Kuninkaan ollessa vielä juhlasalissa niiden ympäröimänä, joiden tuomio oli julistettu, sanansaattaja ilmoittaa hänelle, »että hänen kaupunkinsa on valloitettu», vaikka hän luuli olevansa vihollisen saavuttamattomissa; »kahlauspaikat vallatut — ja sotamiehet kauhun vallassa» (jakeet 31, 32). Kuninkaan ja hänen ylimystensä vielä juodessa Herran pyhistä astioista ja ylistäessä hopeisia ja kultaisia jumaliaan olivat meedialaiset ja persialaiset siirtäneet Eufratvirran pois uomastaan ja päässeet siten marssimaan suoraan vartioimattoman kaupungin sydämeen. Kyyroksen joukot olivat nyt palatsin muurien juurella, ja kaupungissa oli vihollisen sotilaita, niin kuin se olisi täytetty »heinäsirkoilla» (jae 14). Heidän voitonhuutonsa kajahtelivat hätääntyneiden remuajien epätoivoista kirkunaakin kovemmin. AO3 289.5
»Samana yönä tapettiin Belsassar, kaldealaisten kuningas», ja valtaistuimelle nousi ulkomaalainen hallitsija. AO3 289.6
Heprealaiset profeetat olivat selvästi puhuneet siitä, millä tavoin Babylon kukistuisi. Jumalan näytettyä heille tulevien aikojen tapahtumia he olivat huudahtaneet: »Kuinka onkaan valloitettu Seesak, vallattu se, jota ylisti kaikki maa! Kuinka onkaan Baabelista tullut kauhistus kansojen seassa!» »Kuinka rikottu ja särjetty onkaan se vasara, joka löi koko maanpiiriä! Kuinka onkaan Baabel tullut kauhistukseksi kansojen seassa!» »Huuto käy: ‘Baabel on valloitettu!’ ja maa vapisee, parku kuuluu kansoissa.» AO3 289.7
»Äkisti on Baabel kaatunut ja murskaantunut. Sillä hävittäjä käy Baabelin kimppuun, ja sen sankarit vangitaan, heidän jousensa murretaan; sillä Herra on koston Jumala: hän maksaa tarkoin. Minä juovutan sen ruhtinaat ja tietäjät, sen käskynhaltijat, päämiehet ja sankarit; ja he nukkuvat ikuiseen uneen eivätkä enää heräjä, sanoo Kuningas; Herra Sebaot on hänen nimensä.» AO3 290.1
»Minä viritin sinulle pyydyksen, ja niin sinut, Baabel, vangittiin tietämättäsi. Sinut tavattiin ja otettiin kiinni, sillä Herraa vastaan sinä ryhdyit taisteluun. Herra avasi asehuoneensa ja toi ulos vihansa aseet. Sillä Herra, Herra Sebaot, on tekevä työnsä kaldealaisten maassa. - - AO3 290.2
»Näin sanoo Herra Sebaot: Sorrettuja ovat niin israelilaiset kuin Juudan miehet, ja kaikki heidän vangitsijansa pitävät heitä kiinni, he eivät tahdo päästää heitä irti. Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot on hänen nimensä. Hän ajaa heidän asiansa, tuo rauhan maan päälle, mutta Baabelin asukkaille vavistuksen» (Jer. 51: 41; 50: 23, 46; 51: 8, 56, 57; 50: 24, 25, 33, 34). AO3 290.3
Näin toteutui sekin ennustus, että »Baabelin leveä muuri hajotetaan maahan, ja sen korkeat portit poltetaan tulella». Näin lopetti Herra Sebaot »julkeitten kopeuden» ja painoi »maahan väkivaltaisten ylpeyden. — Ja Baabelin, valtakuntain kaunistuksen, kaldealaisten ylpeyden ja loiston» kävi niin kuin Sodoman ja Gomorran - siitä tuli iäksi kirottu paikka. »Ei sitä ikinä enää asuta», oli Herra julistanut, »autioksi jää se polvesta polveen; ei arabialainen sinne telttaansa tee, eivätkä paimenet siellä laumaansa lepuuta. Erämaan eläimet lepäävät siellä, sen huoneet ovat täynnä huuhkajia, kamelikurjet asuvat siellä, ja metsänpeikot siellä hyppelevät. Sakaalit ulvovat sen palatseissa, aavikkosudet huvilinnoissa. - Minä teen sen tuonenkurkien perinnöksi ja vesirämeeksi, minä lakaisen sen pois hävityksen luudalla, sanoo Herra Sebaot» (Jer. 51: 58; Jes. 13:11,19-22; 14: 23). AO3 291.1
Babylonian viimeiselle hallitsijalle, kuten esikuvallisesti jo sen ensimmäisellekin, oli jumalallinen Tarkkailija julistanut tuomionsa: »Sinulle, kuningas, - julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois» (Dan. 4: 31). AO3 291.2
»Astu alas ja istu tomuun,
sinä neitsyt,tytär Baabel,
istu maahan
valtaistuinta vailla - -.
Istu äänetönnä
ja väisty pimeään,
sinä Kaldean tytär;
sillä ei sinua enää kutsuta
valtakuntien valtiattareksi.
Minä vihastuin kansaani,
annoin häväistä perintöni,
minä annoin heidät
sinun käsiisi;
et osoittanut sinä heille
sääliä - -.
Ja sinä sanoit:
‘Iäti minä olen valtiatar’,
niin ettet näitä mieleesi pannut,
et loppua ajatellut.
Mutta nyt kuule tämä,
sinä hekumassaeläjä,
joka istut turvallisena,
joka sanot sydämessäsi:
‘Minä, eikä ketään muuta!
Minä en ole leskenä istuva
enkä lapsettomuudesta tietävä.’
Mutta nämä molemmat
tulevat sinun osaksesi
äkisti, yhtenä päivänä:
lapsettomuus ja leskeys;
ne kohtaavat sinua täydeltänsä,
huolimatta velhouksiesi
paljoudesta,
loitsujesi suuresta voimasta.
Sinä luotit pahuuteesi,
sinä sanoit:
‘Ei kukaan minua näe.’
Sinun viisautesi ja tietosi,
ne sinut eksyttivät,
ja niin sinä sanoit sydämessäsi:
‘Minä, eikä ketään muuta!’
Sentähden kohtaa
sinua onnettomuus,
jota et osaa manata pois;
sinut yllättää tuho,
josta et lunnailla pääse.
Äkkiä kohtaa sinua perikato,
aavistamattasi.
Astu nyt esiin loitsuinesi
ja paljoine velhouksinesi,
joilla olet vaivannut itseäsi
nuoruudestasi asti;
ehkä hyvinkin saat avun,
ehkä herätät pelkoa.
Sinä olet väsyttänyt itsesi
paljolla neuvottelullasi.
Astukoot esiin
ja auttakoot sinua
taivaan mittaajat,
tähtien tähystäjät,
jotka kuu kuulta ilmoittavat,
mitä sinulle tapahtuva on.
Katso, he ovat
kuin kuivat korret;
he eivät pelasta henkeään
liekin vallasta. —
Ei kukaan sinua pelasta.» Jes. 47:1-15. AO3 292.1