Sanansaattajia lähetettiin Jesajan luo ilmoittamaan hänelle neuvottelun tuloksesta. »Hädän, kurituksen ja häväistyksen päivä on tämä päivä», lähetti kuningas sanomaan. »Ehkä Herra, sinun Jumalasi, kuulee Rabsaken sanat, joilla hänen herransa, Assurin kuningas, on lähettänyt hänet herjaamaan elävää Jumalaa, ja rankaisee häntä näistä sanoista, jotka Herra, sinun Jumalasi, on kuullut. Niin kohota nyt rukous jäännöksen puolesta, joka vielä on olemassa» (jakeet 3, 4). AO3 180.1
»Kuningas Hiskia ja profeetta Jesaja, Aamoksen poika, rukoilivat tämän tähden ja huusivat taivaan puoleen» (2 Aikak. 32: 20). AO3 180.2
Jumala vastasi palvelijainsa rukouksiin. Jesaja sai kerrottavakseen Hiskialle sanoman: »Näin sanoo Herra: Älä pelkää niitä sanoja, jotka olet kuullut ja joilla Assurin kuninkaan poikaset ovat häväisseet minua. Katso, minä annan häneen mennä sellaisen hengen, että hän palaa omaan maahansa. Ja minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassansa» (2 Kun. 19: 6, 7). AO3 180.3
Poistuttuaan Juudan päämiesten luota Assyrian edustajat menivät suoraan kuninkaansa luo, joka oli oman joukkoosastonsa kanssa torjumassa egyptiläisten mahdollista lähestymistä. Kuultuaan heidän raporttinsa Sanherib »kirjoitti myös kirjeen herjatakseen Herraa, Israelin Jumalaa, ja puhuakseen häntä vastaan; siinä sanottiin näin: ‘Niinkuin muiden maiden kansain jumalat eivät ole pelastaneet kansojansa minun käsistäni, niin ei Hiskiankaan Jumala ole pelastava kansaansa minun käsistäni’» (2 Aikak. 32:17). AO3 180.4
Tähän kerskuvaan uhkaukseen liittyi vielä viesti: »Älä anna Jumalasi, johon sinä luotat, pettää itseäsi äläkä ajattele: Jerusalem ei joudu Assurin kuninkaan käsiin. Olethan kuullut, mitä Assurin kuninkaat ovat tehneet kaikille maille, kuinka he ovat vihkineet ne tuhon omiksi. Ja sinäkö pelastuisit! Ovatko kansain jumalat pelastaneet niitä, jotka minun isäni ovat tuhonneet: Goosania, Harrania, Resefiä ja Telassarin edeniläisiä? Missä on Hamatin kuningas ja Arpadin kuningas, Sefarvaimin kaupungin, Heenan ja Ivvan kuningas?’» (2 Kun. 19:10-13). AO3 180.5
Kun Juudan kuningas sai tuon solvaavan kirjeen, hän vei sen temppeliin ja »levitti sen Herran eteen» (jae 14). Sitten hän rukoili vahvasti uskoen apua taivaasta, että maan kansat saisivat tietää, että heprealaisten Jumala vielä eli ja hallitsi. Nyt oli kyseessä Herran kunnia, ja hän yksin saattoi vapauttaa kansansa. AO3 180.6
»Herra, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat», Hiskia rukoili, »sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntain Jumala; sinä olet tehnyt taivaan ja maan. Herra, kallista korvasi ja kuule; Herra, avaa silmäsi ja katso. Kuule Sanheribin sanat, kuinka hän lähetti tuon miehen herjaamaan elävää Jumalaa. Se on totta, Herra, että Assurin kuninkaat ovat hävittäneet kansat ja heidän maansa. Ja he ovat heittäneet heidän jumalansa tuleen; sillä ne eivät olleet jumalia, vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, ja sentähden he voivat hävittää ne. Mutta pelasta nyt meidät, Herra, meidän Jumalamme, hänen käsistänsä, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, yksin olet Jumala» (2 Kun. 19:15-19). AO3 180.7
»Kuuntele, Israelin paimen.
Sinä, joka johdat Joosefia
niinkuin lammaslaumaa,
sinä, jonka valtaistuinta
kerubit kannattavat,
ilmesty kirkkaudessasi.
Efraimin, Benjaminin ja
Manassen edessä
herätä voimasi,
tule meidän avuksemme.
Jumala, saata meidät
entisellemme, valista kasvosi,
niin me autetuiksi tulemme.
Herra, Jumala Sebaot,
kuinka kauan sinä
annat vihasi suitsuta,
kun sinun kansasi rukoilee?
Sinä olet syöttänyt heille
kyynelten leipää,
olet juottanut heille
maljoittain kyyneleitä;
olet pannut meidät riidaksi
naapureillemme,
meidän vihollisemme
Pilkkaavat meitä.
Jumala Sebaot,
saata meidät entisellemme,
valista kasvosi,
niin me autetuiksi tulemme.
Sinä siirsit viinipuun Egyptistä,
sinä karkoitit pakanat
ja istutit sen.
Sinä raivasit sille sijan,
ja se juurtui ja täytti maan.
Se peitti vuoret varjollansa,
ja oksillansa Jumalan setrit.
Se levitti köynnöksensä
mereen asti ja vesansa
Eufratvirtaan saakka.
Miksi sinä särjit aidan
sen ympäriltä,
niin että kaikki
tienkulkijat sitä repivät?
Metsäkarju sitä jyrsii,
ja kedon eläimet sitä syövät.
Jumala Sebaot,
käänny takaisin,
katso alas taivaasta ja näe;
ota hoitaaksesi tämä viinipuu
ja suojaa se, minkä sinun
oikea kätesi istutti,
tämä taimi, jonka kasvatit
suureksi itseäsi varten. -
Suo meidän elää, niin me
huudamme sinun nimeäsi
avuksemme.
Herra, Jumala Sebaot,
saata meidät entisellemme,
valista kasvosi,
niin me autetuiksi tulemme.» Ps. 80. AO3 181.1
Se mitä Hiskia rukoili Juudan ja heidän ylimmän Hallitsijansa kunnian puolesta, oli Jumalan mielen mukaista. Temppelin vihkimisrukouksessaan Salomo oli pyytänyt Herraa hankkimaan oikeuden »kansallensa Israelille, kunkin päivän tarpeen mukaan, niin että kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Ju- mala eikä muuta jumalaa ole» (1 Kun. 8: 59, 60). Herra oli osoittava suosiotaan varsinkin sodan aikoina tai vihollisjoukon ahdistaessa, jolloin Israelin päämiesten tuli käydä sisälle Herran rukoushuoneeseen ja anoa vapautusta (jakeet 33, 34). AO3 181.2