Niin kauan kuin Elisa saattoi liikkua paikasta toiseen koko Israelin valtakunnassa, hän osoitti jatkuvasti aktiivista mielenkiintoa profeettakoulujen rakentamiseen. Missä hän olikin, Jumala oli hänen kanssaan antaen hänelle sanomia puhuttavaksi ja voimaa ihmeiden tekemiseen. Niinpä kerrankin »profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: ‘Katso, huone, jossa me istumme sinun edessäsi, on meille liian ahdas. Menkäämme siis Jordanille, ja tuokaamme sieltä kukin yksi hirsi ja rakentakaamme sinne huone istuaksemme’» (2 Kun. 6: 1, 2). Elisa lähti heidän kanssaan Jordanille, rohkaisi heitä mukanaolollaan, neuvoi heitä ja suoritti ihmeteonkin auttaakseen heidän työskentelyään. »Erään heistä kaataessa hirttä kirposi kirves veteen. Niin hän huusi ja sanoi: ‘Voi, herrani, se oli vielä lainattu!’ Jumalan mies kysyi: ‘Mihin se kirposi?’ Ja hän näytti hänelle paikan. Silloin hän veisti puukappaleen ja heitti sen siihen ja sai kirveen nousemaan pinnalle. Sitten hän sanoi: ‘Nosta se ylös.’ Ja mies ojensi kätensä ja otti sen» (jakeet 5-7). AO3 121.3