Tuntien olonsa turvattomaksi joh-tajansa poissaollessa kansa ajautui takaisin entiseen taikauskoonsa. »Sekakansa» oli ensimmäisenä käynyt kärsimättömäksi ja alkanut napista, ja se johti nytkin alkanutta luopumusta. Egyptiläiset pitivät yhtenä jumaluuden tunnuskuvana härkää tai vasik- kaa ja ne, jotka olivat palvoneet sellaista epäjumalaa Egyptissä, ehdottivat nyt että tehtäisiin valettu vasikka, jota sitten kumarrettaisiin. Kansa halusi jonkin kuvan edustavan Jumalaa ja käyvän heidän edellään Mooseksen sijasta. Jumala ei ollut millään tavoin ilmaissut ulkonäköään ja oli kieltänyt mitenkään yrittämästä kuvata häntä aineellisesti. Egyptissä ja Punaisen meren luona suoritetut valtavat ihmeteot oli tarkoitettu lujittamaan heidän uskoaan häneen Israelin näkymättömänä, kaikkivoipana Auttajana ja ainoana oikeana Jumalana. Ja kun he kaipasivat jotakin näkyvää ilmaisua hänen läsnäolostaan, hän antoi heille pilvenpatsaan ja tulenpatsaan ohjaamaan heidän joukkoaan sekä ilmaisi kirkkautensa Siinain vuorella. Mutta vaikka hänen läsnäolonsa pilvi yhä oli heidän nähtävissään, he ikävöivät entisiä Egyptin epäjumaliaan ja panivat härän kuvan edustamaan näkymättömän Jumalan kunniaa! AO1 297.3
Mooseksen poissaolon ajaksi oi-keudelliset asiat oli jätetty Aaronin hoidettaviksi, ja hänen telttansa ympärille kerääntyi suuri väkijoukko esittämään vaatimuksen: »Nouse, tee meille jumala, joka käy meidän edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.” He sanoivat että pilvi, joka siihen asti oli johtanut heitä, oli nyt pysyvästi vuoren yllä eikä enää ohjaisi heidän kulkuaan. Heidän oli saatava kuva sen tilalle, ja jos he, kuten oli ehdotettu, päättäisivät palata Egyptiin, olisivat egyptiläiset heille suopeita nähdessään heidän kantavan edellään tätä kuvaa ja tunnustavan sen jumalakseen. AO1 298.1
Tuollainen vaikea tilanne vaati lujaa, päättäväistä ja järkähtä-mättömän rohkeaa miestä, joka etsi Jumalan kunniaa vaikka menettäisi kansan suosion, oman turvallisuutensa tai henkensäkin. Mutta Israelin nykyinen johtaja ei ollut luonteeltaan tällainen. Aaron koetti vaisusti nuhdella kansaa, mutta hänen horjuvuutensa ja arkuutensa vain lujitti sen päättäväisyyttä, ja meteli vain yltyi. Väkijoukko näytti joutuvan sokean, hillittömän raivon valtaan. Oli niitäkin, jotka pysyivät uskollisina Jumalan kanssa tekemälleen liitolle, mutta kansan enemmistö yhtyi luopumukseen. Muutamat, jotka uskalsivat sanoa, että aiottu kuvan tekeminen oli epäjumalanpalvelusta, joutuivat väkijoukon hyökkäilyn ja pahoinpitelyn kohteiksi ja menettivät mylläkässä lopulta henkensä. AO1 298.2
Aaron pelkäsi oman turvalli-suutensa puolesta, ja sen sijaan että olisi jalosti käynyt puolustamaan Jumalan kunniaa, hän taipui väkijoukon vaatimuksiin. Ensi työkseen hän käski kerätä ja tuoda hänelle kultaiset korvarenkaat kaikelta kansalta toivoen, että ylpeys saisi heidät kieltäytymään moisesta uhrauksesta. Mutta he luopuivat mielellään koruistaan, ja niistä hän teki valetun vasikan, Egyptin jumalien jäljennöksen. Ja kansa julisti: »Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.” Alhaisesti Aaron salli kansan näin häpäistä Herraa. Mutta näh-dessään, miten hyvillä mielin kansa oli tästä kultaisesta jumalasta, hän teki lisäksi sille alttarin ja julisti: »Huomenna on Herran juhla.» Torvensoittajat kaiuttivat tätä tiedotusta ryhmästä toiseen kautta koko leirin. »Ja he nousivat varhain seuraavana päivänä ja uhrasivat polttouhreja ja toivat yhteysuhreja; ja kansa istui syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat iloa pitämään.” »Herran juhlan» varjolla he antautuivat hurjiin syöminkeihin ja mässäilyyn. AO1 298.3
Miten usein meidänkin aikanamme »jumalisuuden ulkokuori» peittää nautinnonhalun! Kansanjoukkoja miellyttää nykyään yhtä hyvin kuin Israelin päivinäkin sellainen uskonto, joka sallii ihmisten tyydyttää itsekkäitä tai aistillisiä pyyteitään, kunhan vain noudattavat jumalanpalveluksen ulkonaisia muotomenoja. Ja yhä vieläkin on myöntyväisiä Aaroneja kirkon arvovaltaisissa asemissa valmiina taipumaan pyhittymättömien pyyteisiin ja rohkaisemaan heitä syntiin. AO1 300.1
Oli kulunut vasta muutamia päiviä siitä, kun heprealaiset olivat tehneet juhlallisen liiton Jumalan kanssa ja luvanneet totella hänen ääntään. Pelosta vavisten he olivat seisoneet vuoren juurella ja kuunnelleet Herran sanoja: »Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” Jumalan kunnian loiste väikkyi vielä Siinain yllä koko kansan nähden, kun he jo kääntyivät toisaalle vaatimaan itselleen muita jumalia. »He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa; he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan» (Ps. 106: 19, 20). Olisiko voitu osoittaa suurempaa kiittämättömyyttä tai esittää julkeampaa loukkausta hänelle, joka oli ilmaissut heille olevansa hellä isä ja kaikkivoipa kuningas! AO1 300.2