Bileamin haaveet rikkaudesta ja arvon ylennyksestä olivat rauenneet tyhjiin. Hän oli joutunut kuninkaan epäsuosioon ja tiesi pahoittaneensa Jumalankin mielen. Pettyneenä hän palasi nyt tuolta omavalintaiselta retkeltään. Hänen saavuttuaan kotiinsa Jumalan Henki päästi hänestä valvovan otteensa, ja jonkin aikaa hillittynä ollut ahneus sai hänestä taas yliotteen. Hän oli valmis turvautumaan mihin keinoihin tahansa saadakseen Baalakin lupaaman palkkion. Bileam tiesi, että israelilaisten menestyksen ja hy-vinvoinnin ehtona oli heidän kuuliaisuutensa Jumalalle ja ettei heitä saatu voitetuiksi muutoin kuin houkuttelemalla heidät tekemään syntiä. Niinpä hän päätti pyrkiä Baalakin suosioon selittämällä mooabilaisille, miten he voisivat saada kirouksen kohtaamaan Israelia. AO2 53.2
Viipymättä hän palasi Mooabin maahan ja esitti suunnitelmansa kuninkaalle. Mooabilaiset itsekin olivat vakuuttuneita siitä, että Jumala varjelisi Israelia niin kauan kuin tämä pysyisi hänelle uskollisena. Bileamin suunnitelman mukaan heidät oli erotettava Jumalasta viettelemällä heidät palvelemaan epäjumalia. Jos heidät saataisiin yhtymään Baalin ja Astarten irstaaseen palvontaan, heidän kaikkivoivasta Suojelijastaan tulisi heidän vihollisensa, ja ympärillä asuvat villit ja sotaisat kansat pystyisivät piankin kukistamaan heidät. Kuningas piti suunnitelmaa hyvänä, ja Bileam jäi itse auttamaan sen toteuttamista. AO2 53.3
Bileam sai nähdä saatanallisen juonensa onnistuvan. Hän sai nähdä, miten Jumalan kirous kohtasi Israelia ja miten tuhannet kuolivat hänen tuomionsa alaisina. Mutta jumalallinen oikeus, joka rankaisi Israelissa ilmenevän synnin, ei säästänyt kiusaajiakaan. Israelin ja midianilaisten välisessä sodassa Bileam sai surmansa. Hän oli aavistanut loppunsa lähestyvän huudahtaessaan: »Suotakoon minun kuolla oikeamielisten kuolema, olkoon minun loppuni niinkuin heidän.» Mutta hän ei ollut halunnut elää vanhurskaan tavalla, ja niin hän sai kokea Jumalan vihollisten kohtalon. AO2 53.4
Bileamin ja Juudaksen kohtalo muistuttaa toisiaan samoin kuin heidän luonteensakin. Kumpikin yritti palvella samalla kertaa Jumalaa ja mammonaa, mutta molemmat epäonnistuivat pahoin. Bileam tunnusti oikean Jumalan ja sanoi palvelevansa häntä. Juudas puolestaan uskoi, että Jeesus oli Messias, ja liittyi hänen seuraajiinsa. Mutta Bileam toivoi saavut-tavansa Herran palvelemisella rikkautta ja maailmallista kunniaa. Tässä epäonnistuttuaan hän kompastui, lankesi ja murtui. Samoin Juudas toivoi saavansa Kristuksen yhteydessä rikkautta ja korkean aseman siinä maailmallisessa valtakunnassa, jonka hän uskoi Messiaan perustavan. Toi- veittensa rauettua hän luopui ja joutui perikatoon. Sekä Bileam että Juudas olivat saaneet suuren valon ja erikoisia etuoikeuksia, mutta yksi ainoa hellitty synti myrkytti koko luonteen ja aiheutti heidän perikatonsa. AO2 53.5
On vaarallista jättää yhtäkään epäkristillistä piirrettä sydämeen. Yksikin hellitty synti turmelee vähitellen luonteen ja alistaa kaikki sen jalot kyvyt jonkin pahan himon valtaan. Yhdenkin suojavartion poistaminen omastatunnosta, yhdellekin pahalle tavalle periksi antaminen tai yhdenkin vaativan velvollisuuden laiminlyöminen murtaa sielun varustukset ja päästää saatanan sisälle eksyttämään meitä. Olemme turvassa vain silloin, kun päivittäin rukoi-lemme vilpittömästi Daavidin tavoin: »Herra, neuvo minulle tiesi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua.» Silloin »minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju» (Ps 25: 4,5; 17: 5). AO2 54.1