Nehemia, joka oli heprealaisia pakkosiirtolaisia, oli saanut osakseen kunniaa ja vaikutusvaltaisen aseman Persian hovissa. Kuninkaan juomanlaskijana hän pääsi vapaasti tämän puheille. Asemansa, kykyjensä ja uskollisuutensa perusteella hänestä oli tullut yksinvaltiaan ystävä ja neuvonantaja. Kuninkaan suosiosta huolimatta, vaikka siihen liittyikin loistoa ja komeutta, hän ei unohtanut Jumalaansa eikä kansaansa. Hänen syvin mielenkiintonsa kohdistui Jerusalemiin; hänen toiveensa ja ilonsa keskittyivät sen hyvinvointiin. Tämän miehen välityksellä, jota hänen oleskelunsa Persian hovissa valmisti vastaiseen tehtäväänsä, Jumala aikoi siunata kansaansa, heprealaisia, heidän isiensä maassa. AO3 351.1