Jumalan israelilaisia kohtaan osoittaman suosion ehtona oli aina ollut kuuliaisuus. Heidän käydessään liittoon hänen kanssaan Siinain vuoren juurella hän oli vakuuttanut heille: »Te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja», ja he olivat puolestaan juhlallisesti luvanneet pysyä tottelevaisuuden polulla ja vakuuttaneet: »Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme» (2 Moos. 19: 5, 8). Ja kun Jumala puhui lakinsa Siinailla muutamaa päivää myöhemmin ja antoi israeMooseksen välityksellä oikeussäädöksensä lisäopetukseksi, he lupasivat jälleen yhteen ääneen: »Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme.» Liittoa vahvistettaessa kansa oli vielä kerran yhdessä julistanut: »Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja totillemme» (2 Moos. 24: 3, 7). Jumala oli valinnut Israelin kansakseen, ja he olivat valinneet hänet Kuninkaakseen. AO3 142.1