Go to full page →

LUKU 123—VIRKISTYKSEN ARVO SN 359

Kristittyjen tulisi olla maailman iloisimpia ja onnellisimpia ihmisiä. He voivat olla varmoja siitä, että Jumala on heidän Isänsä ja heidän ikuinen ystävänsä. SN 359.1

Mutta monet kristityiksi tunnustautuvat eivät oikealla tavalla edusta kristinuskoa, He ovat synkän näköisiä, aivankuin suuren taakan painamia. He puhuvat usein niistä suurista uhrauksista, joita heidän on täytynyt tehdä tullessaan kristityiksi. Ja niille, jotka eivät vielä ole vastaanottaneet Kristusta, he omalla esimerkillään ja puheillaan osoittavat, että heidän on luovuttava, kaikesta, mikä tekee elämän hauskaksi ja iloiseksi. He verhoavat synkeyteen kristityn siunatun toivon. He antavat sen vaikutelman, että. Jumalan vaatimukset ovat taakka halukkaallekin sielulle ja että on uhrattava kaikki, mikä tuottaa huvia tai ilahduttaa mieltämme. SN 359.2

Sanomme epäröimättä, että tällaisilla kristityiksi tunnustautuvilla ei ole oikeata käsitystä kristinuskosta. Jumala on rakkaus. Joka pysyy Jumalassa, pysyy rakkaudessa. Kaikki, jotka todella omasta kokemuksestaan ovat oppineet tuntemaan taivaallisen Isämme rakkauden ja hellän huolenpidon, levittävät valoa ja iloa missä he ovatkin. Heidän läsnäolonsa ja vaikutuksensa on heidän lähimmäisilleen suloisten kukkien tuoksun kaltaista, koska he ovat yhteydessä Ju-malan ja taivaan kanssa, ja taivaan puhtaus ja ääretön rakkaus tulee heidän välityksellään kaikkien osaksi, jotka ovat heidän vaikutuspiirissään. Näin heistä tulee maailman valo, maan suola. He ovat todella elämän tuoksu elämäksi eikä kuoleman lemu kuolemaksi. SN 359.3