Näemme erään synnin, jonka Jumalan sana tuomitsee, saavan yhä lujempaa jalansijaa seurakunnassa. Mikä on johtajien velvollisuus tähän asiaan nähden? Onko seurakunnan vaikutus sellainen, kuin sen tulisi olla, kun monet sen jäsenistä tottelevat muodin oikkuja mieluummin kuin Jumalan selvästi ilmaistua tahtoa? Kuinka voimme odottaa Pyhän Hengen läsnäoloa ja apua salliessamme tällaista esiintyä keskuudessamme? Voimmeko pysyä vaiti, kun Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvat syrjäyttävät hänen opetuksensa? Nämä asiat tuottavat surua ja vaikeuksia niille, jotka johtavat Jumalan seurakuntaa. Eivätkö sisareni Kristuksessa halua itse ajatella tätä asiaa vilpittömästi ja rukoillen? Eivätkö he tahdo etsiä ohjausta Jumalan sanasta? Se aika, joka nyt käytetään siihen, että puku saataisiin maailman muodin mukaiseksi, tulisi käyttää syvään sydämen tutkisteluun ja Jumalan sanan tutkimiseen. Tarpeettomien koristeiden valmistamiseen tuhlatut hetket voisivat tulla kultaa kalliimmiksi, jos ne käytettäisiin oikeiden periaatteiden ja perusteellisten tietojen hankkimiseen. Sydäntäni särkee nähdessäni nuoria naisia, jotka tunnustavat olevansa Kristuksen seuraajia, mutta jotka eivät ollenkaan tunne hänen luonnettaan ja hänen tahtoaan. Nämä nuoret ovat tyytyneet syömään sikojen ruokaa. Maailman kiiltokulta näyttää heistä arvokkaammalta kuin ikuiset aarteet. Sielunkyvyt, jotka olisivat voineet kehittyä ajatuksen ja tutkistelun avulla, on jätetty uinumaan, ja tunne-elämä on jäänyt hoitamattomaksi, koska ulkoasua on pidetty tärkeämpänä kuin hengellistä kauneutta ja tervettä sielua. SN 350.3