Mutta meillä ei ole oikeaa käsitystä rukouksesta. Rukoustemme tarkoitus ei ole ilmoittaa Jumalalle jotakin, mitä hän ei tiedä, sillä Herra tuntee jokaisen sielun salaisuudet. Rukoustemme ei tarvitse olla pitkiä tai äänekkäitä. Jumala tuntee ajatukset. Kun rukoilemme salassa, niin hän, joka näkee salassa, maksaa meille julkisesti. SN 241.2
Sellaiset rukoukset, joissa kerromme Jumalalle huonoudestamme, vaikka emme ollenkaan tunne olevamme huonoja, ovat ulkokullaisia. Herra kuulee vain katuvan rukouksen. “Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” SN 241.3
Rukouksen tarkoitus ei ole muuttaa Jumalaa. Se saattaa meidät sopusointuun hänen kanssaan. Sitä ei saa asettaa velvollisuuden tilalle. Rukoilimmepa miten usein ja miten hartaasti tahansa, Jumala ei ota vastaan rukouksiamme kymmenysten asemesta. Rukoukset eivät voi maksaa meidän velkaamme Jumalalle ... SN 242.1