Kristityt puhuvat aivan liian vähän kalliista kokemuksistaan. Jumalan työ kärsii siitä, että puhelahjaa käytetään väärin, ja sillä myös häväistään Jumalaa. Sydämessä hellitään kateellisia, epäluuloisia ja itsekkäitä ajatuksia, ja sanat ilmaisevat sisäisen turmeltuneisuuden. Monet kristityiksi itseään nimittävät ajattelevat ja puhuvat pahaa toisistaan. He puhuvat harvoin Jumalan hyvyydestä, armosta ja rakkaudesta, joka ilmeni siinä, että hän antoi ainoan Poikansa maailman puolesta. Hän teki sen meidän tähtemme, eikö meidän siis tulisi ilmaista rakkauttamme ja kiitollisuuttamme? Eikö meidän tulisi koettaa sanoillamme auttaa ja rohkaista toisiamme kristillisissä kokemuksissamme? Jos todella rakastamme Kristusta, kirkastamme häntä sanoillamme. Uskomattomiin tekee usein syvän vaikutuksen se, että he kuulevat kiitoksen ja ylistyksen sanoja Jumalaa kohtaan. — Review and Herald, tammik. 25 p. 1898. SN 421.1