»Ja Samuel kuoli, ja koko Israel kokoontui pitämään hänen valit - tajaisiaan, ja he hautasivat hänet hänen kotipaikkaansa Raamaan.» Israelin kansa piti Samuelin kuo-lemaa korvaamattomana menetyksenä. Suuri ja hyvä profeetta ja etevä tuomari oli vaipunut hautaan, ja kansa suri häntä syvästi ja koko sydämestään. Nuoruudestaan asti Samuel oli vaeltanut Israelin keskuudessa ehyin sydämin, ja vaikka Saul olikin valittu kuninkaaksi, Samuelin vaikutus säilyi voimakkaampana kuin hänen juuri profeetan uskollisuuden, kuuliaisuuden ja pyhittyneisyyden vuoksi. Raamatun mukaan hän jakoi oikeutta Israelille koko ikänsä. AO2 244.4
Verratessaan Saulin ja Samuelin vaellusta toisiinsa kansa huomasi tehneensä virheen halutessaan itselleen kuningasta, jottei poikettaisi ympärillä olevien kansojen käytännöstä. Monet pitivät yhteiskunnan tilaa huolestuttavana, sillä uskonnonvastainen jumalattomuus lisääntyi nopeasti. Hal-litsijan esimerkki vaikutti tietenkin laajalti, ja siksi Israelilla olikin syytä suruun, kun Samuel, Herran profeetta, oli kuollut. AO2 246.1
Kansakunta oli menettänyt perustajansa ja pyhien koulujensa esimiehen, mutta sen lisäksi oli nyt poissa henkilö, jonka puoleen kansa oli tottunut kääntymään suurine huolineen ja joka aina kansan parasta ajatellen oli esittä-nyt sen asiat Jumalalle. Samuelin toimiessa kansan välimiehenä se oli tuntenut olonsa turvalliseksi, sillä »vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras» (Jaak. 5: 16). Nyt kansasta tuntui, että Jumala oli hylkäämässä heidät. Kuningas ei näyttänyt paljonkaan puuttuvan aivan hullusta. Oikeus oli vääristynyt, ja järjestys oli muuttunut sekavuudeksi. Jumala päästi iäkkään palvelijansa lepoon ajankohtana, jolloin sisäiset kiistat raastoivat kansakuntaa ja jolloin Jumalan tahdon mukaisia Samuelin neuvoja tunnuttiin tarvittavan eniten. Katkerin mielin saattoväki katseli hänen hiljaista lepopaikkaansa muistellen omaa mielettömyyttään, joka sai kansan hylkäämään hänet hallitsijanaan. Olihan hän ollut niin läheisessä yhteydessä taivaaseen, että näytti kytkevän koko Israelin Herran valtaistuimeen. Samuel oli opettanut heitä rakastamaan ja tottelemaan Jumalaa, mutta nyt hänen poistuttuaan kansa tunsi jääneensä saatanaan liittyneen kuninkaan armoille, joka erottaisi heidät Jumalasta ja taivaasta. AO2 246.2
Daavid ei päässyt Samuelin hautajaisiin mutta suri häntä yhtä syvästi ja lämpimästi kuin uskollinen poika konsanaan häntä uhrautuvasti rakastanutta isäänsä. Hän tiesi, että Samuelin kuoleman jälkeen Saul jatkaisi toimintaansa entistä hillittömämmin, ja tunsi olevansa nyt turvattomampi kuin profeetan eläessä. Saulin huomion ollessa kiintyneenä Sa-muelin poismenon suremiseen Daavidille tarjoutui tilaisuus hakeutua parempaan turvapaikkaan, ja niin hän siirtyi Paaranin erämaahan. Siellä hän sepitti psalmit satakaksikymmentä ja satakaksikymmentäyksi. Tuntiessaan autiomaassa kipeästi profeetan poismenon ja kuninkaan vihollisuuden hän lauloi: AO2 246.3
»Apu minulle tulee Herralta,
joka on tehnyt
taivaan jamaan.
Hän ei salli
sinun jalkasi horjua,
sinun varjelijasi ei torku.
Katso, hän, joka
Israelia varjelee, AO2 246.4
ei torku eikä nuku -
Herra varjelee sinut
kaikesta pahasta,
hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun
lähtemisesi ja tulemisesi,
nyt ja iankaikkisesti.» Ps. 121: 2-8. AO2 247.1