“Se on täytetty.” AT 730.1
Kristus ei antanut henkeään, ennenkuin Hän oli suorittanut sen työn, jota Hän tuli tekemään, ja kuolinhetkellään Hän huudahti: “Se on täytetty!” Joh. 19: 30. Taistelu oli voitettu. Hänen oikea kätensä ja pyhä käsivartensa olivat hankkineet Hänelle voiton. Voittajana Hän pystytti lippunsa ikuisille kukkuloille. Eikö enkelien keskuudessa vallinnut ilo? Koko taivas riemuitsi Vapahtajan voitosta. Saatana oli lyöty ja tiesi menettäneensä valtansa. AT 730.2
Enkeleille ja lankeamattomille maailmoille huuto “Se on täytetty” oli hyvin tärkeä. Se merkitsi heille kuten meillekin, että suuri lunastustyö oli täytetty. He osallistuvat meidän kanssamme Kristuksen voiton hedelmistä. AT 730.3
Vasta Kristuksen kuollessa paljastui Saatanan todellinen luonne selvästi enkeleille ja lankeamattomille maailmoille. Tuo pääluopio oli niin taitavasti verhoutunut petokseen, etteivät pyhät olennotkaan olleet ymmärtäneet hänen periaatteitaan. He eivät olleet selvästi nähneet hänen kapinansa luonnetta. AT 730.4
Hän oli ollut ihmeen loistava ja voimakas olento, joka oli asettunut vastustamaan Jumalaa. Herra sanoo Lusiferista: “Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa.” Hes. 28: 12. Lusifer oli ollut suojelevainen kerubi. Hän oli ollut Jumalan läsnäolon valossa. Hän oli ollut korkein kaikista luoduista olennoista, ja oli ensimmäisenä ilmaisemassa maailmankaikkeudelle Jumalan suunnitelmia. Sen korkean aseman tähden, joka hänellä oli Jumalan edessä, oli hänen langettuaan syntiin hänen pettämistyönsä sitäkin erehdyttävämpää ja hänen luonteensa paljastaminen sitä vaikeampaa. AT 730.5
Jumala olisi voinut tuhota Saatanan ja hänen kannattajansa yhtä helposti, kuin me viskaamme kiven maahan, mutta Hän ei sitä tehnyt. Kapinaa ei ollut kukistettava väkivalloin. Pakkoa käytetään vain Saatanan hallituksessa. Herran periaatteet eivät ole senkaltaisia. Hänen valtansa perustana ovat hyvyys, armo ja rakkaus, ja Hän käyttää keinonaan näitä periaatteita. Jumalan hallitus on siveellinen, ja sen vallitsevat voimat ovat totuus ja rakkaus. AT 731.1
Jumalan tarkoitus oli järjestää asiat ikuisiksi ajoiksi varmalle pohjalle, ja taivaassa pidetyssä neuvottelussa päätettiin, että Saatanalle oli annettava aikaa kehittää niitä periaatteita, jotka olivat hänen hallitusjärjestelmänsä perustana. Hän oli väittänyt niiden olevan Jumalan periaatteita etevämpiä. Saatanalle annettiin aikaa periaatteittensa toteuttamiseen, jotta koko maailmankaikkeus saisi ne I nähdä. AT 731.2
Saatana johdatti ihmiset syntiin, ja lunastussuunnitelmaa ruvettiin toteuttamaan. Neljäntuhannen vuoden ajan Kristus työskenteli ihmisen kohottamiseksi ja Saatana hänen tuhoamisekseen ja alentamisekseen. Ja katselijana oli koko maailmankaikkeus. AT 731.3
Kun Jeesus tuli maailmaan, Saatanan valta oli Häntä vastustamassa. Siitä ajasta alkaen, kun Hän lapsena syntyi Beetlehemissä, anastaja toimi Hänen tuhoamisekseen. Kaikin mahdollisin tavoin hän koetti estää Jeesusta esittämästä täydellistä lapsuutta, nuhteetonta miehuutta, pyhää palvelusta ja virheetöntä uhria. Mutta hän joutui tappiolle. Hän ei voinut johtaa Jeesusta syntiin. Hän ei voinut masentaa Häntä tai estää Häntä siitä työstä, jota Hän oli tullut suorittamaan tänne maailmaan. Erämaasta Golgatalle asti Saatanan vihan aallot löivät Häntä vastaan, mutta mitä säälimättömämmin ne Häntä pieksivät, sitä lujemmin Jumalan Poika piti kiinni Isänsä kädestä ja kulki eteenpäin veristä polkuaan. Kaikki Saatanan yritykset masentaa tai voittaa Hänet saattoivat Hänen tahrattoman luonteensa vain kirkkaampaan valoon. AT 731.4
Koko taivas ja lankeamattomat maailmat olivat olleet tämän taistelun todistajina. Millä mielenkiinnolla ja jännityksellä he seurasivatkaan taistelun loppukohtauksia! He näkivät Vapahtajan tulevan Getsemanen puutarhaan suuren pimeyden kauhun ahdistamana. He kuulivat Hänen tuskallisen huutonsa: “Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja”. Matt. 26: 39. Kun Isän kasvot peittyivät, he näkivät Hänet katkeran surun vallassa, joka ylitti jopa Hänen kuolinkamppailunsakin. Se sai Hänet hikoilemaan verta, joka pisaroina putoili maahan. Kolme kertaa Hänen huuliltaan pusertui rukous, että Hänet vapautettaisiin. Taivas ei voinut kauemmin kestää tätä näkyä, ja sieltä lähetettiin sanansaattaja lohduttamaan Jumalan Poikaa. AT 732.1
Taivas näki, miten viaton uhri petettiin verenhimoisen joukon käsiin ja pilkaten ja väkivaltaisesti kuljetettiin tuomioistuimesta toiseen. Se kuuli Hänen vainoojiensa pilkkaavan Hänen alhaista syntyperäänsä. Se kuuli erään Hänen eniten rakastamansa opetuslapsen kiroten ja vannoen kieltävän Hänet. Se näki Saatanan raivokkaan toiminnan ja hänen valtansa ihmissydämiin. Oi, mikä hirveä näky: Vapahtaja vangitaan keskiyöllä Getsemanessa, Häntä laahataan edestakaisin: palatsista oikeussaliin, asetetaan kahdesti pappien eteen, kahdesti Sanhedrinin, kahdesti Pilatuksen ja kerran Herodeksen eteen, Häntä pilkataan ja ruoskitaan, Hänet tuomitaan ja viedään ristiinnaulittavaksi raskasta ristiään kantaen Jerusalemin tytärten valittaessa ja roska- joukon pilkkahuutojen kaikuessa. AT 732.2
Taivas katseli surun ja hämmästyksen vallassa, miten Vapahtaja riippui ristillä, näki veren virtaavan Hänen haavoitetuilta ohimoiltaan ja verensekaisen hien kohoavan Hänen otsalleen. Hänen käsistään ja jaloistaan vuoti veri pisara pisaralta kalliolle, jota oli porattu ristin pystyttämistä varten. Naulojen tekemät haavat laajenivat, kun Hänen ruumiinsa paino joutui Hänen käsiensä varaan. Hänen vaivalloinen hengityksensä kävi nopeaksi ja raskaaksi, kun Hänen sielunsa läähätti koko maailman syntien taakan alla. Koko taivas ihmetteli, kun Kristus kauheitten kärsimystensä keskellä rukoili: “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Luuk. 23: 34. Kuitenkin ne olivat Jumalan kuvaksi luotuja ihmisiä, jotka tahtoivat ottaa hengiltä Jumalan ainosyntyisen Pojan. Millainen näky tämä olikaan koko maailmankaikkeudelle. AT 732.3
Pimeyden vallat ja voimat olivat kokoontuneet ristin juurelle luoden epäuskon helvetillisiä varjoja ihmissydämiin. Kun Jumala loi nämä olennot valtaistuimensa ympärille, he olivat kauniita ja loistavia. Heidän ihanuutensa ja pyhyytensä olivat sopusoinnussa heidän korkean asemansa kanssa. He olivat kaunistetut Jumalan viisaudella ja vyötetyt taivaallisella sota-asulla. He olivat Jehovan palvelijoita. Mutta kukapa saattaisi tuntea langennutta enkeliä kirkkaaksi serafiksi, joka kerran suoritti tehtäväänsä taivaan saleissa? AT 732.4
Saatanan voimat yhdessä pahojen ihmisten kanssa saivat kansan uskomaan, että Kristus oli suurin rikollinen ja tekemään Hänet ylenkatseensa kohteeksi. Niissä, jotka pilkkasivat Kristusta Hänen riippuessaan ristillä, vallitsi tuon ensimmäisen suuren kapinoitsijan henki. Hän täytti heidän suunsa kauheilla ja inhottavilla sanoilla. Hän sai heidät lausumaan herjauksia. Mutta kaikella tällä hän ei saavuttanut mitään. AT 733.1
Jos Kristuksesta olisi löydetty yksikin synti, jos Hän yhdessäkin kohdassa olisi antanut Saatanalle perään välttääkseen kauhean kidutuksensa, olisi Jumalan ja ihmisen vihollinen riemuinnut. Kristus taivutti päänsä ja kuoli, mutta Hän pysyi lujana uskossaan ja kuuliaisuudessaan Jumalaa kohtaan. “Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: ‘Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja Hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.’” Ilm. 12: 10. AT 733.2
Saatana näki, että häneltä riistettiin hänen valepukunsa. Hänen hallituksensa paljastettiin lankeamattomille enkeleille ja koko maailmankaikkeudelle. Hän oli osoittautunut murhaajaksi. Vuodattamalla Jumalan Pojan veren hän oli iäksi menettänyt taivaallisten olentojen myötätunnon. Tästälähin hänen työnsä oli rajoitettua. Minkä asenteen hän sitten ottikin, hän ei enää voinut odottaa enkeleitä, kun he tulevat taivaan saleista, ja syyttää heidän edessään Kristuksen veljiä siitä, että he olivat puetut pimeyden verhoihin ja synnin saastaan. Viimeinenkin side Saatanan ja taivaan joukkojen välillä oli katkennut. AT 733.3
Saatanaa ei kuitenkaan silloin tuhottu. Enkelit eivät vielä silloinkaan ymmärtäneet, mitä kaikkea tuohon suureen taisteluun sisältyi. Kysymyksessäolevat periaatteet oli paljastettava täydellisemmin. Ja ihmisen tähden Saatanan olemassaolon täytyi jatkua. Sekä ihmisen että enkelien täytyi saada nähdä, mikä vastakohta on Valkeuden Ruhtinaan ja Pimeyden ruhtinaan välillä. Ihmisen oli valittava, ketä hän tahtoi palvella. AT 733.4
Suuren taistelun alkaessa Saatana oli väittänyt, ettei Jumalan lakia voinut noudattaa, että oikeus oli ristiriidassa armon kanssa sekä että, jos lakia rikottaisiin, syntisen olisi mahdotonta saada anteeksi. Saatana vaati, että jokaisen synnin täytyi saada rangaistuksensa, ja jos Jumala jättäisi synnin rankaisematta, ei Hän olisikaan totuuden ja vanhurskauden Jumala. Kun ihmiset rikkoivat Jumalan lain ja uhmasivat Hänen tahtoansa, silloin Saatana riemuitsi. Hän selitti tämän todistavan, ettei lakia voida totella; eikä ihmiselle voida antaa anteeksi. Koska Saatana kapinansa jälkeen oli karkoitettu taivaasta, hän vaati, että ihmissukukin on ainiaaksi suljettava pois Jumalan suosiosta. Hän väitti, ettei Jumala voi olla oikeudenmukainen ja samalla armollinen syntiselle. AT 734.1
Mutta syntisenäkin ihminen oli toisenlaisessa asemassa kuin Saatana. Lusifer oli taivaassa tehnyt syntiä Jumalan kirkkauden valossa. Hän oli saanut sellaisen ilmoituksen Jumalan rakkaudesta, jollaista ei mikään muu luotu ollut saanut. Käsittäen Jumalan luonteen ja tuntien Hänen hyvyytensä Saatana kuitenkin halusi seurata omaa itsekästä, riippumatonta tahtoaan. Tämä valinta oli lopullinen. Jumala ei voinut tehdä enää mitään pelastaakseen hänet. Mutta ihminen tuli petetyksi, sillä Saatana oli viisasteluillaan pimentänyt hänen mielensä. Ihminen ei tuntenut Jumalan rakkauden korkeutta eikä syvyyttä. Hänellä oli toivoa Jumalan rakkauden tuntemisella. Katselemalla Jumalan luonnetta hän voisi päästä takaisin Hänen luokseen. AT 734.2
Jeesuksen välityksellä Jumalan armo ilmaistiin ihmisille, mutta armo ei syrjäytä oikeudenmukaisuutta. Laki ilmaisee Jumalan luonteenominaisuudet, eikä siitä voitu muuttaa rahtuakaan ihmisen hyväksi hänen langenneessa tilassaan. Jumala ei muuttanut lakiaan, mutta Hän uhrasi itsensä Kristuksessa ihmisen lunastamiseksi. “Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” 2 Kor. 5: 19. AT 734.3
Laki vaatii vanhurskautta — vanhurskasta elämää ja täydellistä luonnetta, mutta nämä puuttuvat ihmiseltä. Hän ei voi täyttää Jumalan pyhän lain vaatimuksia. Mutta Kristus tuli maailmaan ihmisenä, eli pyhää elämää ja kehitti täydellisen luonteen. Nämä Hän tarjoaa vapaana lahjana kaikille, jotka tahtovat ottaa ne vastaan. Hänen elämänsä lasketaan ihmisten elämäksi. Näin he saavat entiset syntinsä anteeksi Jumalan pitkämielisyyden tähden. Sitäpaitsi Kristus varustaa ihmiset Jumalan ominaisuuksilla. Hän muovaa ihmisluonteen jumalallisen luonteen kaltaiseksi, hengellisen voiman ja kauneuden ihanaksi rakennelmaksi. Näin lain vanhurskaus täyttyy Kristukseen uskovassa. Jumala voi olla “vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen”. Room. 3: 26. AT 734.4
Jumalan rakkaus ilmenee Hänen vanhurskaudessaan yhtä hyvin kuin Hänen armossaan. Vanhurskaus on Hänen valtaistuimensa perustus ja Hänen rakkautensa hedelmä. Saatanan tarkoitus oli ollut erottaa armo totuudesta ja vanhurskaudesta. Hän koetti todistaa, että Jumalan lain vanhurskaus on rauhan vihollinen. Mutta Kristus osoitti, että Jumalan suunnitelmassa ne kuuluvat erottamattomasti yhteen, eikä toinen voi olla olemassa ilman toista. “Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa.” Ps. 85: 10. AT 735.1
Elämällään ja kuolemallaan Kristus todisti, ettei Jumalan vanhurskaus tehnyt tyhjäksi Hänen armoaan, vaan että synti voitiin antaa anteeksi, sekä että laki on vanhurskas ja sitä voidaan täydellisesti noudattaa. Saatanan syytökset tehtiin tyhjiksi. Jumala oli antanut ihmiselle selvän todistuksen rakkaudestaan. AT 735.2
Silloin Saatana esitti toisen petoksen. Hän selitti, että armo teki vanhurskauden tyhjäksi ja että Kristuksen kuolema kumosi Hänen Isänsä lain. Jos laki olisi voitu muuttaa tai kumota, ei Kristuksen olisi tarvinnut kuolla. Mutta lain kumoaminen olisi merkinnyt rikkomuksen ikuistamista ja olisi antanut maailman Saatanan valtaan. Jeesus ripustettiin ristille siksi, että lakia ei voitu muuttaa ja ihminen voitiin pelastaa vain sen määräyksiä noudattamalla. Kuitenkin Saatana esitti juuri sen keinon, jolla Kristus vahvisti lain, sen tuhoamisena. Tätä on koskeva viimeinen kamppailu Kristuksen ja Saatanan välisessä taistelussa. AT 735.3
Nyt Saatana esittää väitteen, että Jumalan omalla äänellään julistama laki on virheellinen, että joitakin yksityiskohtia on syrjäytetty. Tämä on viimeinen suuri petos, jonka hän esittää maailmalle. Hänen ei tarvitse käydä koko lain kimppuun; jos hän voi saada ihmiset hylkäämään yhdenkin käskyn, hän on saavuttanut tarkoituksensa. Sillä “joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin”. Jaak. 2: 10. Taipuessaan rikkomaan yhden käskyn ihmiset joutuvat Saatanan valtaan. Asettamalla ihmisten laatiman lain Jumalan lain tilalle Saatana koettaa hallita maailmaa. Tästä työstä on ennustettu profetioissa. Siellä sanotaan siitä suuresta luopiovallasta, joka on Saatanan edustaja: “Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä.” Dan. 7: 25. AT 735.4
Ihmiset tulevat varmasti asettamaan lakinsa Jumalan lakeja vastaan. He koettavat pakottaa toisten omaatuntoa, ja koettaessaan saada lakinsa väkipakolla voimaan he tulevat sortamaan lähimmäisiään. AT 736.1
Taistelu Jumalan lakia vastaan, joka alkoi jo taivaassa, tulee jatkumaan ajan loppuun asti. Jokainen ihminen joutuu koetukselle. Koko maailman on ratkaistava, totellako vai olla tottelematta. Jokaisen on tehtävä valintansa Jumalan lain ja ihmisten lakien välillä. Siinä vedetään rajaviiva. Tulee olemaan vain kaksi joukkoa. Jokaisen luonne tulee kehittymään loppuun asti, ja kaikki tulevat osoittamaan, ovatko he asettuneet uskollisten tai kapinoitsijain puolelle. AT 736.2
Sitten loppu tulee. Jumala on puolustava lakiaan ja vapauttava kansansa. Saatana ja kaikki, jotka ovat yhtyneet hänen kapinaansa, tuhotaan. Synti ja syntiset häviävät, niin ettei heistä jää juurta eikä oksaa (Mal. 4: 1) — Saatana on juuri ja hänen seuraajansa oksat. Silloin täyttyvät pimeyden ruhtinaasta lausutut sanat: “Minä ... hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä ... Kauhuksi olet sinä tullut eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti.” Silloin “jumalatonta ei enää ole, kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa”. He “ovat niinkuin ei heitä olisi ollutkaan”. Hes. 28: 6 — 19; Ps. 37: 10: Obadja 16. AT 736.3
Tämä ei ole mielivaltainen väkivallanteko Jumalan puolelta. Ne jotka hylkäävät Jumalan armon, saavat niittää, mitä ovat kylväneet. Jumala on elämän lähde, ja kun ihminen haluaa palvella syntiä, hän eroaa Jumalasta ja täten katkaisee yhteytensä elämän lähteeseen, Hän on “vieraantunut Jumalan elämästä”. Kristus sanoo: “Kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa.” Ef. 4: 18; San. 8: 36. Jumala antaa heille elämän joksikin aikaa, jotta heidän luonteensa kehittyisi ja vaikuttimensa kävisivät selville. Kun tämä on tapahtunut, he saavat kantaa oman valintansa seuraukset. Mutta kapinoitsijan elämä, jollaisia ovat Saatana ja kaikki hänen liittolaisensa, on niin ristiriidassa Jumalan kanssa, että Hänen läsnäolonsakin on heille kuluttava tuli. Hän, joka on rakkaus, tuhoaa heidät kirkkaudellaan. AT 736.4
Tuon suuren taistelun alkaessa enkelit eivät ymmärtäneet tätä. Jos Saatana joukkoineen olisi silloin saanut niittää syntiensä täyden sadon, he olisivat tuhoutuneet, mutta taivaan olennoille ei olisi käynyt selväksi, että tämä oli synnin välttämätön seuraus. Epäilys Jumalan hyvyyttä kohtaan olisi jäänyt heidän sieluunsa pahan siemenen kaltaisena, joka kerran tuottaisi synnin ja tuskan kauhean sadon. AT 737.1
Mutta näin ei ole silloin, kun suuri taistelu tulee päättymään. Silloin, kun Jumalan suunnitelma on täyttynyt, Jumalan luonne paljastuu kaikille luoduille olennoille. Hänen lakinsa säädösten huomataan olevan täydellisiä ja muuttumattomia. Synti on ilmaissut luontonsa ja Saatana luonteensa. Silloin synnin hävittäminen todistaa Jumalan rakkautta ja vahvistaa Hänen kunniaansa niiden lukemattomien olentojen edessä, jotka iloitsevat Hänen tahtonsa noudattamisesta ja joiden sydämessä on Hänen lakinsa. AT 737.2
Syystä kyllä saattoivat enkelit iloita katsellessaan Vapahtajan ristiä, sillä vaikka he eivät silloin ymmärtäneet kaikkea, he tiesivät, että synnin ja Saatanan tuho oli ikuisesti varmisteltu, ihmisen lunastus suoritettu ja maailmankaikkeus iankaikkisesti turvattu. Kristus itse käsitti täydellisesti Golgatalla antamansa uhrin seuraukset. Tämä kaikki oli Hänen silmiensä edessä, kun Hän ristillä huudahti: “Se on täytetty!” AT 737.3