Monessa kristillisessä kodissa harjoitetaan tanssia ja kortinpeluuta ajanvietteenä. Väitetään niiden olevan hiljaisia kotihuvituksia, joita voidaan vaaratta nauttia vanhempien valvonnan alaisina. Mutta täten kiihoitetaan halua näihin houkuteleviin huvituksiin, ja sitä, mitä pidetään vaarattomana kotona, ei enää pidetä vaarallisena muualla. Lisäksi on varmistauduttava siitä, että näistä huvituksista olisi jotain hyötyä. Niistä emme saa voimaa ruumiillemme tai lepoa mielellemme. Ne eivät herätä sielussa ainoatakaan hyvää tai pyhää ajatusta. Päinvastoin ne hävittävät kaiken halun vakavaan ajatteluun tai uskonnollisiin tilaisuuksiin. Tosin on valtava ero hienompien juhlien välillä, joissa on valittu seura, ja yleisten tanssipaikkojen välillä, joissa on sekalaista ja turmeltunutta joukkoa, mutta molemmat ne johtavat askeleemme synnin tielle. SN 395.1
Nykyaikaiset tanssit ovat turmeluksen koulu ja kauhea kirous yhteiskunnalle. Jos suurkaupungeissa voitaisiin koota yhteen kaikki ne, jotka vuosittain ovat tulleet sen turmelemiksi, miten kurjia elämäntarinoita silloin paljastuisikaan! Kuinka monen niistä, jotka nyt ovat valmiit puolustamaan sitä, valtaisi kauhu ja hämmästys heidän nähdessään sen seuraukset! Kuinka saattavat kristityiksi tunnustautuvat vanhemmat ohjata lapsensa kiusauksen tielle käy- mällä heidän kanssaan sellaisissa juhlatilaisuuksissa? Kuinka voivat nuoret miehet ja naiset myydä sielunsa tästä mielettömästä huvituksesta? — Review and Herald, helmik. 28 p. 1882. SN 395.2