Usko ei ole tunnetta. Usko on luottamus siihen, mitä toivotaan, vakaumus asioista, jotka eivät näy. On olemassa senlaatuista uskontoa, joka ei ole mitään muuta kuin itsekkyyttä. Se nauttii maailmallisesta huvista. Se tyytyy vain miettimään Kristuksen uskontoa, mutta ei tiedä mitään sen pelastavasta voimasta. Tämän uskonnon harjoittajat suhtautuvat syntiin kevyesti, koska he eivät tunne Jeesusta. Tässä tilassa he arvioivat velvollisuuden hyvin vähäarvoiseksi. Mutta velvollisuuden uskollinen täyttäminen käy käsi kädessä Jumalan luonteen oikean arvioinnin kanssa. — Review and Herald, helmik. 28 p. 1907. SN 100.2