On huomattava ero niillä tilaisuuksilla, joihin Kristuksen seuraajat kokoontuvat saadakseen kristillistä virkistystä ja niillä, joihin maailmanmieliset kerääntyvät huvittelemaan ja nauttimaan. Rukouksen ja Kristuksesta tai pyhistä asioista puhumisen sijaan kuuluu maailman lasten huulista tyhjää naurua tai kevyttä puhetta. Heidän tarkoituksensa on pitää, mahdollisimman hauskaa. Heidän huvituksensa alka- vat mielettömyydestä ja päättyvät turhuuteen. Meidän tulisi järjestää yhdessäolomme siten ja käyttäytyä sillä tavoin, että meillä kotiin palatessamme ei ole tunnollamme mitään loukkausta Jumalaa tai ihmisiä kohtaan, että meillä on tunne siitä, että emme ole millään tavoin haavoittaneet tai loukanneet niitä, joiden seurassa olemme olleet, tai ettemme ole vaikuttaneet heihin vahingollisesti. SN 381.3
Ihmismieli on luonnostaan taipuvainen nautintoihin ja itsetyydytykseen. Siksi saatana koettaa aikaansaada paljon sellaista. Hän koettaa täyttää ihmisten mielen maallisten nautintojen halulla, jotta heillä ei olisi aikaa tehdä itselleen kysymystä: Kuinka on sieluni laita? Nautinnonhalu on tarttuvaa. Kun se pääsee valtaamaan mielen, niin ajatukset rientävät asiasta toiseen aina etsien jotakin huvitusta. Kuuliaisuus Jumalan laille vastustaa tätä taipumusta ja rakentaa sulkuja jumalattomuudelle. — ‘’Counsels to Teachers, Parents and Students”, ss. 336, 337. SN 382.1
Nuorten tulisi muistaa, että he ovat vastuussa kaikista nauttimistaan etuoikeuksista, aikansa ja kykyjensä oikeasta käytöstä. He saattavat kysyä: Eikö meillä saa olla mitään huvitusta tai virkistystä? Täytyykö meidän vain tehdä työtä, työtä, työtä, ilman vaihtelua? SN 382.2
Ei mikään huvitus, johon voit ottaa osaa pyytäen uskossa sille Jumalan siunausta, ole vaarallinen. Mutta mikään huvitus, joka tekee sinut haluttomaksi rukoilemaan yksinäisyydessä, perhealttarin ääressä tai rukouskokouksessa, ei ole viaton, vaan vaarallinen. — ‘’Counsels to Teachers, Parents and Students”, s. 337. SN 382.3