Raha ei ole annettu meille käytettäväksi omaksi kunniaksemme tai hyödyksemme. Uskollisten talouden hoitajain tavoin tulee meidän käyttää sitä Jumalan kunniaksi ja kirkastamiseksi. Muutamat arvelevat, että ainoastaan osa heidän rahoistaan kuuluu Herralle. Erotettuaan osan rahoistaan uskonnollisiin ja hyväntekeväisyystarkoituksiin he pitävät jäännöstä omanaan, jota voivat käyttää mielensä mukaan. Mutta tässä he erehtyvät. Kaikki, mitä me omistamme, on Herran, ja me olemme hänelle tilivelvolliset sen käyttämisestä. Pienimmänkin lantin käyttäminen osoittaa, rakastammeko Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niinkuin itseämme. SN 304.1
Rahalla on suuri arvo, kun me sen avulla voimme tehdä paljon hyvää. Jumalan lasten käsissä rahat ovat ravintona nälkäisille, juomana janoisille ja vaatteina alastomille. Ne ovat turvana ahdistetuille ja lääkkeenä sairaille. Mutta raha ei ole arvokkaampaa kuin hiekka, jollei sitä käytetä vain elämän välttämättömiin tarpeisiin, toisten siunaukseksi ja Kristuksen asian edistämiseksi. — ‘’Kristuksen vertaukset”, ss. 388, 389. SN 304.2