Profeetallisin näkemyksin sai Daavid, Jumalan voitelema, edeltä todeta Kristuksen tulemuksen olevan »niinkuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna» (2 Sam. 23: 4). Ja Hoosea todisti: »Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko» (Hoos. 6: 3). Hiljaisesti ja lempeästi levittäytyy päivänvalo aamulla yli maan hälventäen pimeyden varjon ja herättäen maan eloon. Näin oli myös vanhurskauden Aurinko nouseva, »parantuminen sen siipien alla» (Mal. 4: 2). Ja niille kansanjoukoille, »jotka asuvat kuoleman varjon maassa, — loistaa valkeus» (Jes. 9: 1). AO3 388.1
Profeetta Jesaja sai katsella haltioissaan tätä ihanaa vapautusta ja huudahti: AO3 388.2
»Lapsi on meille syntynyt,
poika on meille annettu,
jonka hartioilla on herraus,
ja hänen nimensä on:
Ihmeellinen neuvonantaja,
Väkevä Jumala,
Iankaikkinen isä,
Rauhanruhtinas.
Herraus on oleva suuri
ja rauha loppumaton
Daavidin valtaistuimella
ja hänen valtakunnallansa;
se perustetaan ja vahvistetaan
tuomiolla ja vanhurskaudella
nyt ja iankaikkisesti.
Herran Sebaotin kiivaus
on sen tekevä.» Jes. 9: 6, 7. AO3 388.3
Israelin historian myöhempinä vuosisatoina ennen Lunastajan tuloa ymmärrettiin yleisesti, että myös seuraava ennustus viittasi Messiaan tulemukseen: »Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.» »Herran kunnia ilmestyy», oli profeetta ennustanut, »kaikki liha saa sen nähdä» (Jes. 49: 6; 40: 5). Tästä ihmisten valkeudesta Johannes Kastaja todisti myöhemmin niin rohkeasti ja julisti: »Minä olen huutavan ääni erämaassa: ‘Tehkää tie tasaiseksi Herralle’, niinkuin profeetta Esaias on sanonut» (Joh. 1: 23). AO3 388.4
Kristukselle annettiin profeetallinen lupaus: »Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle, - näin sanoo Herra: — Minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat, sanomaan vangituille: ‘Käykää ulos!’ ja pimeässä oleville: ‘Tulkaa esiin!’ — Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille» (Jes. 49: 7-10). AO3 388.5
Juudan kansan keskuudessa oli uskollisia sen pyhän sukuhaaran jälkeläisiä, jotka olivat säilyttäneet tiedon Jumalasta, ja nämä vahvistivat uskoaan mietiskelemällä näitä ja muita samankaltaisia raamatunkohtia. He iloitsivat sanomattomasti lukiessaan hänestä, jonka Herra voitelisi »julistamaan ilosanomaa nöyrille» sekä »julistamaan Herran otollista vuotta» (Jes. 61: 1, 2). Toisaalta suru täytti heidän mielensä, kun he ajattelivat niitä kärsimyksiä, joita hänen täytyisi kestää täyttäessään jumalallista tarkoitusta. Nöyrin ja hartain mielin he lukivat profeetallisesta kirjakääröstä sanat: AO3 388.6
»Kuka uskoo
Meidän saarnamme,
kenelle Herran käsivarsi
ilmoitetaan?
Hän kasvoi Herran edessä
niinkuin vesa,
niinkuin juuri kuivasta maasta.
Ei ollut hänellä vartta
eikä kauneutta;
me näimme hänet,
mutta ei ollut hänellä muotoa,
johon me olisimme
mielistyneet.
Hän oli ylenkatsottu,
ihmisten hylkäämä,
kipujen mies
ja sairauden tuttava,
jota näkemästä kaikki
kasvonsa peittivät,
halveksittu, jota emme
minäkään pitäneet.
Mutta totisesti,
meidän sairautemme
hän kantoi,
meidän kipumme
hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna,
Jumalan lyömänä ja
vaivaamana.
Mutta hän on haavoitettu
meidän rikkomustemme
tähden,
runneltu meidän pahain
tekojemme tähden.
Rangaistus oli hänen päällänsä,
että meillä rauha olisi,
ja hänen haavainsa kautta
me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki
eksyksissä niinkuin lampaat,
kukin meistä
poikkesi omalle tielleen.
Mutta Herra heitti hänen
Päällensä
kaikkien meidän
syntivelkamme.
Häntä piinattiin
ja hän alistui siihen
eikä suutansa avannut;
niinkuin karitsa,
joka teuraaksi viedään,
niinkuin lammas,
joka on ääneti
keritsijänsä edessä,
niin ei hän suutansa avannut.
Ahdistettuna ja tuomittuna
hänet otettiin pois,
mutta kuka
hänen polvikunnastaan
sitä ajatteli?
Sillä hänet temmattiin pois
elävien maasta;
minun kansani rikkomuksen
tähden
kohtasi rangaistus häntä.
Hänelle annettiin hauta
jumalattomain joukossa;
mutta rikkaan tykö
hän tuli kuoltuansa,
sillä hän ei ollut
vääryyttä tehnyt
eikä petosta ollut
hänen suussansa.» Jes. 53:1-9. AO3 389.1
Herra itse julisti Vapahtajan kärsimyksestä Sakarjan välityksellä: »Heräjä, miekka, minun paimentani vastaan ja minun lähintä miestäni vastaan» (Sak. 13: 7). Syntisen ihmisen sijaisena ja takaajana Kristuksen oli kärsittävä jumalallisen oikeuden mukaisesti. Hänen oli ymmärrettävä, mitä oikeus merkitsi. Hänen oli tiedettävä, mitä syntiselle merkitsee seisominen Jumalan edessä ilman välittäjää. AO3 390.1
Psalmistan julistamana Lunastaja oli ennustanut itsestään: AO3 390.2
»Häväistys on särkenyt
minun sydämeni,
minä olen käynyt heikoksi;
minä odotin sääliä,
mutta en saanut,
ja lohduttajia,
mutta en löytänyt.
Koiruohoa he antoivat
minun syödäkseni
ja juottivat minulle janooni
hapanviiniä.» Ps. 69: 21, 22. AO3 390.3
Ja osakseen tulevasta kohtelusta hän ennusti: »Koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat. Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa» (Ps. 22: 17-19). AO3 390.4
Vaikka nämä surulliset kuvaukset Luvatusta kertovat hänen katkerasta kärsimyksestään ja julmasta kuolemastaan, niihin liittyy myös runsaita lupauksia. Sillä joskin »Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella» ja panna »hänen sielunsa vikauhriksi», hän samassa yhteydessä julisti: AO3 390.5
»Hän saa nähdä jälkeläisiä
ja elää kauan,
ja Herran tahto toteutuu
hänen kauttansa.
Sielunsa vaivan tähden
hän saa nähdä sen
ja tulee ravituksi.
Tuntemuksensa kautta hän,
minun vanhurskas palvelijani,
vanhurskauttaa monet,
sälyttäen päällensä
heidän pahat tekonsa.
Sentähden minä jaan hänelle
osan suurten joukossa,
ja väkevien kanssa
hän saalista jakaa;
sillä hän antoi sielunsa
alttiiksi kuolemaan,
ja hänet luettiin
pahantekijäin joukkoon,
hän kantoi monien synnit,
ja hän rukoili
pahantekijäin puolesta.» Jes. 53: 10-12. AO3 390.6
Rakkaus syntisiä kohtaan sai Kristuksen maksamaan lunastushinnan. »Hän näki, ettei ollut yhtäkään miestä, ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin»; kukaan ei kyennyt lunastamaan ihmisiä vihollisen vallasta. »Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa häntä tuki» (Jes. 59:16). AO3 392.1
»Katso, minun palvelijani,
jota minä tuen,
minun valittuni,
johon minun sieluni mielistyi.
Minä olen pannut Henkeni
häneen, hän levittää
kansakuntiin oikeuden.» Jes. 42:1. AO3 392.2
Hänen elämäänsä ei saanut sekoittua mitään itsetehostusta. Jumalan Pojalle tuli olla vierasta kaikki se kunnia, jota asema, rikkaus ja kyvyt saavat osakseen maailmassa. Messias ei saanut käyttää mitään niistä keinoista, joilla ihmiset tekevät toisia alaisikseen tai hankkivat kunniaa. Seuraavat sanat ennustavat hänen äärimmäisestä kieltäymyksestään: AO3 392.3
»Ei hän huuda
eikä korota ääntään,
ei anna sen kuulua kaduilla.
Särjettyä ruokoa
hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä
hän ei sammuta.» Jakeet 2, 3. AO3 392.4
Vapahtaja tulisi käyttäytymään ihmisten keskuudessa aivan toisin kuin sen ajan opettajat. Hän ei koskaan antautuisi mihinkään äänekkäisiin sanakiistoihin, ei harjoittaisi jumalanpalvelustaan huomiota herättävästi eikä tavoittelisi mitenkään erityistä suosiota. Messiaan elämä olisi kätkettynä Jumalassa, ja Jumala ilmenisi Poikansa luonteessa. Vailla tietoa Jumalasta ihmiskunta olisi ikuisesti kadotettu. Ilman jumalallista apua ihmiset vaipuisivat vain yhä alemmaksi. Heidän oli saatava elämää ja voimaa häneltä, joka loi maailman. Ihmisten tarpeita ei voitu tyydyttää millään muulla tavoin. AO3 392.5
Messiaasta ennustettiin edelleen: »Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa.» Jumalan Poika aikoi »tehdä lain suureksi ja ihanaksi» (jakeet 4, 21). Hän ei vähentäisi sen tärkeyttä eikä sen vaatimusten sitovuutta vaan korottaisi sen merkitystä. Samalla hän vapauttaisi nuo jumalalliset säädökset ihmisten tekemistä rasittavista tulkinnoista, jotka saivat monet masentumaan heidän pyrkiessään palvelemaan Jumalaa hyväksyttävästi. AO3 392.6
Vapahtajan tehtävästä Herran sana kuului: »Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta. Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille. Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan; ennenkuin ne puhkeavat taimelle, annan minä teidän ne kuulla» (jakeet 6-9). AO3 392.7
Luvatun Siemenen välityksellä oli Israelin Jumala vapauttava Siionin. »lisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.» »Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän» (Jes. 11: 1; 7: 14,15). AO3 393.1
»Ja hänen päällänsä lepää Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. — Sinä päivänä pakanat etsivät lisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä» (Jes. 11: 25,10). AO3 393.2
»Katso, mies nimeltä Vesa! — Herran temppelin hän on rakentava, ja valtasuuruutta hän on kantava, ja hän on istuva ja hallitseva valtaistuimellansa; hän on oleva pappi valtaistuimellansa» (Sak. 6: 12,13). AO3 393.3
Silloin avattaisiin lähde »syntiä ja saastaisuutta vastaan» (Sak. 13: 1), ja ihmislapset kuulisivat siunatun kutsun: AO3 393.4
»Kuulkaa, kaikki janoavaiset,
tulkaa veden ääreen.
Tekin, joilla ei ole rahaa,
tulkaa, ostakaa ja syökää;
tulkaa, ostakaa ilman rahatta,
ilman hinnatta
viiniä ja maitoa.
Miksi annatte rahan siitä,
mikä ei ole leipää,
ja työnne ansion siitä,
mikä ei ravitse?
Kuulkaa minua,
niin saatte syödä hyvää,
ja teidän sielunne virvoittuu
lihavuuden ääressä.
Kallistakaa korvanne
ja tulkaa minun tyköni;
kuulkaa, niin teidän sielunne
saa elää.
Ja minä teen teidän kanssanne
iankaikkisen liiton,
annan lujat Daavidin armot.» Jes. 55:1-3. AO3 393.5
Israelille luvattiin: »Katso, hänet minä asetin kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi. Katso, sinä olet kutsuva pakanoita, joita sinä et tunne, ja pakanat, jotka eivät sinua tunne, rientävät sinun tykösi Herran, sinun Jumalasi tähden, Israelin Pyhän tähden, sillä hän kirkastaa sinut» (jakeet 4, 5). AO3 393.6
»Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä, se ei ole kaukana; ei viivy pelastus, jonka minä tuon. Minä annan Siionissa pelastuksen, annan kirkkauteni Israelille» (Jes. 46:13). AO3 393.7
Sanoin ja teoin oli Messias maisen toimintansa aikana ilmaiseva ihmiskunnalle Isän Jumalan kirkkauden. Hänen elämänsä jokaisen teon, jokaisen puhutun sanan ja suoritetun ihmeen tuli kertoa langenneelle ihmiskunnalle Jumalan äärettömästä rakkaudesta. AO3 393.8
»Nouse korkealle vuorelle,
Siion, sinä ilosanoman tuoja;
korota voimakkaasti äänesi,
Jerusalem,
sinä ilosanoman tuoja.
Korota, älä pelkää,
sano Juudan kaupungeille: ‘
Katso, teidän Jumalanne!’
Katso, Herra, Herra
tulee voimallisena,
hänen käsivartensa vallitsee.
Katso, hänen palkkansa
on hänen mukanansa,
hänen työnsä ansio
käy hänen edellänsä.
Niinkuin paimen
hän kaitsee laumaansa,
kokoaa karitsat käsivarrellensa
ja kantaa niitä sylissään,
johdattelee imettäviä
lampaita.» Jes. 40: 9-11.
AO3 394.1
»Sinä päivänä kuurot kuulevat
kirjan sanat,
ja sokeiden silmät näkevät
vapaina synkeästä pimeydestä.
Nöyrät saavat yhä uutta iloa
Herrassa,
ja ihmisistä köyhimmätkin
riemuitsevat Israelin
Pyhästä. - -
Ja hengessään eksyväiset
käsittävät ymmärryksen,
ja napisevaiset ottavat oppia.» Jes. 29: 18,19, 24. AO3 394.2