Vielä silloinkin, kun lähestyvän tuhon sanomia julistettiin päämiehille ja kansalle, heidän hallitsijansa Joojakim kulutti aikaansa itsekkäisiin huvituksiin, vaikka hänen olisi pitänyt toimia viisaana hengellisenä johtajana ja olla ensimmäisenä tunnustamassa syntejään ja suorittamassa uudistusta ja hyviä tekoja. »Minä rakennan itselleni tilavan talon», hän suunnitteli, »ja avarat yläsalit», ja aikoi »laudoittaa sen setripuulla ja maalauttaa punavärillä» (Jer. 22: 14). Ja niin hän rakensikin sen - petoksella hankituin varoin ja sorrettujen työvoimalla. AO3 224.4
Tämä vihoitti profeetan, ja Herra innoitti hänet julistamaan tuomion tälle uskottomalle hallitsijalle. »Voi häntä», hän julisti, »joka ei vanhurskaudella taloansa rakenna eikä yläsalejansa oikeudella; joka ilmaiseksi teettää työtä lähimmäisellään eikä anna hänelle hänen palkkaansa. — Siksikö sinä olet kuningas, että sinulla on into setripuuhun? Eikö sinun isäsikin syönyt ja juonut ja kuitenkin ollut oikeuden ja vanhurskauden tekijä? Ja silloin hänen kävi hyvin. Hän hankki oikeuden kurjalle ja köyhälle; silloin kaikki kävi hyvin. Eikö tämä juuri ole minun tuntemistani, sanoo Herra? Mutta sinun silmäsi ja sydämesi eivät pyydä muuta kuin omaa voittoasi, muuta kuin vuodattaa viatonta verta ja harjoittaa väkivaltaa ja sortoa. Sentähden, näin sanoo Herra Joojakimista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta: Ei hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta: ‘Voi veljeni! Voi sisareni!’ Ei hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta: ‘Voi herramme! Voi hänen loistoansa!’ Hänet haudataan niinkuin aasi haudataan: raahataan pois ja viskataan Jerusalemin porttien tuolle puolen» (jakeet 13-19). AO3 224.5