Jumalan asian tulisi olla hyvin lähellä sydäntämme. Totuuden valo, joka on ollut jollekin perheelle siunaukseksi, on, vanhempien ja lasten välityksellä, osoittautuva yhtä suureksi siunaukseksi myös toisille perheille. Mutta kun Jumalan lahjat, joita hän antaa niin runsaasti ja yltäkylläisestä pidätetään häneltä, ja käytetään itsekkäästi omiin tarkoituksiin, tulee päällemme varmasti Jumalan kirous hä- nen siunauksensa asemesta, sillä Jumala on niin sanonut. Jumalan vaatimukset on asetettava kaikkien muitten vaatimusten edelle, ja ne on ensin täytettävä. Sitten on huolehdittava köyhistä ja puutteenalaisista. Näitä ei saa laiminlyödä, tuottipa se meille minkälaisia uhrauksia tahansa. SN 300.3
“Että minun huoneessani olisi ravintoa.” Velvollisuutemme on olla kohtuullisia kaikessa, syömisessä, juomisessa ja pukeutumisessa. Suunnitellessamme asuntojamme ja kotiemme sisustusta meillä tulisi olla sydämessämme halu antaa Jumalalle se, mikä kuuluu hänelle, ei vain kymmenyksinä, vaan myös lahjoina ja uhreina niin paljon kuin mahdollista. Sangen monet voisivat kerätä itselleen aarteita taivaaseen antamalla Jumalan varastohuoneeseen sen osan, minkä hän vaatii itselleen ja lisäksi lahjoja ja uhreja. SN 301.1
Niiden, jotka vilpittömästi haluavat tietää, mitä Jumala vaatii heiltä heidän omaisuuteensa nähden, tulisi tutkia Vanhan Testamentin kirjoituksia, nähdäkseen mitä Kristus, joka näkymättömänä johti Israelia heidän pitkän korpimatkansa aikana, käski heidän tehdä tässä suhteessa. Meidän tulisi henkilökohtaisesti olla halukkaita luopumaan kaikista mukavuuksista ja elämään miten ahtaissa oloissa tahansa, mieluummin kuin ryöstämään Jumalalta sen osan, joka kuuluu hänelle. Ne, jotka lukevat Raamattua ja uskovat siihen, tietävät kyllä ‘’mitä Herra sanoo” tästä asiasta. SN 301.2