Kerran vielä Hanna matkasi miehensä kanssa Siiloon. Siellä hän esitti papille Jumalan nimessä kalliin lahjansa sanoen: »Tätä poikaa minä rukoilin; Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin. Sentähden myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi elinpäiviksensä hän olkoon Herralle annettu.» Tämän vaimon usko ja hartaus vaikuttivat Eeliin syvästi. Liiankin peräänantavana isänä hän kauhistuen ja häveten katseli, miten suuren uhrin tämä äiti antoi luopumalla ainoasta lapsestaan pyhittääkseen hänet Jumalan palvelukseen. Häntä hävetti hänen oma itsekäs rakkautensa, ja kunnioittavasti hän kumartui rukoilemaan Herraa. AO2 162.5
Äidin sydän oli tulvillaan iloa ja ylistystä, ja hän halusi sydämestään kiittää Jumalaa. Innoituksen henki valtasi hänet, »ja Hanna rukoili ja sanoi: AO2 164.1
’Minun
sydämeni riemuitsee Herrassa;
minun sarveni kohoaa
korkealle Herrassa.
Minun suuni on avartunut
vihollisiani vastaan,
sillä minä iloitsen sinun
avustasi.
Ei kukaan ole pyhä
niinkuin Herra;
paitsi sinua ei ole yhtäkään,
eikä ole kalliota
meidän Jumalamme vertaista.
Älkää yhä ylpeitä puhuko,
älköön suustanne lähtekö
julkeita sanoja;
sillä Herra on
kaikkitietävä Jumala,
hänen edessänsä
punnitaan teot. - -
Herra antaa kuoleman
ja antaa elämän,
hän vie alas tuonelaan
ja tuo ylös jälleen.
Herra köyhdyttää
ja rikastuttaa,
hän alentaa ja ylentää.
Hän tomusta nostaa halvan,
hän loasta korottaa köyhän,
pannaksensa heidät
ruhtinasten rinnalle
ja antaaksensa heidän periä
kunniasijat.
Sillä maan tukipylväät
ovat Herran,
hän on asettanut
niiden päälle maanpiirin.
Hän varjelee
hurskastensa jalat,
mutta jumalattomat hukkuvat
pimeyteen;
sillä mies ei omalla voimallaan
mitään voi.
Jotka taistelevat
Herraa vastaan,
ne joutuvat kauhun valtaan;
hän jylisee taivaasta
heidän ylitsensä.
Herra tuomitsee maan ääret;
hän antaa vallan
kuninkaallensa ja
korottaa korkealle
voideltunsa sarven.’» AO2 164.2
Hannan sanat olivat profeetallisia ja sisälsivät ennustuksen sekä Daavidista, joka hallitsisi Israelin kuninkaana, että Messiaasta, Herran Voidellusta. Viitaten laulussaan ensin julkeaan ja riidanhaluiseen naiseen hän siirtyi kuvailemaan Jumalan vihollisten kukistumista ja hänen lunastettujensa lopullista riemuvoittoa. AO2 164.3
Siilosta Hanna palasi hiljaisesti kotiinsa Raamaan jätettyään Samuelin ylipapin opetuksen alaisena kasvatettavaksi palvelemaan Jumalan huoneessa. Heti lapsen alettua ymmärtää jotakin äiti oli opettanut häntä rakastamaan ja kunnioittamaan Jumalaa sekä pitämään itseään Herralle kuuluvana. Kaikesta tutusta ja lähellä olevasta hän oli koettanut johtaa hänen ajatuksiaan Luojaan. Mutta lapsestaan erossa ollessaankaan äiti ei lakannut huolehti-masta hänestä. Hän muisti Samuelia joka päivä rukouksissaan. Joka vuosi hän teki hänelle omin käsin palveluksessa käytettävän kasukan, ja kun hän miehensä kanssa kävi yhteisillä juhlilla Siilossa, hän antoi sen lapselleen muistoksi rakkaudestaan. Tuota pientä viittaa kutoessaan hän oli aina rukoillut, että poika pysyisi puhtaana, jalona ja rehellisenä. Hän ei pyytänyt pojalleen maailmallista suuruutta vaan anoi hartaasti hänelle sitä suuruutta, jota taivaassa arvostetaan, ja sitä että hän eläisi kunniaksi Jumalalle ja siunaukseksi lähimmäisilleen. AO2 164.4
Hannan uskollisuus tuli runsaasti palkituksi, ja se rohkaisee toisiakin seuraamaan hänen esimerkkiään. Jokaiselle äidille on annettu tavattoman arvokkaita ti-laisuuksia, ja hänen hoitoonsa on uskottu rajattoman kalliita arvoja. Naiset ovat tottuneet pitämään toistuvia arkitoimiaan uuvuttavana raatamisena, mutta se oli käsi-tettävä suureksi ja jaloksi työksi. Äidin etuoikeutena on vaikutuksellaan olla siunaukseksi maailmalle, ja siinä yhteydessä hän saa itsekin kokea iloa. Hän saattaa aukoa lastensa kuljettaviksi suoria polkuja, jotka milloin aurinkoisina, milloin varjoisina johtavat lopulta taivaan kirkkauteen. Mutta äiti voi toivoa saavansa muovatuksi lastensa luonnetta jumalallisen esikuvan kaltaiseksi vain pyrkimällä omassa elämässään noudattamaan Kristuksen opetuksia. Maailma on täynnä turmelevaa vaikutusta. Muodit ja tavat vetävät nuoria väkevästi niitä seuraamaan. Ellei äiti velvollisuutensa mukaisesti opeta, ohjaa ja hillitse lapsiaan, nämä omaksuvat luontaisesti pahan ja luopuvat hyvästä. Sanokoon jokainen äiti usein Vapahtajalle rukoillessaan: »Opeta meille, miten meidän on meneteltävä lapsemme kanssa ja mitä hänelle on tehtävä.» Kun hän ottaa vaarin Jumalan sanan opetuksista, annetaan hänelle viisautta silloin kun hän tarvitsee sitä. AO2 165.1