Emme kiellä, etteivätkö pukumme saisi olla sieviä. Hyvää aistia ei tule halveksia tai tuomita. Jos uskomme ilmenee tekoina, se saa meidät käyttämään niin yksinkertaisia pukuja ja tekee meidät niin innokkaiksi hyviin tekoihin, että meitä pidetään erikoisina. Mutta jos pukeutumisessamme hylkäämme järjestyksen ja siisteyden vaatimukset, me todelli-suudessa kylkäämme totuuden, sillä totuus ei koskaan alenna, vaan kohottaa. Kun kristityt ovat pukeutumisessaan huolimattomia ja tavoiltaan raakoja ja karkeita, heidän vaikutuksensa loukkaa totuutta. Innoitettu apostoli sanoo: ‘’Meistähän on tullut kaiken maailman kumma, sekä enkelten että ihmisten.“ Koko taivas panee merkille sen vaikutuksen, joka Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvilla päivittäin on maailmaan ... SN 348.1
Yksinkertainen puku saa ymmärtäväisen naisen parhaiten esiintymään edukseen. Me arvostelemme ihmisen luonnetta hänen käyttämänsä puvun mukaan. Vaatimaton, jumalaapelkäävä nainen pukeutuu vaatimattomasti. Yksinkertaisen, sopivan puvun valitseminen todistaa hienostuneesta aistista, sivistyneestä mielestä. Nuoret naiset, jotka vapautuvat muotien orjuudesta, ovat ympäristönsä kaunistus. Se, joka puvultaan ja tavoiltaan on yksinkertainen ja vaatimaton, osoittaa sillä käsittävänsä, että tosi naiselle on luonteenomaista siveellinen arvo. Miten viehättävää ja miel-lyttävää onkaan sellainen yksinkertaisuus pukeutumisessa, jota voidaan verrata kedon kukkiin. — Review and Herald, marrask. 17 p. 1904. SN 348.2