Kun joku rabbiini oli saapuvilla synagoogassa, hänen odotettiin pitävän saarna, ja kuka israelilainen tahansa saattoi lukea profeettoja. Sinä sapattina Jeesusta pyydettiin ottamaan osaa jumalanpalveluksen suorittamiseen. Hän »nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja » (Luuk. 4: 16,17). Hänen lukemansa raamatunkohdan ymmärrettiin viittaavan Messiaaseen: AO4 194.4
»Herran Henki
on minun päälläni,
sillä hän on voidellut minut
julistamaan evankeliumia
köyhille;
hän on lähettänyt minut
saarnaamaan vangituille
vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään AO4 194.5
sorretut vapauteen,
saarnaamaan
Herran otollista vuotta.» AO4 195.1
»Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle, — ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. — Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät » (Luuk. 4: 20-22). AO4 195.2
Jeesus seisoi heidän edessään itseään koskevien ennustusten elävänä tulkitsijana. Selittäen lukemansa sanat hän puhui Messiaasta, joka poistaisi sorrettujen ikeen, vapauttaisi vangit, parantaisi sairaat, antaisi sokeille näön ja ilmaisisi maailmalle totuuden valon. Hänen vaikuttava esitystapansa ja hänen sanojensa ihmeellinen merkitys valtasivat kuulijat tavalla, jollaista he eivät olleet koskaan kokeneet. Jumalallisen voiman virta mursi kaikki esteet, ja Mooseksen lailla saivat hekin katsella Näkymätöntä. Pyhän Hengen tehdessä työtään heidän sydämessään he vastasivat hartain amenja ylistyshuudoin. AO4 195.3
Mutta kun Jeesus ilmoitti: »Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen», niin heidän ajatuksensa äkkiä palasivat heihin itseensä ja hänen vaatimuksiinsa, joka oli heille puhunut. Heidät, israelilaiset, Aabrahamin lapset, oli kuvattu orjiksi! Heille oli puhuttu kuten vangeille, jotka olisi vapautettava pahan vallasta, kuten pimeydessä oleville, jotka tarvitsivat totuuden valoa. Heidän ylpeyttään oli loukattu ja heidän epäluulonsa herätetty. Jeesuksen sanat osoittivat, että hänen työnsä heidän hyväkseen tulisi olemaan kokonaan toisenlaista, kuin he olivat toivoneet. Heidän tekojaan voitaisiin tutkia liian tarkoin. Siitä huolimatta, että he äärimmäisen tarkasti noudattivat ulkonaisia muotoja, he pelkäsivät hänen kirkkaiden silmiensä tutkivaa katsetta. AO4 195.4
Kuka on tämä Jeesus? he kysyivät. Hän, joka vaati itselleen Messiaan kunniaa, oli puusepän poika ja oli harjoittanut tätä ammattia yhdessä isänsä Joosefin kanssa. He olivat nähneet hänen vaeltavan heidän vuorillaan, he tunsivat hänen veljensä ja sisarensa, tiesivät hänen elämänsä ja työnsä. He olivat nähneet hänen kehittyvän lapsesta nuorukaiseksi ja nuorukaisesta mieheksi. Vaikka hänen elämänsä oli ollut nuhteetonta, he eivät tahtoneet uskoa, että hän olisi se Luvattu. AO4 195.5
Miten hän opettikaan uudesta valtakunnasta toisenlaisia asioita, kuin he olivat kuulleet vanhimmilta! Jeesus ei ollut sanonut mitään heidän vapauttamisestaan roomalaisten vallasta. He olivat kuulleet hänen ihmetöistään ja toivoneet hänen käyttävän voimaansa heidän hyväkseen, mutta eivät olleet nähneet merkkiäkään tällaisesta aikomuksesta. AO4 195.6
Kun he antoivat sijaa epäilyksille, heidän sydämensä paatui vielä enemmän siksi, että se hetkeksi oli sulanut. Saatana oli päättänyt, etteivät sokeain silmät ainakaan sinä päivänä aukeaisi eivätkä orjuudessa olevat sielut pääsisi vapaiksi. Hän työskenteli hyvin tarmokkaasti lujittaakseen heidän epäuskoaan. He jättivät kokonaan huomioonottamatta äsken saa- mansa merkin, joka oli saanut heidät vakuuttuneiksi siitä, että heidän Lunastajansa puhui heille. AO4 195.7
Mutta nyt Jeesus antoi todistuksen jumaluudestaan paljastamalla heidän salaiset ajatuksensa. Hän sanoi heille: »Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: Parantaja, paranna itsesi; tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa. »Ja hän sanoi: »Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan. Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta, ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan, eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidoninmaan Sareptaan. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen » (Luuk. 4: 23-27). AO4 196.1
Kertomalla nämä tapaukset profeettain elämästä Jeesus vastasi kuulijainsa kysymyksiin. Jumala ei sallinut niiden palvelijainsa, jotka hän oli valinnut erityistä työtä varten, nähdä vaivaa kovasydämisen ja epäuskoisen kansan hyväksi. Mutta ne, joilla oli herkkä sydän ja vastaanottava usko, saivat Jumalan erityisinä suosionosoituksina todistuksia hänen voimastaan profeettain välityksellä. Elian aikana Israel oli luopunut Jumalasta. He pysyivät synneissään ja hylkäsivät ne Hengen varoitukset, joita Jumala lähetti sanansaattajiensa välityksellä. Näin he katkaisivat yhteytensä siihen kanavaan, jonka kautta Jumalan siunaukset saattoivat heille vuotaa. Herra kulki Israelin kotien ohi ja löysi palvelijalleen turvapaikan pakanamaassa, erään naisen luona, joka ei kuulunut valittuun kansaan. Mutta tämä nainen sai suosion, koska hän oli seurannut saamaansa valoa, ja hänen sydämensä oli avoin sille suuremmalle valolle, jonka Jumala lähetti hänelle profeettansa välityksellä. AO4 196.2
Samasta syystä syrjäytettiin Elisan aikana Israelin pitaaliset. Mutta Naiman, pakanaylimys, oli uskollisesti noudattanut sitä, minkä tiesi oikeaksi, ja tuntenut suuren avuntarpeensa. Hän oli siinä tilassa, että hän saattoi vastaanottaa Jumalan armolahjoja. Hän ei ainoastaan puhdistunut pitaalistaan, vaan hän myös sai tiedon oikeasta Jumalasta. AO4 196.3
Meidän asemamme Jumalan edessä ei riipu siitä, miten paljon olemme saaneet valoa, vaan siitä, miten käytämme sen, minkä olemme saaneet. Niinpä pakanatkin, jotka valitsevat sen, mikä on oikein, mikäli he voivat sen erottaa, ovat otollisempia kuin ne, jotka ovat saaneet suuren valon ja tunnustavat palvelevansa Jumalaa mutta jotka hylkäävät valon ja joiden jokapäiväinen elämä on ristiriidassa heidän tunnustuksensa kanssa. AO4 196.4