Go to full page →

LUKU 133—KIRJALLISET SEURAT SN 390

On usein kysytty: Onko kirjallisista seuroista hyötyä nuorillemme? Voidaksemme antaa tähän kysymykseen oikean vastauksen meidän on otettava huomioon ei vain niiden tarkoitusta vaan myös se vaikutus, mikä niillä todella on ollut ja minkä kokemus osoittaa todeksi. Velvollisuutemme itseämme, yhteiskuntaa ja Jumalaa kohtaan vaatii meitä kehittämään ymmärrystämme. Mutta meidän ei tule koskaan keksiä keinoja älyn kehittämiseksi siveyden ja hengellisyyden kustannuksella, ja vain kehittämällä sopusuhtaisesti sekä siveellisiä että älyllisiä kykyjämme voimme saattaa ne suurimpaan täydellisyyteensä. Voivatko kir jalliset seurat sellaisinaan aikaansaada tämän? SN 390.1

Kirjallisten seurojen vaikutus on melkein kaikkialla päinvastainen, kuin mitä niiden nimi edellyttää. Sellaisina, kuin ne tavallisesti toimivat, ne ovat vahingoksi nuorille, sillä saatana tulee sinne painaakseen leimansa niiden toimintaan. Kaikki se, mikä tekee miehen miehekkääksi ja naisen naiselliseksi, on heijastusta Kristuksen luonteesta. Mitä vähemmän kristillisyyttä esiintyy näissä seuroissa, sitä vähemmän siellä on jalostavaa, kohottavaa ja ylentävää ainesta, jonka tulisi vallita. Kun maailman lapset johtavat näitä kokouksia oman mielensä mukaan, tulee Kristuksen henki karkoitetuksi sieltä. Ajatukset siirtyvät vakavista asioista, Jumalasta ja siitä, mikä on todellista ja tärkeätä, mielikuvituksellisiin ja pinnallisiin asioihin. Kirjalliset seurat — kunpa ne todella vastaisivat nimeänsä! Mitä ruumenet puhtaassa elossa! SN 390.2

Ne tarkoitukset ja päämäärät, joita varten kirjallisia seuroja on perustettu, saattavat kyllä olla hyviä, mutta ellei Jumalan viisaus saa hallita näitä järjestöjä, niillä on suorastaan vahingollinen vaikutus. Niihin otetaan tavallisesti kääntymättömiä ja sydämeltään ja elämältään pyhittymättömiä henkilöitä, joille usein annetaan vastuunalaisimmat tehtävät. Sääntöjä ja määräyksiä laaditaan, joiden ajatellaan riittävän estämään kaikki turmiolliset vaikutukset, mutta saatana, ovelana johtajana, on työssä saadakseen seuran omien suunnitelmiensa mukaiseksi, ja ajan mittaan hän tässä sangen usein onnistuukin. Tuo suuri vihollinen pääsee helposti niiden sydämeen, joita hän on menneisyydessä hallinnut, ja heidän välityksellään hän saa tarkoituksensa täytetyiksi. Ohjelmaan otetaan erilaisia huvituksia, jotta kokoukset saataisiin kiinnostaviksi ja miellyttäviksi maailmanmielisille, ja näin tuon niin sanotun kirjallisen seuran toiminta sangen usein alenee turmiollisiksi teatteriesityksiksi ja arvottomaksi hölynpölyksi. Kaikki nämä tyydyttävät lihallista mieltä, joka on Jumalan vihollinen, mutta ne eivät vahvista älyä tai lujita moraalia. SN 391.1

Jumalaapelkääväisten liittyminen jumalattomiin näissä seuroissa ei tee syntisistä pyhiä. Kun Jumalan lapset vapaaehtoisesti liittyvät maailmallisten ja pyhittymättömien seuraan ja antavat heille etusijan, johtaa se epäpyhä vaikutus, jonka alaisiksi he ovat antautuneet, heitä poispäin Jumalasta. Voi kulua jonkin aikaa, ennenkuin esiintyy mitään sellaista, jota vastaan vakavasti voisi väittää, mutta mieli, joka ei ole saatettu Jumalan Hengen hallittavaksi, ei ole halukas tarttumaan asioihin, jotka kuuluvat totuuteen ja vanhurskauteen. Jos sellaisilla henkilöillä olisi aikaisemmin ollut jotakin halua hengellisiin asioihin, he olisivat liitty- neet Jeesuksen Kristuksen riveihin. Näitä kahta luokkaa hallitsevat eri johtajat, ja niiden päämäärät, toiveet ja halut ovat toistensa vastakohtia. Jeesuksen seuraajia miellyttävät vakavat, järkevät ja jalot aiheet, kun taas ne jotka eivät rakasta pyhiä asioita, eivät voi viihtyä näissä kokouksissa elleivät pintapuoliset ja epätodelliset asiat ole siellä etusijalla. Vähitellen epäkristillinen aines työntää hengellisen tieltään, ja pyrkimys saattaa luonteeltaan aivan vastakkaisia periaatteita toistensa kanssa sopusointuun, tulevat varmasti epäonnistumaan. SN 391.2

On yritetty keksiä suunnitelma sellaisen kirjallisen seuran perustamiseksi, joka olisi kaikille siihen liittyville siunaukseksi, — seura, jossa kaikki jäsenet olisivat siveellisessä vastuussa siitä, että se todella on, mitä sen tulisi olla, ja että vältetään kaikkea sellaista pahaa, joka usein tekee nämä seurat vaarallisiksi uskonnollisille periaatteille. Näitä seuroja ohjaamaan tarvitaan harkitsevia ja arvostelukykyisiä henkilöitä, joilla on elävä yhteys taivaan kanssa ja jotka näkevät huonot pyrkimykset ja, saatanan voimatta heitä pettää, kulkevat suoraan eteenpäin puhtauden tiellä, pitäen aina Kristuksen lippua korkealla. Tällaisten vaikutus herättää kunnioitusta ja tekee nämä kokoukset siunaukseksi eikä kiroukseksi. SN 392.1

Jos täysi-ikäiset haluaisivat liittyä nuoriin järjestäen tällaisen kirjallisen seuran ja ohjaten sitä, se voisi tulla sekä hyödylliseksi että kiinnostavaksi. Mutta kun sellaiset kokoukset madaltuvat huvin ja meluisan ilonpidon tilaisuuksiksi, ne ovat kaikkea muuta kuin kirjallisia ja kohottavia. Ne turmelevat sekä mielen että moraalin. SN 392.2

Raamatun lukeminen, raamatullisten aineiden tarkka tutkiminen, tutkielmat aineista, jotka voivat kehittää mieltä ja antaa tietoja, ennustusten ja Kristuksen kalliitten opetusten tutkiminen, — kaikkien näiden vaikutus vahvistaa sie- lunvoimia ja lisää hengellisyyttä. Perinpohjainen tutustuminen Raamattuun terottaa arvostelukykyä ja varustaa sielun saatanan hyökkäyksiä vastaan. SN 392.3

Harvat käsittävät, että ajatustemme ja mielikuviemme kurissapitäminen on velvollisuutemme. Kuriin tottumatonta mieltä on vaikea kiinnittää hyödyllisiin asioihin. Mutta ellei ajatuksia hoideta oikealla tavalla, uskonto ei voi menestyä sielussa. Mieli on täytettävä pyhillä, ja iankaikkisilla, asioilla, tai muuten siellä viihtyvät turhanpäiväiset ja pinnalliset asiat. Sekä älyllisiä että siveellisiä voimia on kasvatettava, ja harjoituksen avulla niitä voidaan vahvistaa ja kehittää.. . . . SN 393.1

Äly, samoinkuin sydänkin, on pyhitettävä Herran palvelukseen. Hän vaatii kaiken, mitä meillä on. Kristuksen seuraajan ei tulisi antautua mihinkään nautintoon tai ottaa osaa mihinkään yritykseen, näyttäköön se miten viattomalta ja kiitettävältä tahansa, josta valistunut omatunto sanoo, että se vähentäisi hänen intoaan tai hengellisyyttään. Jokaisen kristityn tulisi toimia estääkseen synnin tulvaa ja pelastaakseen nuoremme sellaisilta vaikutuksilta, jotka vetävät heidät turmioon. Auttakoon Jumala meitä tunkeutumaan eteenpäin virtaa vasten. — ‘’Counsels to Teachers, Parents and Students”, ss. 541—544. SN 393.2