Monillakaan Makedonian uskovaisista ei ollut paljon tämän maailman hyvyyttä, mutta heidän sydämensä oli tulvillaan rakkautta Jumalaa ja hänen totuuttaan kohtaan, ja he tutkivat kernaasti evankeliumin asiaa. Kun pakanaseurakunnissa suoritettiin yleisiä keräyksiä juutalaisten uskovien auttamiseksi, Makedonian käännynnäisten anteliaisuudesta mai-nittiin esimerkkinä muille seurakunnille. Kirjoittaessaan Korintin uskoville apostoli suuntasi heidän huomionsa siihen, »mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa; että, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja. Sillä voimiensa mukaa, - -jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa, paljolla pyytä-misellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen» (2 Kor. 8:1-4). AO6 238.3
Makedonian uskovaisten osoittama uhrivalmius johtui varauksettomasta pyhittäytymisestä. Jumalan Hengen innoittamina he »antoivat itsensäkin - Herralle» (2 Kor. 8: 5), minkä jälkeen he olivat auliit antamaan runsaskätisesti varoistaan evankeliumin tukemiseen. Heitä ei tarvinnut innostaa antamaan, sillä he suorastaan iloitsivat mahdollisuudestaan kieltää itseltään välttämätöntäkin voidaksensa huolehtia muiden tarpeista. Kun apostoli olisi halunnut pidätellä heitä, he vaatimalla vaativat häntä vastaanottamaan heidän uhrinsa. Vilpittömyydessään ja rehellisyydessään ja rakkaudessaan veljiänsä kohtaan he ilomielin kielsivät itsensä ja tuottivat siten hyväntekeväisyyden runsaita hedelmiä. AO6 239.1