Rabbiinien koulusta he löysivät Jeesuksen. Vaikka he ilostuivatkin suuresti, he eivät voineet unohtaa suruaan ja tuskaansa. Kun hän taas oli heidän kanssaan, äiti lausui hänelle seuraavat sanat, jotka sisälsivät moitteen: »Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua.» AO4 59.2
»Mitä te minua etsitte? » Jeesus vastasi. »Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat? » Ja kun he eivät näyttäneet käsittävän hänen sanojaan, hän viittasi ylöspäin. Hänen kasvojaan valaisi kirkkaus, jota he ihmettelivät. Jumaluus loisti läpi ihmismuodon. Löytäessään hänet temppelistä he olivat kuunnelleet, mitä hänen ja rabbiinien välillä tapahtui, ja he olivat hämmästyneitä hänen kysymyksistään ja vastauksistaan. Hänen sanansa herättivät ajatusten sarjan, joka ei milloinkaan unohtuisi. AO4 59.3
Hänen heille tekemäänsä kysymykseen sisältyi myös opetus. »Ettekö tienneet», hän sanoi, »että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat? » Jeesus teki työtä, jota varten hän oli tullut maailmaan, mutta Joosef ja Maria olivat unohtaneet oman tehtävänsä. Heille oli suuri kunnia, että Jumala oli antanut Poikansa heidän hoiviinsa. Pyhät enkelit olivat ohjanneet Joosefia, jotta Jeesuksen henki säilyisi. Ja nyt hän oli ollut kokonaisen päivän kadoksissa, vaikka he eivät olisi saaneet unohtaa häntä hetkeksikään. Ja kun heidän huolensa sitten huojeni, he eivät olleet moittineet itseään vaan panneet syyn hänen niskoilleen. AO4 60.1
Oli luonnollista, että Jeesuksen vanhemmat pitivät häntä omana lapsenaan. Hän oli päivittäin heidän kanssaan, ja hänen elämänsä oli monessa suhteessa samanlaista kuin toisten lasten, niin että heidän oli vaikeata käsittää, että hän oli Jumalan Poika. Oli vaara, etteivät he osaisi antaa arvoa sille siunaukselle, joka heille oli suotu, kun maailman Lunastaja oli heidän luonaan. Suru heidän joutuessaan eroon hänestä ja hänen sanojensa sisältämä lempeä nuhde olivat omiaan tehostamaan heidän tehtävänsä pyhyyttä. AO4 60.2
Vastatessaan äidilleen Jeesus ensi kerran osoitti käsittävänsä suhteensa Jumalaan. Ennen hänen syntymäänsä enkeli oli sanonut Marialle: »Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti » (Luuk. 1: 32, 33). Maria oli mietiskellyt näitä sanoja sydämessään, mutta vaikka hän uskoi lapsensa olevan Israelin tuleva Messias, hän ei käsittänyt hänen tehtäväänsä. Nytkään hän ei ymmärtänyt hänen sanojaan, mutta hän tiesi hänen kieltäneen sukulaisuutensa Joosefin kanssa ja julistautuneen Jumalan Pojaksi. AO4 60.3