Niiden israelilaisten joukossa, jotka vietiin vankeina Babyloniin seitsemänkymmenen vankeusvuoden alussa, oli säädyllisiä isänmaanystäviä, jotka pysyivät teräksenlujina periaatteissaan. He eivät olleet itsekkyyden turmelemia vaan pikemmin valmiita palvelemaan Jumalaa maksoi mitä maksoi. Vankeutensa maassa näiden miesten oli määrä toteuttaa Jumalan tarkoitusta levittämällä pakanakansojen keskuuteen Herran tuntemuksesta saatavia siunauksia. Heidän tuli olla hänen edustajiaan. He eivät koskaan saaneet tehdä myönnytyksiä epäjumalanpalvelijoille, vaan heidän oli pidettävä kunniaasianaan uskoaan ja mainettaan elävän Jumalan palvelijoina. Tämän kaiken he tekivätkin. Menestyksen niin kuin vastusten päivinäkin he kunnioittivat Jumalaa, ja Jumala kunnioitti heitä. AO3 256.1