa ja menettelytapansa olivat kyllä hiukan erilaisia kuin Kristuksen, mutta näissä asioissa hän piti itseään Kristusta viisaampana. AT 691.1
Kaikessa, mitä Kristus opetuslapsilleen puhui, oli jotakin, jota Juudas sydämessään ei hyväksynyt. Hänen vaikutuksestaan tyytymättömyyden hapatus teki nopeasti työtään. Opetuslapset eivät nähneet, kuka tämän kaiken takana oli, mutta Jeesus näki Saatanan ominaisuuksien alkavan ilmetä Juudaksessa, josta täten tuli välikappale, jonka avulla Saatana pääsi vaikuttamaan toisiinkin opetuslapsiin. Jeesus lausui jo vuotta ennen pettämistään: “Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele.” Joh. 6: 70. AT 691.2
Juudas ei kuitenkaan avoimesti vastustanut Jeesusta eikä näyttänyt epäilevän Hänen opetuksiaan. Hän ei ääneensä napissut ennenkuin Simonin pidoissa. Kun Maria voiteli Vapahtajan jalat, Juudaksen ahne luonne tuli ilmi. Kun Jeesus nuhteli häntä, hänen mielensä kuohahti. Loukattu ylpeys ja kostonhalu mursivat esteensä, ja hänen kauan hellimänsä ahneus sai ylivallan. Näin on käyvä jokaiselle, joka jatkuvasti leikkii synnin kanssa. Ne huonot ominaisuudet, joita ei ole vastustettu ja voitettu, saavat ihmisen lankeamaan Saatanan kiusauksiin, ja sielu tulee hänen tahtonsa orjaksi. AT 691.3
Mutta Juudas ei vielä ollut täysin paatunut. Senkin jälkeen, kun hän oli kahdesti lupautunut pettämään Vapahtajansa, hänellä oli tilaisuus katua. Pääsiäisaterialla Jeesus ilmaisi jumaluutensa paljastamalla pettäjän aikeet. Hän palveli Juudasta yhtä hellästi kuin muitakin opetuslapsia. Mutta tämä viimeinenkin rakastava vetoomus jätti Juudaksen kylmäksi. Hänen kohtalonsa oli silloin ratkaistu, ja jalat, jotka Jeesus oli pessyt, riensivät petturin työhön. AT 691.4
Juudas järkeili, että jos Jeesus kerran oli ristiinnaulittava, niin se tulisi tapahtumaan, eikä hänen tekonsa, kun hän petti Mestarinsa, muuttaisi tulosta. Jos taas Jeesuksen ei ollut kuoleminen, tuo teko pakottaisi Hänet pelastamaan itsensä. Joka tapauksessa Juudas voittaisi petoksellaan jotakin. Hän laski tehneensä oivallisen kaupan pettäessään Herransa. AT 692.1
Juudas ei kuitenkaan uskonut, että Jeesus antaisi vangita itsensä. Pettäessään Hänet hänen tarkoituksensa oli antaa Hänelle opetus. Hän aikoi näytellä sellaista osaa, että se saisi Vapahtajan tästälähin kohtelemaan häntä tarpeeksi kunnioittavasti. Mutta Juudas ei tiennyt, että hänen tekonsa johtaisikin Vapahtajan kuolemaan. Kun Vapahtaja esitti vertauksiaan, niin usein Hänen sattuvat kuvauksensa olivat temmanneet mukaansa kirjanoppineet ja fariseuksetkin. Ja monesti he olivat joutuneet julistamaan oman tuomionsa. Usein, kun totuus oli kipeästi sattunut heihin, he olivat raivostuneet ja poimineet kiviä, viskatakseen Hänen päälleen, mutta Hän oli kerta toisensa jälkeen päässyt pakoon. Koska Hän oli päässyt niin monesta pinteestä, niin Juudas ajatteli, ei Hän varmasti nytkään antaisi vangita itseään. AT 692.2
Juudas päätti panna asian koetukselle. Jos Jeesus todella oli Messias, niin kansa, jonka hyväksi Hän oli tehnyt niin paljon, kokoontuisi Hänen ympärilleen ja julistaisi Hänet kuninkaaksi. Tämä saisi monet, jotka nyt olivat epävarmoja, tekemään kertakaikkisen ratkaisun. Juudakselle tulisi ansio siitä, että hän oli asettanut kuninkaan Daavidin valtaistuimelle. Ja tämä teko.hankkisi hänelle ensimmäisen sijan Kristuksen jälkeen uudessa valtakunnassa. AT 692.3
Niin tämä väärä opetuslapsi suoritti tekonsa pettäen Jeesuksen. Kun hän puutarhassa sanoi roskajoukon johtajille: “Se jolle minä suuta annan, Hän se on; ottakaa Hänet kiinni” (Matt. 26: 48), hän uskoi varmasti, että Kristus pakenisi heidän käsistään. Jos he sitten nuhtelisivat häntä, hän voisi sanoa: Enkö käskenyt teidän ottaa Häntä kiinni? AT 692.4
Juudas näki Kristuksen vangitsijoiden, jotka toimivat hänen neuvonsa mukaan, lujasti sitovan Hänet. Hämmästyksekseen hän näki Vapahtajan sallivan viedä itsensä pois. Huolestuneena hän seurasi Häntä oikeussaliin juutalaisten johtomiesten eteen. Joka hetki hän odotti Hänen hämmästyttävän vihollisiaan esiintymällä heidän edessään Jumalan Poikana ja tekemällä heidän juonensa ja valtansa tyhjäksi. Mutta kun tunti toisensa jälkeen kului ja Jeesus alistui Häneen kohdistettuun pahoinpitelyyn, tuli petturin mieleen kauhea pelko, että hän oli myynyt Mestarinsa kuolemaan. AT 692.5
Kun oikeudenkäynti läheni loppuaan, ei Juudas enää kauempaa voinut kestää syyttävän omantuntonsa kidutusta. Äkkiä kaikui käheä ääni läpi salin saaden kaikkien sydämet kauhusta värisemään: Hän on viaton, säästä hänet, oi Kaifas! AT 693.1
Juudaksen kookkaan olemuksen nähtiin nyt tunkeutuvan pelästyneen kansanjoukon läpi. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja riutuneet, ja hänen otsallaan helmeili suuria hikipisaroita. Syöksyen oikeusistuimen luo hän viskasi ylimmäisen papin eteen ne hopearahat, jotka hän oli saanut Herransa pettämisestä. Tarttuen innokkaasti Kaifaan viittaan hän pyysi häntä vapauttamaan Jeesuksen selittäen, ettei Hän ollut tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman. Kaifas työnsi hänet vihaisena pois, mutta oli hämillään eikä tiennyt mitä sanoa. Pappien kavaluus oli paljastunut. Oli selvää, että he olivat lahjoneet opetuslapsen pettämään Mestarinsa. AT 693.2
“Minä tein synnin”, Juudas huusi jälleen, “kun kavalsin viattoman veren”. Mutta ylimmäinen pappi, joka jälleen oli saavuttanut itsehillintänsä, vastasi ivallisesti: “Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi.” Matt. 27: 4. Papit olivat halunneet käyttää Juudasta välikappaleenaan, mutta he halveksivat hänen halpamaisuuttaan. Kun hän syyllisyytensä tunnustaen kääntyi heidän- puoleensa, he ajoivat hänet pois. AT 693.3
Juudas heittäytyi nyt Jeesuksen jalkoihin tunnustaen Hänet Jumalan Pojaksi ja pyytäen Häntä vapauttamaan itsensä. Vapahtaja ei nuhdellut pettäjäänsä. Hän tiesi, ettei Juudas katunut, vaan hänen syyllinen mielensä pakotti esiin tämän tunnustuksen kadotuksen ja tuomion pelosta. Hän ei tuntenut mitään syvää, sydäntäraastavaa tuskaa siitä, että oli pettänyt viattoman Jumalan Pojan ja kieltänyt Israelin Pyhän. Kuitenkaan Jeesus ei lausunut ainoatakaan tuomitsevaa sanaa. Hän katsoi säälien Juudakseen ja sanoi: “Tätä hetkeä varten olen tullut maailmaan.” AT 693.4
Hämmästyksen kodahdus kävi läpi väkijoukon. Kummastuneina he katselivat Kristuksen kärsivällisyyttä pettäjäänsä kohtaan. Heidät valtasi jälleen vakaumus, että tämä mies ei ollut tavallinen kuolevainen. Mutta jos Hän oli Jumalan Poika, he kysyivät, miksi Hän ei vapauttanut itseään siteistään ja osoittanut olevansa syyttäjiään voimakkaampi? AT 693.5
Juudas näki, että hänen pyyntönsä olivat turhat, ja hän syöksyi ulos salista huutaen: Liian myöhäistä! Liian myöhäistä! Hän tunsi, ettei hän kuolemakseenkaan voinut nähdä Jeesusta ristiinnaulittuna, ja epätoivoissaan hän meni ja hirttäytyi. AT 694.1
Myöhemmin samana päivänä, kun jumalaton joukko vei Jeesusta ristiinnaulitsemispaikalle kulkien Pilatuksen palatsista Golgataa kohden, lakkasivat huudot ja pilkkapuheet äkkiä kuulumasta. Sivuuttaessaan erään syrjäisen paikan he näkivät erään kuivettuneen puun juurella Juudaksen ruumiin. Se oli mitä kaamein näky. Hänen painostaan oli nuora, jolla hän oli hirttäytynyt puuhun, katkennut. Pudotessaan hänen ruumiinsa oli pahasti ruhjoutunut, ja koirat olivat nyt raatelemassa sitä. Hänen jäännöksensä peitettiin nopeasti pois näkyvistä, mutta kansanjoukosta ei enää kuulunut yhtä paljon pilkka- puheita, ja monien kalpeat kasvot ilmaisivat, mitä he ajattelivat. Kosto näytti nyt jo kohtaavan niitä, jotka olivat syypäät Jeesuksen vereen. AT 694.2