Laupiaat saavat laupeuden, ja puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan. Yksikin epäpuhdas ajatus tahraa sielun, turmelee siveellisen tajun ja pyrkii hävittämään Pyhän Hengen vaikutuksen. Se himmentää hengellisen näkökyvyn, niin ettei ihminen voi nähdä Jumalaa. Jumala voi antaa anteeksi katuvalle syntiselle ja hän tekeekin sen, mutta vaikka anteeksianto onkin saatu, sielu on saanut tahran. Sen, joka tahtoo saada selvän näkemyksen hengellisistä totuuksista, on vältettävä kaikkea epäpuhtautta sanoissa ja ajatuksissa. AO4 257.2
Mutta Kristuksen sanat käsittävät enemmän kuin vapautumisen aistillisesta epäpuhtaudesta, enemmän kuin puhdistumisen siitä muotomenoja koskevasta saastutuksesta, jota juutalaiset niin tarkasti välttivät. Itsekkyys estää meitä näkemästä Jumalaa. Itsekäs mieli pitää Jumalaa aivan itsensä kaltaisena. Ellemme hylkää tällaista mieltä, emme voi ymmärtää häntä, joka on rakkaus. Vain epäitsekäs sydän, nöyrä ja luottavainen mieli näkee, että Herra on »laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa » (2 Moos. 34: 6). AO4 257.3