Egyptissä oli jo levinnyt tieto siitä, etteivät Israelin lapset jääneetkään erämaahan pitämään jumalanpalveluksiaan vaan työn-tyivät Punaistamerta kohti. Fa - raon neuvonantajat julistivat kuninkaalle, että heidän orjansa olivat nyt paenneet eivätkä ikinä enää palaisi. Kansa surkutteli sitä, että oli tullut pitäneeksi esikoisten kuolemaa Jumalan voiman ilmauksena. Ja kun maan huomatuimmat miehet selvisivät pelostaan, he katsoivat vitsausten aiheutuneen aivan luonnollisista syistä. »Mitä teimmekään, kun päästimme Israelin meitä palvelemasta!» he huudahtivat katkerina. AO1 266.3
Farao kokosi joukkonsa, »kuudetsadat valitut sotavaunut sekä kaikki muut Egyptin sotavaunut”, ratsumiehet, vaunusoturit ja jalkamiehet. Hyökkäävää armeijaa johti kuningas itse Egyptin valtaherrojen avustamana. Jumalten suosion varmistamiseksi ja turvaamaan yrityksen onnistuminen otettiin papitkin mukaan. Kuningas päätti pelottaa israelilaiset joukkojensa suurella esiinmarssilla. Egyptiläiset pelkäsivät joutuvansa muiden kansojen pilkan alaisiksi, jos heidän olisi alistuttava kumartamaan Israelin Jumalaa; toisaalta he säilyttäisivät maineensa ja saisivat orjansakin jälleen palvelukseensa, jos nyt suurella voimansa näytöllä saisivat pakolaiset palaamaan. AO1 266.4
Heprealaiset olivat leiriytyneet meren rannalle, jonka ylittäminen näytti mahdottomalta. Etelässä taas esti jylhä vuori heidän etenemisensä. Äkkiä he huomasivat kaukana välkkyviä aseita ja kiitäviä sotavaunuja, jotka kuuluivat suuren armeijan etujouk- koihin. Niiden lähestyessä tulivat vähitellen näkyviin kaikki Egyptin takaa-ajavat joukot. Kauhu valtasi israelilaiset. Jotkut huusivat avukseen Herraa, mutta suuri enemmistö riensi valittamaan Moosekselle: »Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä pa-rempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan.» AO1 266.5
Moosesta suretti kovin se, että hänen kansansa ilmaisi uskovansa näin heikosti Jumalaan, vaikka hän oli moneen kertaan osoittanut suurta voimaansa heidän hyväkseen. Miten he saattoivat syyttää häntä nykytilanteen vaaroista ja vaikeuksista, kun hän oli vain noudattanut Jumalan selvää käskyä? Tosin heidän oli mahdotonta selviytyä tästä, ellei Jumala itse tulisi päästämään heitä tästä tukalasta tilanteesta. Mutta Mooses oli jo siinä määrin tottunut kuuliaiseksi noudattamaan jumalallista johdatusta, ettei hän nytkään pelännyt seurauksia. Hän vastasi kansalle tyynesti ja vakuuttavasti: »Alkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa.” AO1 268.1
Ei ollut helppoa pitää Israelin joukkoja paikoillaan odottamassa Herran edessä. Heiltä puuttui kuria ja itsehillintää, ja niin he tulivat hillittömiksi ja väkivaltaisiksi. He luulivat piankin joutuvansa vainoojiensa käsiin, ja sitä he vai- keroivat ja voivottelivat yhteen ääneen ja haikeasti. Verratonta pilvenpatsasta oli seurattu Jumalan eteenpäin kehottavana merkkinä, mutta nyt he pohtivat keskenään, eikö se sittenkin mahtanut enteillä jotakin suurta onnettomuutta, sillä eikö se ollut johdattanut heitä vuoren väärälle sivustalle, mereen päättyvään solaan? Näin Jumalan enkeli vaikutti heidän harhautuneessa mielessään suorastaan tuhon airuelta. AO1 268.2
Mutta nyt, kun Egyptin joukot lähestyivät heitä luullen saavansa heidät helposti saaliikseen, tuo pilvenpatsas kohosi ylväästi kor-keuteen, siirtyi israelilaisten ylitse ja laskeutui heidän ja Egyptin sotajoukkojen väliin. Takaa-ajettujen ja heidän takaa-ajajiensa välille muodostui pimeä seinä. Egyptiläiset eivät enää voineet nähdä heprealaisten leiriä, ja heidän oli pakko pysähtyä. Mutta yön pimeyden syvetessä pilviseinä muuttui heprealaisten puolella niin kirkkaaksi valoksi, että koko leirissä oli yhtä valoisaa kuin päivällä. AO1 269.1
Toivo heräsi jälleen israelilaisten mielessä. Ja Mooses korotti äänensä Herran puoleen. »Ja Herra sanoi Moosekselle: ‘Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle. Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä me-ren poikki kuivaa myöten.’» AO1 269.2