Kun teemme Jumalan sanan neuvonantajaksemme ja tutkimme Raamattua saadaksemme valoa, tulevat taivaan enkelit lähelle painaakseen sen mieleemme ja valaistakseen ymmärryksemme, niin että todella voidaan sanoa: ‘’Kun sinun sanasi avautuvat, ne valaisevat ja antavat yksinker- täiselle ymmärrystä.” Ei ole ihme, ettei kristinuskoa tunnustavissa nuorissa ole enempää taivaallista mielenlaatua, koska niin vähän kiinnitetään huomiota Jumalan sanaan. Ei välitetä Jumalan neuvoista eikä totella hänen kehoituksiaan, ei etsitä armoa ja taivaallista viisautta, jotta voitaisiin välttää ennen tehtyjä syntejä ja poistaa luonteesta jo-kainen turmeluksen tahra. Daavid rukoili: ‘’Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi. ‘‘ Jos nuorten samoinkuin täysi-ikäistenkin ajatuksia ohjattaisiin oikeaan suuntaan heidän kokoontuessaan yhteen, heidän keskustelunsa liikkuisi vakavissa asioissa. Kun mieli on puhdas ja ajatukset Jumalan totuuden jalostamia, ovat sanat samanlaisia, ‘’kultaomenia hopeamaljoissa“. Mutta se mieli ja ne tavat, jotka nykyään ovat vallalla, ja se alhainen taso, johon monet kristityiksi tunnustautuvat tyytyvät, tekevät keskustelun arvottomaksi ja hyödyttömäksi. Se on ‘’maasta, maallista”, vailla jälkeäkään totuudesta tai taivaasta, eikä kohoa edes sivistyneiden maailman lasten keskustelun tasolle. SN 423.2