Kaikki, jotka kuulivat Vapahtajaa, »olivat hämmästyksissään hänen opetuksistansa, sillä hänen puheessansa oli voima». »Sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa » (Luuk. 4: 32; Matt. 7: 29). Kirjanoppineiden ja fariseusten opetus oli kylmää ja muodollista, kuin ulkoa opittua läksyä. Jumalan sana ei ollut heille elävää voimaa. He asettivat omat käsityksensä ja perimätapansa sen opetusten tilalle. He väittivät tavallisten jumalanpalvelusmenojen selittävän lakia, mutta mikään jumalallinen innoitus ei liikuttanut heidän omaa sydäntään eikä myöskään heidän kuulijainsa sydäntä. AO4 209.1
Jeesuksella ei ollut mitään tekemistä niiden erilaisten asioiden kanssa, joista juutalaiset keskenään kiistelivät. Hänen tehtävänsä oli julistaa totuutta. Hänen sanansa loivat valoa patriarkkain ja profeettain opetuksiin, ja Kirjoitukset avautuivat ihmisille aivan uudessa valossa. Hänen kuulijansa eivät olleet koskaan aikaisemmin sillä tavoin käsittäneet Jumalan sanan syvyyksiä. AO4 209.2
Jeesus kohtasi ihmiset heidän omassa ympäristössään, ja hän ymmärsi heidän vaikeuksiaan. Hän teki totuuden suureksi ja ihanaksi esittämällä sen suoraan ja yksinkertaisesti. Hänen käyttämänsä kieli oli puhdasta ja hienostunutta, kirkasta kuin vuoripuron vesi. Hänen äänensä soi musiikkina niille, jotka olivat kuunnelleet rabbiinien yksitoikkoista ääntä. Mutta vaikka hänen opetuksensa olikin yksinkertaista, hän puhui niin kuin se, jolla on valta. Tämä piirre erotti hänen opetuksensa kaikkien muitten opetuksesta. Rabbiinit puhuivat hapuillen ja epäröiden ikään kuin Kirjoituksille olisi voitu antaa tietty merkitys aivan yhtä hyvin kuin täysin päinvastainenkin. Kuulijat joutuivat vähitellen yhä suuremman epävarmuuden valtaan. Mutta Jeesus opetti Kirjoituksia kumoamattoman varmasti. Puhuipa hän mistä aiheesta tahansa, hän esitti sanottavansa voimakkaasti, ikään kuin ei kukaan voisi väittää sitä vastaan. AO4 209.3
Kuitenkin hän oli pikemmin vakava kuin kiivas. Hän puhui niin kuin se, jolla on tietty tarkoitus täytettävänään. Hän toi esiin ikuisuuden todellisuuden. Jumala ilmeni jokaisessa hänen käsittelemässään aiheessa. Jeesus koetti särkeä sen lumouksen, joka sai ihmiset kiintymään maallisiin asioihin. Hän esitti tämän elämän asiat oikeassa suhteessaan, vähemmän arvoisina kuin iankaikkiset asiat, mutta hän ei kieltänyt niiden merkitystä. Hän opetti, että taivas ja maa ovat läheisesti liitetyt toisiinsa ja että taivaallisten totuuksien tunteminen saa ihmiset paremmin täyttämään jokapäiväisen elämän velvollisuudet. Hän puhui kuten puhuu sellainen, joka tuntee taivaan ja on tietoinen sukulaisuudestaan Jumalan kanssa ja joka kuitenkin tuntee yhteenkuuluvaisuutensa ihmisperheen jokaisen jäsenen kanssa. AO4 209.4
Hänen sanomansa vaihteli hänen kuulijakuntansa mukaan. Hän osasi »sanalla virvoittaa väsynyttä » (Jes. 50: 4), sillä hänelle oli suotu armo välittää ihmisille totuuden aarteita mitä viehättävimmällä tavalla. Hän osasi suhtautua tahdikkaasti ennakkoluuloihin ja saattoi kuulijansa ihmeisiinsä kuvauksilla, jotka heitä kiinnostivat. Mielikuvituksen välityksellä hän saavutti sydämen. Hänen kuvauksensa olivat otetut jokapäiväisestä elämästä, ja vaikka ne olivatkin yksinkertaisia, niillä oli ihmeen syvä merkitys. Taivaan linnut, kedon liljat, kylväminen, paimen ja lampaat - tällaisilla vertauksilla Kristus valaisia kuolemattomia totuuksia. Ja joka kerta, kun hänen kuulijansa myöhemmin sattuivat näkemään näitä asioita luonnossa, he muistivat hänen sanansa. Kristuksen vertauksissa toistuivat hänen opetuksensa lakkaamatta. AO4 210.1
Kristus ei koskaan imarrellut ihmisiä. Hän ei milloinkaan puhunut sellaista, mikä olisi saanut heidät kuvittelemaan turhia, eikä hän ylistänyt heidän viisaita keksintöjään. Mutta syvälliset ja ennakkoluulottomat ajattelijat vastaanottivat hänen opetuksensa ja huomasivat niiden panevan heidän viisautensa koetukselle. He ihmettelivät näitä yksinkertaisella kielellä ilmaistuja hengellisiä totuuksia. Hänen sanansa viehättivät oppineimpiakin, ja oppimattomat hyötyivät niistä aina. Hänellä oli sanoma sivistymättömille, ja hän sai pakanatkin ymmärtämään, että hänen sanomansa kuului heille. AO4 210.2
Hänen hellä myötätuntonsa lankesi parantavana kosketuksena väsyneille ja ahdistetuille sydämille. Kiukkuisten vihamiestensäkin keskellä häntä ympäröi rauhan ilmapiiri. Hänen kasvojensa kauneus, hänen luonteensa suloisuus ja ennen kaikkea hänen katseessaan ja äänessään ilmenevä rakkaus vetivät hänen puoleensa kaikkia, jotka eivät olleet epäuskon paaduttamia. Ellei hänen jokaisesta katseestaan ja sanastaan olisi tulvinut sellainen suloinen, myötätuntoinen henki, ei hän olisi voinut vetää puoleensa niin suuria kansanjoukkoja. Ahdistetut, jotka tulivat hänen luok- seen, tunsivat, että hän otti osaa heidän huoliinsa uskollisena ja hellänä ystävänä, ja he halusivat tietää enemmän hänen opettamistaan totuuksista. Taivas tuli heitä lähelle. He halusivat viipyä hänen läheisyydessään, jotta hänen rakkautensa suoma lohtu ympäröisi heitä jatkuvasti. AO4 210.3
Jeesus tarkkasi syvästi kiinnostuneena kuulijoidensa kasvonilmeitä. Innostusta ja mielihyvää ilmaisevat kasvot tuottivat hänelle suurta tyydytystä. Kun totuuden nuolet tunkeutuivat sydämeen särkien itsekkyyden muurit ja saaden aikaan katumusta ja viimein kiitollisuutta, silloin Vapahtaja iloitsi. Kun hänen katseensa siirtyi kuulijasta toiseen ja hän huomasi heidän joukossaan tutut kasvot, hänenkin kasvonsa kirkastuivat ilosta. Hän näki heistä olevan toivoa hänen valtakuntansa alamaisiksi. Kun suoraan puhuttu totuus kosketti jotakin arkaa kohtaa, hän huomasi asianomaisen kasvojen ilmeen muuttuvan, näki niillä kylmän, tylyn ilmeen, joka kertoi valon olleen vastenmielistä. Kun hän näki ihmisten hylkäävän rauhan sanoman, hän tunsi tuskaa sydänjuuriaan myöten. AO4 211.1