Rauhan saamme luottaessamme Jumalan voimaan. Niin pian kuin sielu päättää toimia annetun valon mukaisesti, Pyhä Henki antaa enemmän valoa ja voimaa. Hengen armolahja on varattu toimimaan yhdessä sielun päätöksen kanssa, mutta se ei ole yksilöllisen uskonharjoituksen alainen. Menestys kristillisessä elämässä riippuu Jumalan antaman valon omaksumisesta, valon ja todistuksen ylenpalttisuus ei tee sielua vapaaksi Kristuksessa; sen tekee sielun voimien tahdon ja tarmon nouseminen huutamaan vilpittömästi: “Herra, minä uskon, auta epäuskoani.” SN 103.1
Iloitsen valoisista tulevaisuudentoiveista, ja niin saat sinäkin iloita. Ole iloinen, ja ylistä Herraa hänen laupeudestaan. Jätä hänen haltuunsa se, mitä et voi ymmärtää. Hän “on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa “. Äärettömän sydäntä ei tyydyttäisi vähemmän siunauksen antaminen niille, jotka rakastavat hänen Poikaansa, kuin että hän antaa Poikansa, SN 103.2
Saatana koettaa vieroittaa mielemme voimallisesta Auttajasta ja johtaa meidät pohtimaan sielun rappeutumistamme. Mutta vaikka Jeesus näkee menneisyydessä ansaitun syyllisyyden, hän julistaa sen anteeksi, eikä meidän tulisi tuottaa hänelle häpeää epäilemällä hänen rakkauttaan. Syyllisyyden tunto on laskettava ristin juurelle, tai muutoin se myrkyttää elämän -lähteet. Kun saatana sinkoaa uhkauksiaan yllesi, niin käänny pois niistä, ja lohduta sieluasi Jumalan lupauksilla. Pilvi voi olla synkkä sinänsä, mutta kun sen täyttää taivaan valo, se muuttuu kullankirkkaaksi, sillä Jumalan kirkkaus on sen yllä, SN 103.3
Jumalan lasten ei tule olla. tunteiden ja. mielenliikutusten vallassa. Kun he epäröivät toivon ja pelon välillä, Kristuksen sydän tuntee tuskaa, sillä hän on antanut heille epäilemättömän todistuksen rakkaudestaan ... Hän tahtoo heidän suorittavan työn, jonka hän on antanut heille; silloin heidän sydämensä tulevat hänen käsissään harpuiksi, joiden jokainen kieli soi ylistystä ja kiitosta hänelle, jonka Jumala lähetti ottamaan pois maailman synnit, SN 104.1
Kristuksen rakkaus lapsiaan kohtaan on yhtä hellä kuin vahvakin. Ja se on voimakkaampi kuin kuolema, sillä hän kuoli ostaakseen meidän pelastuksemme ja tehdäkseen meidät yhdeksi hänen kanssaan, salaisesti ja iankaikkisesti yhdeksi. Niin väkevä on hänen rakkautensa, että se valvoo kaikkia hänen voimiaan, ja saattaa liikkeelle taivaan äärettömät voimavarat tekemään hänen kansalleen hyvää. Se ei vaihtele eikä vähääkään muutu — se on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Vaikka synti on ollut olemassa ammoisista, ajoista, koettaen vastustaa tätä rakkautta ja estää sitä virtaamasta maahan, niin se kuitenkin virtaa vuolaana niille, joiden edestä Kristus kuoli. — “Testimonies to Ministers”» ss. 518, 519. SN 104.2