Meillä ei ole aikaa hukattavaksi. Me emme tiedä, miten pian armonaikamme päättyy. Pisimmilläänkin meidän elinaikamme on lyhyt emmekä tiedä, miten pian kuoleman nuoli osuu sydämeemme. Me emme tiedä, miten pian meidät kutsutaan luopumaan maailmasta ja kaikista sen riennoista. Ikuisuus on edessämme. Esirippu on nousemaisillaan. Muutaman lyhyen vuoden kuluttua julistetaan kaikille nyt elossa oleville käsky: SLS 377.1
“Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä — ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.” Ilm. 22: 11. SLS 377.2
Olemmeko valmiit? Tunnemmeko Jumalan, taivaan Hallitsijan ja Lainantajan sekä Jeesuksen Kristuksen, jonka hän lähetti maailmaan edustajakseen? Kun elämäntyömme on päättynyt, voimmeko Jeesuksen, esimerkkimme, tavoin sanoa: SLS 377.3
“Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. — — Minä olen ilmoittanut sinun nimesi.” Joh. 17: 4-6. SLS 377.4
Jumalan enkelit yrittävät suunnata huomiomme pois itsestämme ja maallisista asioista. Älkäämme antako heidän ponnistella turhaan. SLS 377.5
Kevytmielisiin ajatuksiin suuntautuneiden mielten on muututtava. “Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän Hengen mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: ‘Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä’.” 1 Piet. 1: 13-16. SLS 377.6
Ajatukset on keskitettävä Jumalaan. Meidän on vilpittömästi pyrittävä voittamaan luonnollisen sydämen pahat taipumukset. Meidän ponnistustemme, itsekieltämyksemme ja kestävyytemme tulee olla oikeassa suhteessa siihen mittaamattoman arvokkaaseen tavoitteeseen, johon pyrimme. Vain voittamalla kuten Kristus voitti me voimme saada elämän kruunun. SLS 378.1