Enkeleitä liikkuu erään asunnon ympärillä. Siellä on nuoria koolla, ja sieltä kuuluu laulun ja soiton säveliä. Kristityt nuoret ovat kokoontuneet sinne, mutta mitä sieltä kuuluu? Laulua, kevytmielistä laulua, joka sopisi tanssisaliin. Katso, miten pyhät enkelit vetävät lamppunsa lähemmäksi itseään, ja pimeys ympäröi sisälläolijat. Enkelit poistuvat paikalta surullisin mielin. Katso, he itkevät! Tämän näin toistuvan useita kertoja sapatinpitäjien keskuudessa, varsinkin —ssa. SN 289.1
Musiikki on vallannut senkin ajan, joka olisi käytettävä rukoukseen. Musiikki on se epäjumala, jota monet sapatinpitäjiksi tunnustautuvat kristityt palvelevat. Saatanalla ei ole mitään musiikkia vastaan, jos hän voi käyttää sitä keinona, jonka avulla hän pääsee vaikuttamaan nuorten mieleen. Hänen tarkoituksiaan palvelee kaikki, mikä kääntää mielen pois Jumalasta ja valtaa sen ajan, joka tulisi käyttää hänen palvelukseensa. Hän käyttää keinoja, jotka voi-makkaimmin voivat pitää suuret joukot miellyttävän lumouksen vallassa, hänen voimansa lamaannuttamina. SN 289.2
Kun musiikkia käytetään hyvän palvelukseen, se on suureksi siunaukseksi, mutta saatana käyttää sitä usein houkuttelevimpana keinonaan kietoakseen sieluja pauloihinsa. Kun sitä väärinkäytetään, se johtaa pyliittymättömiä ylpeyteen, turhuuteen ja mielettömyyteen. Kun se saa ottaa hartauden ja rukouksen paikan, siitä tulee kauhea kirous. Nuoret ko-koontuvat yhteen laulamaan, ja vaikka he tunnustautuvat kristityiksi, he usein häpäisevät Jumalaa ja uskoaan kevyt- mielisellä keskustelulla, ja arvottomalla musiikilla. Vakava musiikki ei ole heidän makunsa mukaista. Minulle näytettiin Jumalan sanan selvät opetukset, jotka on välinpitämättömästi sivuutettu. Tuomiopäivänä kaikki nämä innoitetut sanat tulevat tuomitsemaan ne, jotka eivät ole niistä välittäneet. — ‘’Testimonies for the Church”, I, s. 506. SN 289.3