Eräänä Saulin luonteen suurena puutteena oli se, että hän halusi kovin mielellään saada osakseen tunnustusta. Tämä halu vaikutti ratkaisevasti hänen tekoihinsa ja ajatuksiinsa; hän toivoi aina, että häntä kiitettäisiin ja kehuttaisiin. Kansansuosio riitti määräämään hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä. Kukaan ei ole turvattu eläessään vain toisten mieliksi tavoittelematta ensin Jumalan hyväksymistä. Kunnianhimoisena Saul halusi ihmisten asettavan hänet etusijalle, ja kuunnellessaan tätä ylistyslaulua kuningas vakuuttui mielessään siitä, että Daavid voittaisi kansan puolelleen ja pääsisi hallitsemaan hänen sijastaan. AO2 232.1
Saul päästi kateuden myrkyttämään mielensä. Vaikka profeetta Samuel oli opettanut hänelle, ettei kukaan voisi estää Jumalaa toteuttamasta mitä tahansa suunnitelmaansa, kuningas osoitti olevansa täysin tietämätön Jumalan suunnitelmista ja voimasta. Israelin hallitsija kohdisti oman tahtonsa Kaikkivaltiaan tahtoa vastaan. Hallitessaan Israelin valtakuntaa Saul ei ollut oppinut, että hänen olisi pitänyt hallita myös omaa mieltään. Hän jätti järkensä mielijohteiden hallintaan, kunnes raivoisa intohimo tempaisi hänet valtaansa. Hän sai raivonpuuskia, joiden vallassa hän oli valmis tappamaan jokaisen, joka uskalsi vastustaa hänen tahtoaan. Raivokoh-tausten jälkeen hän vaipui taas synkkämieliseen itsensä halveksimiseen, ja tunnonvaivat raastoivat hänen sieluaan. AO2 232.2
Hän kuunteli mielellään Daavidin kanteleensoittoa, joka tuntui saavan pahan hengen poistumaan ainakin vähäksi aikaa. Mutta eräänä päivänä, kun nuorukainen jälleen palveli häntä ja näppäili sulosointuja kanteleestaan Jumalaa ylistävän laulunsa säestykseksi, Saul sinkosi äkkiä keihäänsä kohti soittajaa aikoen ottaa hänet hengiltä. Jumala varjeli kuitenkin Daavidia. Hän pääsi vahingoittumattomana pakenemaan hurjistuneen kuninkaan raivoa. AO2 232.3
Sitä mukaa kuin Saulin viha Daavidia kohtaan yltyi, hän alkoi yhä kiihkeämmin vaania tilaisuutta hänen tappamiseensa, mutta kaikki hänen Herran voideltua vastaan laatimansa suunnitelmat raukesivat tyhjiin. Saul jättäytyi häntä hallitsevan pahan hengen valtaan, mutta Daavid luotti Häneen, joka on suuri neuvossa ja voimallinen auttamaan. »Herran pelko on viisauden alku» (Sanani. 9: 10), ja Daavid rukoili alati Jumalaa, että voisi kaikessa noudattaa hänen tahtoaan. AO2 232.4
Vapautuakseen kilpailijastaan kuningas »toimitti hänet luotansa ja teki hänet tuhannenpäämie- heksi. - - Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Daavidia.» Kansa havaitsi piankin, että Daavid oli pätevä ja hoiti kaikki hänelle uskotut tehtävät viisaasti ja taitavasti. Tämän nuoren miehen neuvot olivat viisaita ja tahdikkaita, ja niiden seuraaminen osoittautui turvalliseksi. Sen sijaan Saulin ratkaisut olivat ajoittain epäluotettavia, eivätkä hänen päätöksensä olleet viisaita. AO2 232.5
Vaikka Saul aina kärkkyikin tilaisuutta Daavidin tuhoamiseen, hän silti pelkäsi häntä, koska Herra niin ilmeisesti oli hänen kanssaan. Daavidin nuhteeton luonne vain kiihdytti kuninkaan vihaa, jolle jo Daavidin elämä ja läsnäolokin tuntui olevan moitteeksi, koska se niin jyrkästi poikkesi edukseen hänen omasta luonteestaan. Kateus teki Saulin onnettomaksi ja hänen nöyrän alamaisensa elämän uhatuksi. Miten sanomattoman paljon pahaa onkaan tämä huono luonteenpiirre aikaansaanut maailmassamme! Saulin sydämessä oli samaa vihollisuutta, mikä syttyi Kainissa hänen veljeään Aabelia vastaan, koska Aabelin teot olivat vanhurskaat ja Jumala hyväksyi hänet, ja hänen omat tekonsa olivat pahat eikä Herra voinut siunata häntä. Kateus juontuu ylpeydestä, ja mieleen pesiytyneenä se johtaa vihaan ja lopulta kostoon ja murhaan. Saatana ilmaisi oman luonteensa kiihottamalla Saulin vihaamaan raivoisasti sellaista, joka ei koskaan ollut tehnyt hänelle mitään pahaa. AO2 233.1
Kuningas piti tarkoin silmällä Daavidia toivoen pääsevänsä saattamaan hänet häpeään jonkin tahdittomuuden tai harkitsemattomuuden perusteella. Hän katsoi voivansa olla tyytyväinen vasta saatuaan nuorukaisen surmatuksi, niin että kansakin pitäisi hänen pahaa tekoaan oikeutettuna. Hän viritti ansan Daavidille kehottamalla tätä kiihdyttämään sotaa filistealaisia vastaan ja lupaamalla hänelle palkkioksi urhoollisuudestaan vanhimman tyttärensä. Tähän tarjoukseen Daavid vastasi vaatimattomasti: »Mikä minä olen, mikä on minun elämäni ja mikä on isäni suku Israelissa, että minä tulisin kuninkaan vävyksi?» Mutta kuningas ilmaisi taas vilpillisyytensä antamalla prinsessan vaimoksi toiselle. AO2 233.2
Saul sai toisen tilaisuuden juonitella kilpailijaansa vastaan, kun hänen nuorin tyttärensä Miikal rakastui Daavidiin. Tälle tarjottiin nyt Miikalin kättä sillä ehdol-la, että hän esittäisi todisteen tietyn vihollismäärän surmaamisesta. »Saul ajatteli kaataa Daavidin filistealaisten käden kautta», mutta Jumala suojeli palvelijaansa. Daavid palasi taistelusta voittajana ja pääsi kuninkaan vävyksi. »Saulin tytär Miikal rakasti häntä», ja raivostunut kuningas huomasi salahankkeensa vain korottaneen hänet, jonka hän halusi tuhota. Hän oli nyt entistä varmempi siitä, että tämä oli se mies, jonka Herra oli sanonut olevan häntä parempi ja joka nousisi valtaistuimelle hallitsemaan Israelia hänen sijastaan. Luopuen kaikesta teeskentelystään hän käski Joonatania ja hovin palvelijoita surmaamaan sen, jota hän vihasi. AO2 233.3
Joonatan ilmaisi kuninkaan aikeen Daavidille ja pyysi tätä pii- loutumaan niin kauaksi aikaa, että hän saisi pyydetyksi isäänsä säästämään Israelin vapauttajan hengen. Hän esitti kuninkaalle, mitä Daavid oli tehnyt pelastaakseen kansakunnan maineen ja jopa olemassaolon. Joka surmaisi sen, jota Jumala oli käyttänyt lyömään hajalle heidän vihollisen-sa, syyllistyisi hirveään rikokseen. Tämä kosketti kuninkaan omaatuntoa, ja hänen sydämensä heltyi. »Ja Saul vannoi: ‘Niin totta kuin Herra elää, häntä ei surmata.’» Daavid tuotiin Saulin luo, ja hän palveli hovissa entiseen tapaan. AO2 233.4
Kun israelilaisten ja filistealaisten välillä syttyi jälleen sota, oli Daavid johtamassa joukkojaan vihollista vastaan. Heprealaiset saivat suuren voiton, ja kansa ylisti hänen viisauttaan ja sankaruuttaan. Tämä lisäsi vain Saulin katkeruutta häntä kohtaan. Nuoren miehen taas kerran soittaessa kanneltaan kuninkaalle koko palatsin kaikuessa sen sulosoinnuista vihan puuska valtasi Saulin ja hän sinkosi keihään Daavidia kohti aikoen sillä naulita soittajan seinään. Mutta Herran enkeli työnsi kuolettavan aseen sivuun. Daavid pääsi pakenemaan kotiinsa. Saul lähetti paikalle miehiä väijymään ja aamulla hänen ulos tullessaan tappamaan hänet. AO2 234.1