Kokeneempien tulisi neuvoa niitä, jotka eivät ymmärrä oikein käyttää aikaansa ja varojaan. Työssä ansaitsemillamme rahoilla sisareni ja minä hankimme itsellemme vaatteita. Meillä oli tapana antaa rahat äidillemme sanoen: ‘’Osta sinä, niin että kun olemme maksaneet vaatteemme, jäisi jotakin annettavaksi lähetystyöhön.“ Ja hänellä oli tapana tehdä niin ja siten kasvattaa meissä lähetyshenkeä. SN 294.2
Itsekieltäymykseen perustuva antaminen koituu antajalle suureksi avuksi. Se auttaa meitä paremmin käsittämään hänen työtään, joka kulki ympäri ja teki hyvää parantaen sairaita ja auttaen puutteenalaisia. Vapahtaja ei elänyt miellyttääkseen itseään. Hänen elämässään ei näy jälkeäkään itsekkyydestä. Vaikka hän eli maailmassa, jonka hän itse oli luonut, hän ei vaatinut mitään siitä kodikseen. ‘’Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä,“ hän sanoi, ‘’mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.“ SN 294.3