Vaikka vuorisaarna pidettiin erityisesti opetuslapsille, se esitettiin kansanjoukon kuullen. Asetettuaan apostolit tehtäväänsä Jeesus meni heidän kanssaan meren rannalle. Sinne oli varhain aamulla alkanut kerääntyä kansaa. Paitsi tavallista joukkoa, joka oli kokoontunut Galilean kaupungeista, siellä oli ihmisiä Juudeasta ja Jerusalemista, Pereasta, Dekapoliksesta ja Idumeasta Juudean eteläpuolelta, myös Tyyrosta ja Siidonista, Välimeren rannalla olevista Foinikian kaupungeista. »Kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki», he saapuivat »kuulemaan häntä ja parantuakseen taudeistansa. — koska hänestä lähti voima, joka paransi kaikki » (Mark. 3: 8; Luuk. 6: 17-19). AO4 253.2
Kapealla rantakaistaleella ei ollut edes seisomapaikkaa kaikille, jotka halusivat kuulla häntä, ja Jeesus lähti takaisin vuoren rinteelle. Saavuttuaan tasaiselle paikalle, johon suuren kansanjoukon oli mukava kokoontua, hän istuutui ruohikolle, ja opetuslapset ja kansanjoukko seurasivat hänen esimerkkiään. AO4 253.3
Opetuslasten paikka oli aina lähinnä Jeesusta. Kansa tunkeutui alinomaa lähelle häntä, mutta opetuslapset ymmärsivät, ettei kansa saanut tunkea heitä pois hänen luotaan. He istuivat aivan hänen vieressään, ettei yksikään sana hänen opetuksestaan menisi heiltä hukkaan. He olivat tarkkaavaisia kuulijoita, halukkaita ymmärtämään niitä totuuksia, joita heidän tuli tehdä tiettäväksi kaikissa maissa ja kaikkia aikoja varten. AO4 253.4