Ottaessaan ihmisyyden Kristuksen tarkoituksena oli tulla yhdeksi ihmiskunnan kanssa ja samalla ilmoittaa taivaallinen Isämme syntisille ihmisille. Vain hän, joka oli ollut Isän luona alusta alkaen ja joka oli näkymättömän Jumalan kuva, pystyi ilmaisemaan jumaluuden luonteen ihmiskunnalle. Hän tuli kaikessa veljiensä kaltaiseksi. Hän tuli lihaksi kuten mekin. Hän oli nälkäinen, janoinen ja väsynyt. Ruoasta hän sai voimia, unesta virkistystä. Hän jakoi ihmisten kohtalon, ja silti hän oli viaton Jumalan Poika. Hän oli vieras ja muukalainen maan päällä — maailmassa, vaan ei maailmasta, kiusattu ja koeteltu, kuten ihmiset nykyäänkin ovat, ja kuitenkin hän eli synnittömän elämän. Lempeänä, säälivänä, myötäuntoisena ja aina muut huomioon ottavana hän edusti Jumalan luonnetta ja palveli jatkuvasti Jumalaa ja ihmisiä. SLS 345.4
“Herran, Herran Henki on minun päälläni,
sillä hän on voidellut minut
julistamaan ilosanomaa nöyrille,
lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä,
julistamaan vangituille vapautusta”,
“ja sokeille näkönsä saamista”,
“julistamaan Herran otollista vuotta — —
lohduttamaan kaikkia murheellisia.” Jes. 61: 1; Luuk. 4: 18; Jes. 61: 2 SLS 346.1
“Rakastakaa vihollisianne”, hän käskee meitä, “ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa”, “sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.” “Hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” “Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.” Matt. 5: 44, 45; Luuk. 6: 35; Matt. 5: 45; Luuk. 6: 36. SLS 346.2
“Meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden — —
meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta,
loistaen meille, jotka istumme
pimeydessä ja kuoleman varjossa,
ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.” Luuk. 1: 78, 79 SLS 346.3