Tuntiessaan kuoleman lähestyvän Daavid ajatteli yhä huolekkaasti Salomoa ja Israelin valtakuntaa, jonka hyvinvointi pakostakin riippui niin suuresti sen kuninkaan uskollisuudesta. Hän käski »poikaansa Salomoa sanoen: ‘Minä menen kaiken maailman tietä; ole luja ja ole mies. Ja noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitänsä ja noudatat hänen säädöksiänsä, käskyjänsä, oikeuksiansa ja todistuksiansa, että menestyisit kai- kessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt; että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka hän minusta puhui: »Jos sinun poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että vaeltavat minun edessäni uskollisesti, kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, niin on mies sinun suvustasi aina oleva Israelin valtaistuimella»’» (1 Kun. 2: 1-4). AO2 331.2
»Daavidin viimeiset sanat», jotka on merkitty muistiin, ovat laulu - laulu josta henkii luottamusta, ylevää periaatetta ja kuolematonta uskoa: AO2 332.1
»Näin puhuu Daavid,
Iisain poika,
näin puhuu korkealle
korotettu mies,
Jaakobin Jumalan voideltu,
ihana Israelin ylistysvirsissä:
‘ Herran Henki on puhunut
minulle: - -
»Joka hallitsee ihmistä
vanhurskaasti,
joka hallitsee Jumalan pelossa,
hän on niinkuin huomenhohde
auringon noustessa
pilvettömänä aamuna,
kun maa kirkkaassa valossa
vihannoi sateen jälkeen.»
Eikö minun sukuni
ole näin Jumalan edessä?
Sillä hän on tehnyt minun
kanssani iankaikkisen liiton,
kaikin puolin taatun ja vakaan.
Hän antaa versoa minulle
kaiken autuuden
ja kaiken ilon.’» 2 Sam. 23: 1-5. AO2 332.2