Vertaamalla seurakuntaa ihmisruumiiseen apostoli sattuvasti ha-vainnollisesti sitä läheistä ja sopusointuista yhteyttä, jonka tulisi vallita kaikkien Kristuksen seurakunnan jäsenten kesken. »Me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi”, hän kirjoitti, »olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta. Jos jalka sanoisi: Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen’, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Ja jos korva sanoisi: ‘Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen’, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin haisti? Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut. Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi? Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis. Silmä ei saata sanoa kädelle: En tarvitse sinua’, eikä myöskään Pää jaloille: ‘En tarvitse teitä.’ -Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiosaiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja Jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki Jäsenet kärsivät sen kanssa; tai J°s jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.» AO6 223.1