Tämän kuultuaan papit ja hallitusmiehet olivat vihasta suunniltaan. Käyttäytyen enemmän petojen kuin ihmisten tavoin he karkasivat Stefanuksen kimppuun kiristellen hampaitaan. Ympärillään olevista julmista kasvoista vanki luki kohtalonsa, mutta hän ei järkkynyt. Hän ei tuntenut kuolemanpelkoa. Häntä eivät raivostuneet papit ja kiihtynyt roskajoukko pelottaneet. Näkymä hänen edessään haihtui hänen silmistään. Hänelle taivaan portit olivat raollaan, ja katsoessaan sisään hän näki Jumalan kartanoiden kirkkauden. Hän näki Kristuksen - ikään kuin juuri nousseena valtaistuimeltaan - seisovan valmiina tukemaan palvelijaansa. Riemuiten Stefanus huudahti: »Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.» AO6 71.2
Se, että hän näin kuvasi ihanaa näkyä, joka oli avautunut hänen silmilleen, oli enemmän kuin hänen vainoojansa saattoivat kestää. Tukkien korvansa, jotta eivät kuulisi hänen sanojaan, ja huutaen suureen ääneen he kävivät raivostuneina hänen kimppuunsa yksissä tuumin ja »ajoivat hänet ulos kaupungista”. »Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: ‘Herra Jeesus, ota minun henkeni!’ Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: ‘Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!’ Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.» AO6 71.3
Stefanukselle ei ollut langetettu minkäänlaista laillista tuomiota, mutta roomalaiset viranomaiset lahjottiin suurilla rahasummilla, jotta he jättäisivät tapauksen tutkimatta. AO6 71.4