Ne, jotka mahdollisuuden mukaan auttavat toisia käytännöllisesti osoittamalla mielenkiintoaan heihin, eivät vain lievennä ihmiselämän kärsimyksiä auttamalla heitä kantamaan taakkojaan, vaan samalla edistävät suuresti oman sielunsa ja ruumiinsa terveyttä. Hyvän tekeminen hyödyttää sekä antajaa että saajaa. Jos unohdat itsesi työskennellessäsi toisten hyväksi, niin saat voiton omista heikkouksistasi. Tyydytys, jota saat tuntea tehdessäsi hyvää, auttaa sinua suuresti saamaan mielikuvituksesi terveelle kannalle. SN 203.1
Hyvän tekemisen mielihyvä elähdyttää mielen ja säteilee läpi koko ruumiin. Hyväntahtoisten ihmisten kasvot loistavat ilosta, ja heidän olemuksensa osoittaa mielen siveellistä ylevyyttä, kun taas itsekkäät, ahneet henkilöt ovat alakuloisia, masentuneita ja synkkiä. Heidän siveelliset vikansa näkyvät heidän kasvoistaan. Itsekkyys ja itserakkaus lyövät oman leimansa ihmisen ulkomuotoon. SN 203.2
Henkilö, jonka tekojen vaikuttimena on tosi epäitsekäs hyväntahtoisuus, on osallinen jumalallisesta luonnosta, paettuaan pois turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden on vallalla. Toisaalta taas itsekkäät ja ahneet ovat hellineet itsekkyyttään, kunnes se on surkastuttanut heidän myötätuntonsa toisia kohtaan, ja heidän kasvoiltaan heijastuu langenneen vihollisen kuva pikemmin kuin puhtaus ja pyhyys. — “Testimonies for the Church”, II, s. 534. SN 203.3