Kansa oli mieleltään orjuuden ja pakanuuden sokaisemaa ja huo-nontamaa eikä pystynyt täysin ar-vostamaan Jumalan kymmenen käskyn kauaskantoisia periaattei- ta. Jotta dekalogin velvoitukset voitaisiin paremmin ymmärtää ja omaksua, annettiin lisäsäännöksiä, jotka kuvailivat ja sovelsivat kymmenen käskyn periaatteita. Näitä lakeja kutsuttiin oikeuksiksi, koska ne perustuivat äärettömään viisauteen ja oikeudenmukaisuuteen ja koska kansalle jaettiin oikeutta niiden mukaan. Toisin kuin kymmenen käskyä, nämä annettiin kahdenkeskisesti Moosekselle, jonka piti sitten tiedottaa ne kansalle. AO1 292.7
Ensimmäinen näistä oikeuksista koski orjia. Muinaisina aikoina tuomarit toisinaan myivät rikollisia orjiksi, eräissä tapauksissa velkojat myivät velallisiaan, ja köyhyyden pakottamina toiset joutuivat myymään itsensä tai lapsensa orjiksi. Mutta heprealaista ei saanut myydä eliniäkseen orjaksi. Hänen palvelusaikansa rajoitettiin kuuteen vuoteen, ja seitsemäntenä hänet oli päästettävä vapaaksi. Ihmisryöstö, harkittu murha ja kapinointi vanhempien arvovaltaa vastaan oli rangaistava kuolemalla. Sellaisten orjien pitäminen, jotka eivät syntyperältään olleet israelilaisia, oli luvallista, mutta heidän henkeään ja olemustaan varjeltiin tarkoin. Orjan murhaajaa oli rangaistava, ja jos isäntä aiheutti orjalleen jonkin vamman, vaikkapa vain hampaan menetyksen, orja pääsi sen perus-teella vapaaksi. AO1 293.1
Israelilaiset olivat vastikään olleet itsekin orjuudessa, ja kun heillä nyt oli palvelijoinaan orjia, heidän oli varottava osoittamasta samanlaista julmuutta ja kiristystä, jota he saivat kärsiä egyptiläisten työnjohtajiensa alaisina.Muistaessaan omaa katkeraa or-juuttaan he saattoivat asettua orjien asemaan ja suhtautua heihin ystävällisesti ja säälivästi. Se auttoi heitä kohtelemaan toisia, niin kuin he toivoivat itseään kohdeltavan. AO1 293.2
Leskien ja orpojen oikeuksia valvottiin erikoisen tarkoin, ja näitä heikossa asemassa olevia tuli hellästi hoivata. »Sillä jos sinä sorrat heitä», Herra sanoi, »ja he huutavat minua avuksensa, niin minä totisesti kuulen heidän huutonsa, ja minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät miekalla, niin että teidän vaimonne joutuvat leskiksi ja lapsenne orvoiksi.” Israeliin liittyneitä muukalaisia oli varjeltava vääryyksiltä ja sorrolta. »Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa.” AO1 293.3
Koron ottaminen köyhiltä kiel-lettiin. Köyhältä pantiksi otettu vaippa tai huopa oli palautettava hänelle iltaan mennessä. Varkauteen syyllistyneeltä vaadittiin kaksinkertainen korvaus. Kansan ruhtinaiden ja päämiesten kun-nioittamista tähdennettiin, ja tuo-mareita varoitettiiin vääristämästä oikeutta, ajamasta väärää asiaa tai ottamasta lahjuksia. Parjaus ja panettelu kiellettiin, ja ystävällistä apua kehotettiin antamaan vihamiehillekin. AO1 293.4
Kansaa muistutettiin jälleen sa-patin pyhästä velvoituksesta. Sitten säädettiin vuotuiset juhlat, jolloin kaiken miesväen tuli kokoontua Herran eteen ja tuoda hänelle kiitosuhrinsa ja uutislahjansa hänen suomastaan runsaasta sadosta. Kaikkien näiden sään- nösten tarkoitus tehtiin selväksi: ne eivät olleet mitään mielivaltaisen yliherruuden ilmauksia, vaan ne kaikki annettiin Israelin hyväksi. Herra sanoi: »Ja te olkaa minulle pyhä kansa” - kelvollinen pyhän Jumalan hyväksyttäväksi. AO1 293.5
Mooseksen tuli kirjoittaa muistiin nämä lait ja tallettaa ne huolellisesti arvokkaana kansallisena perustuslakina. Niiden kymmenen käskyn ohella, joita ne oli annettu valaisemaan, ne olivat Jumalan Israelille antamien lupausten täyttämisen ehtona. AO1 294.1
Nyt he saivat Herralta sanoman: »Katso, minä lähetän enkelin sinun edelläsi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut. Ole varuillasi hänen edessään ja kuule häntä äläkä pahoita hänen mieltänsä. Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta, sillä minun nimeni on hänessä. Mutta jos sinä kuulet häntä ja teet kaikki, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajaisi vastustaja.» Israelin kaiken vaeltelun aikana Kristus oli pilvenja tulenpatsaassa heidän Johtajanaan. Heillä oli vertauskuvia, jotka viittasivat tulevaan Vapahtajaan, mutta heillä oli myös läsnäoleva Vapahtaja, joka antoi käskyjä Moosekselle kansaa varten ja joka esitettiin heidän ainoaksi siunauksen tuojakseen. AO1 294.2
Laskeuduttuaan vuorelta »Mooses tuli ja kertoi kansalle kaikki Herran sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Niin koko kansa vastasi yhteen ääneen ja sanoi: ‘Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme.’» Mooses kirjoitti kirjaan tämän lupauksen samoin kuin ne Herran sanat, joita he näin sitou-tuivat noudattamaan. AO1 294.3
Sitten seurasi liiton vahvistaminen. Vuoren juurelle rakennettiin alttari ja sen viereen pystytettiin kaksitoista patsasta »Israelin kahdentoista sukukunnan mukaan” todistukseksi siitä, että he hyväksyivät liiton. Sitten toimitusta varten valitut nuoret mie-het uhrasivat polttouhreja. AO1 294.4
Vihmottuaan alttarille uhrien verta Mooses »otti liitonkirjan ja luki sen kansan kuullen». Nain liiton ehdot toistettiin juhlallisesti, ja kaikki saivat vapaasti ratkaista, halusivatko vai eivät noudattaa niitä. He olivat ensiksi luvanneet totella Jumalan ääntä, mutta sen jälkeen heille oli esitetty hänen lakinsa ja selvitetty yk-sityiskohtaisesti sen periaatteet, jotta he tietäisivät, mitä kaikkea tähän liittoon sisältyi. Taas kansa vastasi yhteen ääneen: »Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme.” »Kun Mooses oli kaikelle kansalle julkilukenut kaikki käskyt, niinkuin ne laissa kuuluvat, otti hän - veren — ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan, sanoen: Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt’» (Hebr. 9: 19, 20). AO1 294.5