Kansa oli huomauttanut Kristukselle mannasta, jota heidän isänsä söivät korvessa, ikään kuin sen ravinnon hankkiminen olisi ollut suurempi ihme kuin Jeesuksen suorittama, mutta hän osoittaa, kuinka vähäinen tuo lahja oli verrattuna niihin siunauksiin, joita hän oli tullut tuomaan. Manna saattoi ylläpitää vain maallista elämää, se ei voinut estää kuolemaa eikä taata kuolemattomuutta, mutta taivaan leipä ravitsi sielua ja antoi sille iankaikkisen elämän. Vapahtaja sanoi: »Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. »Tähän kuvaukseen Kristus liittää nyt toisen. Vain kuolemallaan hän saattoi antaa ihmisille elämän, ja seuraavissa sanoissaan hän viittaa kuolemaansa, joka oli pelastuksen välikappale. Hän sanoo: »Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.» AO4 332.2
Juutalaiset olivat juuri aikeissa viettää pääsiäistä Jerusalemissa Israelin vapautusyön muistoksi, jolloin surmanenkeli löi Egyptin koteja. Jumala toivoi heidän pääsiäislampaassa näkevän Jumalan Karitsan ja tämän vertauskuvan kautta ottavan vastaan hänet, joka antoi itsensä maailman elämän puolesta. Mutta juutalaiset olivatkin tehneet vertauskuvasta kaikkein tärkeimmän ja jättäneet sen merkityksen huomioon ottamatta. He eivät kyenneet näkemään siinä Herran ruumista. Kristuksen sanat sisälsivät saman totuuden, jota pääsiäisjumalanpalvelus kuvasi. Mutta se jäi sittenkin heille hämäräksi. AO4 332.3
Nyt rabbiinit huudahtivat vihoissaan: »Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi? » He olivat ymmärtävinään hänen sanansa yhtä kirjaimellisella tavalla kuin Nikodeemus kysyessään: »Kuinka voi ihminen vanhana syntyä?» (Joh. 3: 4). He käsittivät kyllä jossakin määrin Jeesuksen tarkoituksen mutta eivät olleet halukkaat tunnustamaan sitä. Tulkitsemalla hänen sanansa väärin he toivoivat herättävänsä kansan ennakkoluulot häntä vastaan. AO4 332.4
Kristus ei lieventänyt vertauskuvallista ilmaisuaan, vaan toisti esittämänsä totuuden vielä voimakkaammin sanoin: »Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.» AO4 333.1
Kristuksen lihan syöminen ja veren juominen tarkoittaa hänen vastaanottamistaan henkilökohtaisena Vapahtajana uskoen, että hän antaa syntimme anteeksi ja että me olemme täydellisiä hänessä. Katselemalla hänen rakkauttaan, puhumalla siitä, juomalla sitä me tulemme hänen luonnostaan osallisiksi. Mitä ravinto on ruumiille, sitä Kristuksen tulee olla sielulle. Ruoka ei hyödytä meitä, ellemme syö sitä, ellei se tule osaksi olemuksestamme. Samoin ei Kristuskaan merkitse meille mitään, ellemme tunne häntä henkilökohtaisena Vapahtajana. Teoreettinen tieto ei hyödytä mitään. Meidän tulee syödä häntä, ottaa hänet sydämeemme, niin että hänen elämänsä tulee meidän elämäksemme. Hänen rakkautensa ja armonsa tulee päästä sulautumaan meihin. AO4 333.2
Mutta nämäkään kuvaukset eivät pysty tyhjentävästi esittämään sitä etuoikeutta, joka on uskovan suhteessa Kristukseen. Jeesus sanoi: »Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. »Kuten Jumalan Poika elää uskosta Isään, niin meidän on elettävä uskosta Kristukseen. Kristus oli niin täydellisesti an- tautunut noudattamaan Jumalan tahtoa, että Isä yksin ilmeni hänen elämässään. Vaikka hän oli kaikessa kiusattuna niin kuin mekin, ei hänessä voitu nähdä ainoatakaan synnin tahraa. Sillä tavalla voimme mekin voittaa, kuten Kristus voitti. AO4 333.3
Oletko sinä Kristuksen seuraaja? Silloin kaikki, mitä hengellisestä elämästä on kirjoitettu, koskee sinua, ja sinä voit sen saavuttaa liittymällä Kristukseen. Onko intosi laimentumassa, ensimmäinen rakkautesi kylmenemässä? Vastaanota uudelleen Kristuksen rakkaus, jota sinulle tarjotaan. Syö hänen lihaansa, juo hänen vertansa, niin tulet yhdeksi Isän ja Pojan kanssa. AO4 334.1
Epäuskoiset juutalaiset eivät halunneet nähdä Kristuksen sanoissa muuta kuin aivan kirjaimellisen merkityksen. Seremonialaki kielsi heitä maistamasta verta, ja nyt he selittivät Kristuksen sanat pyhäinhäväistykseksi ja väittelivät niistä keskenään. Monet opetuslapsistakin sanoivat: »Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?» AO4 334.2
Vapahtaja vastasi heille: »Loukkaako tämä teitä? Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen! Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.» AO4 334.3
Kristuksen elämä, joka antaa elämän maailmalle, on hänen sanassaan. Sanansa avulla Jeesus paransi sairaita ja ajoi ulos riivaajia; sanallaan hän tyynnytti meren ja herätti kuolleita, ja ihmiset todistivat, että hänen sanassaan oli voimaa. Hän puhui Jumalan sanoja kuten hän oli puhunut kaikkien Vanhan testamentin profeettain ja opettajien välityksellä. Koko Raamattu on ilmoitus Kristuksesta, ja Vapahtaja halusi kiinnittää seuraajiensa uskon sanaan. Kun hän ei enää olisi näkyvänä heidän keskuudessaan, sana olisi heidän voimansa lähde. Mestarinsa tavoin heidän olisi elettevä »jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee » (Matt. 4: 4). AO4 334.4
Kuten ruoka pitää yllä fyysistä elämäämme, samoin Jumalan sana pitää yllä hengellistä elämää. Ja jokaisen sielun on saatava itselleen elämää Jumalan sanasta. Kuten meidän on itse syötävä saadaksemme ravintoa, samoin meidän on itse otettava vastaan sanan ravintoa. Meidän ei ole omaksuttava sitä ainoastaan toisen henkilön välityksellä. Meidän on tutkittava huolellisesti Raamattua ja pyydettävä Jumalalta Pyhän Hengen apua ymmärtääksemme hänen sanaansa. Meidän on otettava jae kerrallaan ja keskityttävä siihen saadaksemme selville, minkä ajatuksen Jumala on pannut tuohon jakeeseen meitä varten. Meidän on sitten viivyttävä tuossa ajatuksessa, kunnes se tulee omaksemme ja me tiedämme, »mitä sanoo Herra». AO4 334.5
Lupauksillaan ja varoituksillaan Jeesus tarkoittaa juuri minua. Niin Jumala rakasti maailmaa, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jotta minä, uskomalla häneen, en hukkuisi, vaan saisin iankaikkisen elämän. Jumalan sanassa kerrottujen kokemusten on tultava minun kokemuksikseni. Rukoukset ja lupaukset, ohjeet ja varoitukset kuuluvat minulle. »Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni » (Gal. 2: 20). Kun usko täten ottaa vastaan ja omaksuu totuuden periaatteet, ne tulevat osaksi olemusta ja elämän vaikuttavaksi voimaksi. Kun Jumalan sana otetaan vastaan sieluun, se muovaa ajatuksia ja vaikuttaa luonteen kehitykseen. AO4 334.6
Kun lakkaamatta katsomme Jeesukseen uskon silmin, saamme voimaa. Jumala paljastaa isoavalle ja janoavalle kansalleen kalliita asioita. He tulevat huomaamaan, että Kristus on henkilökohtainen Vapahtaja. Ravitessaan itseään hänen sanallaan he huomaavat, että se on henkeä ja elämää. Sana kuolettaa luonnollisen, maallisen luonnon ja antaa uuden elämän Kristuksessa Jeesuksessa. Pyhä Henki tulee sieluun Lohduttajana. Jumalan armon muuttavan voiman avulla Jumalan kuva palautuu hänen opetuslapseensa, ja hänestä tulee uusi luomus. Rakkaus tulee vihan tilalle, ja sydän osallistuu Jumalan kaltaisuudesta. Tätä merkitsee eläminen »jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee». Tämä on sen leivän syömistä, joka on tullut alas taivaasta. AO4 335.1
Kristus oli lausunut pyhän, ikuisen totuuden itsensä ja seuraajiensa välisestä suhteesta. Hän tunsi niiden luonteen, jotka väittivät olevansa hänen opetuslapsiaan, ja hänen sanansa koettelivat heidän uskoaan. Hän selitti, että heidän oli uskottava hänen opetuksensa ja toimittava sen mukaan. Kaikki, jotka vastaanottaisivat hänet, olisivat osallisia hänen luonnostaan, ja heidän luonteensa muuttuisi hänen luonteensa kaltaiseksi. Tähän sisältyi luopuminen itsekkäistä haluista. Se vaati täydellistä jättäytymistä Jeesukselle. He olivat kutsutut tulemaan itsensä uhraaviksi, sävyisiksi ja nöyriksi. Heidän oli kuljettava sitä kaitaa tietä, jota tuskien mies vaelsi, jos he halusivat saada osansa elämän lahjasta ja taivaan kunniasta. AO4 335.2